Mediakommentti: Kokemuksia JSN:sta

Kolme vuotta kestänyt kausi on vuoden vaihtuessa päättynyt Julkisen sanan neuvoston jäsenenä. Yhteensä tänä aikana tuli tehtyä satoja yksittäisiä päätöksiä, joista monet olivat erittäin hankalia ja paljon julkisuuttakin saaneita.

Neuvosto toimii kollektiivina, jossa puheenjohtajallakin on vain yksi ääni. Ratkaisut perustuvat tulkintaan journalistin ohjeista ja syntyvät useimmiten puheenjohtajan ja valmistelevan sihteerin esityksen pohjalta luottamuksellisesti yhdessä keskustellen ja yksimielisyyteen pyrkien. Aika ajoin jouduttiin kuitenkin äänestämään.

Eniten julkisuutta saaneet ratkaisut koskivat Helsingin sanomien julkaisemaa juttua eräiden mieskansanedustajien väitetystä seksuaalisesta häirinnästä, Iltalehdessä ilmestynyttä Kaarina Hazardin Tony Halme – kolumnia ja tietysti Nuorisosäätiön rahoitussotkuja käsitellyttä Ylen TV 2:n Silminnäkijä-ohjelmaa. Nämä tapaukset ja erityisesti viime mainittu, ns. Matti Vanhasen ´lautakasa´, saivat mediassa jopa ylitsepursuavan huomion.

Joulukuun 2009 kokous jäi siinäkin mielessä erikoiseksi, että JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen irtisanoutui tehtävästään kesken kokouksen ja jätti ratkaisun meille muille. Tilanteesta ei todellakaan puuttunut dramatiikkaa kun samaan aikaan kymmenet eri uutistoimittajat ja useat kuvausryhmät kirjaimellisesti kolistelivat oven takana JSN:n vinttitoimistolle johtavissa rappusissa.

Saimme kovassa paineessa kuitenkin varapuheenjohtajan vetämänä aikaiseksi päätöksen, jonka takana voi edelleen seisoa. Siinä ei otettu kantaa väitetyn lautakasan todenmukaisuuteen sinänsä, vaan siihen, että JSN katsoi Ylellä olleen tässä tapauksessa riittävä syy uskoa lähteensä luotettavuuteen. Paljon mitättömämpiäkin juttuja on viety oikeuteen, mutta nyt ei. Kohtuullista on kait silti toivoa ´lautagaten´ tavalla taikka toisella vielä selviävän.

Joka tapauksessa Julkisen sanan neuvosto ehdittiin monen mielissä tämän tapauksen vuoksi kuopata, mutta toisin on käynyt. Kriisi aikaansai monenlaista pohdintaa ja journalismin eettisiä sääntöjä on vuoden 2011 alusta alkaen kauttaaltaan uudistettu. Nykyinen puheenjohtaja Risto Uimonen on ollut ohjaksissa nyt vuoden ja kovin harva enää puhuu neuvoston tarpeettomuudesta. Yleisöedustajien määrää lisättiin kolmesta neljään ensi vuoden alusta. Hakemuksia tuli ennätysmäärä, mikä kertoo myös yleisön kasvaneesta luottamuksesta.

Media on edelleen hyvin sitoutunut itsesäätelyjärjestelmän ylläpitoon. Kaupallisen ja journalistisen aineiston erottamisessa toisistaan riittää paljon työsarkaa, joskin uskottavuutta nakertaa tällä hetkellä eniten suhtautuminen median yhteydessä toimiviin verkkokeskustelupalstoihin. Entä minkälaiset eettiset ohjeet pitäisi niitä varten laatia ja tulisiko JSN:n lainkaan käsitellä näitä median nettipalstoja? Ratkaisulle otettiin ainakin puolen vuoden aikalisä. Siihen asti toimitaan entiseen tapaan eli langettavia päätöksiä voi epäasiallisen nettikeskustelun vuoksi tulla. Tämän on erityisesti Iltalehti joutunut viime aikoina kokemaan.

Itseäni jäi askarruttamaan etiikan ja moraalin välinen raja. Viime päivinä on keskusteltu juorutoimittajien moraalista. Eräs heistä on avautunut koskien mm. laulaja Matti Inkisen kohtaloa. Seiska sai tästä tapauksesta JSN:lta vapauttavan päätöksen, koska juttu oli sinänsä journalistin ohjeitten mukaan tehty. Kokonaan toinen asia on sitten se, että koko juttu olisi saanut jäädä julkaisematta.

Silloinkin kun hyvin tiesimme, että kyse on ollut jonkun sortin huijarista, jouduimme puolestaan antamaan langettavia päätöksiä sellaisista jutuista, joissa oli harmittavasti ollut jokin muotovirhe, johon valittaja saattoi tarttua. Mutta ohjeet ovat ohjeet. Langettavien päätösten määrä on ollut selkeässä nousussa, vuonna 2010 joka kolmas päätös oli langettava. Moraalin vartijaksi JSN silti tuskin ryhtyy.

Juha Kulmanen

Kommentoi Lähetä: