Mediakommentti: Euro mediassa

Nyt se on sitten alkanut valtamediassakin, nimittäin euron tulevaisuuden spekulointi. Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaisivuillaan jo spekulaation Entä jos Suomi irrottautuu eurosta ensi toukokuussa?

Olen itse ollut toimittajana paikan päällä Brysselissä tekemässä 2.5.1998 historiallista suoraa radiolähetystä, jonka kuluessa päätös Euroopan raha- ja talousliitosta syntyi. Brysselin päässä asiaa kommentoi silloinen budjettikomissaari Erkki Liikanen ja täällä Helsingin päässä Olli Rehn, josta tuli Liikasen kabinettipäällikkö ja on nykyinen talouskomissaari.

Suhtauduttiinko euroon liian toiveikkaasti? Eikö silloin puhuttu epäsymmetrisistä shokeista, joita yhteisvaluutta-alueeseen voi liittyä? Kyllä puhuttiin. Olli Rehnkin oli niistä puhunut. Vuonna 1996 hän kirjoitti kirjassaan `Pieni valtio Euroopan unionissa` näin:

”…kun katson asiaa Suomen kannalta, vastaukseni on epävarma ja ehdollinen. Emu voi olla - oikein käytettynä – Suomelle väline vakaaseen talouskasvuun ja vakaaseen valuuttaan. Mutta väärin käytettynä Emu voi olla syrjäiselle ja suhdanneherkälle pienelle avotaloudelle sellainen pakkopaita, joka estää kansantalouden joustavan selviytymisen kansainvälisen talouden suhdannevaihteluiden tai epäonnistuneen talouspolitiikan seurauksista.”

Näin euro on juuri toiminut – ensin meidän kannaltamme melko hyvin, mutta nyt siitä on mahdollisesti tulossa pakkopaita? Tuon äsken siteeratun arvion jälkeen kaksi vuotta myöhemmin kun päätöstä mukaanmenosta tehtiin, Rehn oli jo euron takana, toisin kuin koko puolueensa. On varmaa, että suomalainen lehdistökin valtaosin oli europrojektin takana, vaikka myös kriittisiä ääniä julkaistiin. Euro on alusta lähtien ollut poliittinen projekti, johon liittyi turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Katsokaa Viroa, se on näissä oloissa vasta ensi vuoden alusta liittymässä Emuun. Eikä kyse todellakaan ole pelkästään taloudesta.

Suomessa ei eurosta kansaäänestystä järjestetty – toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Lopputulos olisi mahdollisesti ollut emun torjuminen. Toimittajat kulkevat enimmäkseen sinne missä on yleisöä kiinnostavimmat jutut. 1990-luvun loppupuolella EU oli itseään eteenpäin vievä voima, se imi mukaansa toimittajia. Nyt globaalin kilpailun oloissa voimat vetävät eri suuntiin. Yhtä oikeaa suuntaa ei ole. Brändityöryhmäkin luettelee meille erilaisia tehtäviä Kennedyn henkeen: ”Älä kysy mitä maasi tekee sinun hyväksesi, vaan kysy mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi.”

Puhuin tämän vuoden alussa katalonialaisen taloustieteen professorin teoksesta, jossa hän kertoi vuoden 2010 tulevasta romahduksesta. Kreikan ja Irlannin kohdalla hän on ollut aivan oikeassa, Espanja ja muut odottavat vielä vuoroaan. Mutta kuten hän sanoo, ei kyse ole vain eurosta, vaan maailmanlaajuisesta koko talousjärjestelmän kriisistä. Tämäkin on hyvä pitää mielessä.

Tulevaisuutta voi maalata synkin tai valoisin värein. Molempia tarvitaan uskottavaan journalismiin.

Juha Kulmanen

Kommentoi Lähetä: