Ajankohtaisessa Ykkösessä joka tiistai.

Vähän postilaista ja kauppasodasta

Nils Torvalds | 9.11.2010

Olen aikaisemminkin puhunut EU:n tavasta kohdella eri maita yhden koon sukkahousujen logiikan mukaan. Ja yhden koon sukkahousujen logiikka perustuu siihen, että yksi koko kelpaa kaikille. Mitä enemmän minä tähän aiheeseen joudun perehtymään, sitä vastenmielisemmäksi se käy.

Yhden koon sukkahousujen logiikka vahingoittaa tällä hetkellä meitä suomalaisia aivan erityisesti. Vähän pidemmällä aikavälillä logiikka vahingoittaa meitä kaikkia: kreikkalaisia ja saksalaisia ja kodittomia romaneja yhtälailla kuin meitä suomalaisia.

Suomen ongelma on tämä. Me olemme maantieteellisesti suuri maa, mutta väestöä meillä löytyy saman verran kuin Tanskassa. Pinta-alalta on Suomi kuitenkin Tanskaa verrattuna melkein kymmenen kertaa suurempi. Maantieteellisesti me olemme enemmän Saksan, Ison-Britannian tai Italian luokkaa. Väestötiheydellä mitattuna me olemme (Wikipedian mukaan) maailmassa sijalla 201, Italia on sijalla 40, Iso-Britannia sijalla 33 ja Saksa sijalla 35.

Nämä luvut ovat ongelmallisia ja heijastuvat meidän arkipäivään monella eri tavalla, muun muassa EU:n postidirektiivin kautta. Mielenkiintoista tässä yhteydessä on miten uudessa direktiivissä määritellään EU:n oikeus muuttaa postijakoa koskevaa direktiiviä perinpohjaisesti.

Sitaatti:

”Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita,… vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.” (Tässä siis direktiivin kohta 56 vähän lyhennettynä.)

Tulkinta on – minun mielestäni – äärimmäisen mielenkiintoinen. Toissijaisuusperiaate vahvistettiin – näinhän meille opetettiin – jotta jäsenmaat voisivat käyttää sitä Brysselin vaikutusvallan vähentämiseksi. Sillä piti päästä pois EU ylenpalttisesta halusta melkein neuvostoliittolaisesti määrätä ja säädellä yhden koon sukkahousujen logiikan mukaan. Nyt kuitenkin julistamalla että yhteisö pystyy toteuttamaan tavoitteita paremmin EU anastaa jäsenmaiden oikeudellisen vallan.

Asia on mitä suurimmassa määrin periaatteellinen. Meiltä voi postidirektiivin tulkinnan mukaan riistää minkä tahansa oikeuden pelkästään sillä että EU julistaa pystyvänsä hoitamaan asian paremmin.

Mutta miten tämä ”paremmin” määritellään? Minulla on paljon ystäviä Suomen saaristossa. Heidän juurensa siellä menee 300-400 vuotta taaksepäin historiassa. Harva Brysselin virkamies tietää mitä on elää ja repiä elantonsa myrskyisestä merestä ja kivisistä pelloista. Heille kuitenkin kelpaa säädellä, että ne yhdenvertaisuuden periaatteet, joiden puolesta niin pitkään taisteltiin, voidaan nyt heittää menemään ja että saaristoon tai Lapin sivukylille riittää kerran viikossa kannettu posti. Sekö on se parempi?

Järki hoi, älä jätä!

Olen aina kokenut olevani eurooppalainen ja olisin mielelläni innokas EU:n ystävä ja kannattaja. Me tulemme nimittäin kasvavassa määrin tarvitsemaan yhteiseurooppalaista taloudellista, kulttuurista ja henkistä puolustusliittoa. Olen jo aikaisemmin varoittanut siitä hiipivästä kauppasodasta, jota käydään maailmassa. Yhdysvaltain viimeviikkoinen päätös ns QE2:lla (quantitative easing kaksi) painaa lisää rahaa on pelottava toimenpide. Yhdysvallat on katsonut itsensä pakotetuksi siihen koska neuvottelemalla he eivät ole saaneet Kiinan johtoa ymmärtämään mihin valuutan heikentämisen kilpailu johtaa.

Näillä ehdoilla EU tulee olemaan tämän sodan maksumiehenä. Me tarvitsemme – objektiivisesti – tiiviimmän liiton, mutta millä ehdoilla? Nyt vastassamme on pelkästään ylimielinen ja kuuro vallan anastaja.

Ja ministeri, joka ei viitsi puolustaa maan etua.