Mediakommentti: Kiitos EIT:n media kerää valtiolta korvauksia

Sananvapaus on Suomessa suuri. Mutta ei tarpeeksi vahva kuitenkaan. Tästä hyvästä Suomi on saanut jo 16 tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Pelkästään tänä vuonna tuomioita on tullut 9 kappaletta, viimeisin lokakuun 12. päivä. Mistä oikein on kysymys?

Jos asian pelkistää niin siitä, että suomalaiset tuomioistuimet saavat käsiteltäväkseen melko paljon yksityiselämän suojaa ja julkisia kunnianloukkauksia käsitteleviä tapauksia. Ja suomalaisella oikeuslaitoksella, viime kädessä korkeimmalla oikeudella, on ollut tapana painottaa yksityisyyden suojaa sananvapautta enemmän. Suomessa sananvapausrikoksista määrätyt kohtuuttoman kovat korvaukset toimittajille ja medialle sekä jopa mahdollisuus vankeusrangaistuksiin ovat aiheuttaneet Strasbourgissa närää, ne sopivat huonosti yhteen länsimaisen demokraattisen julkisuuskäsityksen kanssa.

Viimeisimmässä tapauksessa Ilta-Sanomat sai Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kertoa Esko Ahon presidentinvaalikampanjan viestintä- ja markkinointivastaavan henkilön rakkaussuhteesta. Koska kyseinen henkilö oli ottanut vastaan niin julkisen tehtävän ja koska tapahtumalla oli kytköksiä käynnissä olevaan vaaliin ja siihen liittyvään uutisointiin myös nimet sai julkaista. EIT korosti myös, että suhteen uutisoinnissa tapaukseen osallisten tahojen kuvaus oli asiallista ja tosiseikkoihin perustuvaa.

EIT katsoi yksityiselämän loukkaamisesta annettujen tuomioiden rikkoneen valittajien Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taattua oikeutta sananvapauteen ja määräsi valtion korvaamaan Ilta-Sanomille yhteensä 14 900 euroa sekä 13000 euroa asianajokuluja.

Viime kesänä EIT tuomitsi valtion maksamaan Seura-lehdelle vahingonkorvausta lähes 29 000 euroa ja 8500 euroa oikeudenkäyntikuluja.

Toimittajillakin on siis sananvapaus ja suomalainen media kerännyt jo paljon korvauksia valtiolta siitä, että se on saanut oikeuslaitokseltamme puolestaan isoja rapsuja. Tuomioistuimet maksavat siis kalliita oppirahoja, kuten Viestinnän keskusliiton lakiasioista vastaava johtaja Satu Kangas on todennut. Tässä on iso tuomarikunnan kouluttamisen paikka, on puolestaan oikeusministeri Tuija Brax kommentoinut.

Sananvapauden ja yksityiselämän välinen rajanveto ei ole helppoa, ja yksittäiset tapaukset voivat olla monimutkaisia, mutta jossain se raja aina kulkee. Tätä rajanvetoa tekee myös itsesäätelyelin Julkisen sanan neuvosto, jonka kenties tärkein anti on siinä, etteivät kaikki erimielisyydet johda aina kalliisiin oikeusprosesseihin.

Suomessa on paljon opettelemista erityisesti siinä, että kun julkiselle areenalle on kerran astunut, niin sen jälkeen julkisuuden laatua on enää hankala hallita. Kyseessä ei ole seisova pöytä, josta voi valita vain itselle mieluisat suupalat, niin mukavaa kuin se olisikin. Poliitikoille – ja joskus jopa suurelle yleisölle - tämä perusasia on usein vaikea käsittää. Mutta selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että kaikenlaiset vihapuheet ja yllyttämiset väkivaltaan ovat ilman muuta tuomittavia.

Juha Kulmanen

Kommentoi Lähetä: