Mediakommentti: Outo lintu lensi yli Ylen pesän

Yle on taas ollut uutisissa. Keväällä valittu toimitusjohtaja Lauri Kivinen on esitellyt uuden organisaation, joka astuu voimaan ensi vuoden alussa. Se on joustavampi kuin nykyinen. Mikael Jungnerin kaudella aloitetut säästöt sekä henkilöstövähennykset jatkuvat sillä menot ovat edelleen selvästi suuremmat kuin tulot.

Mikael Jungner julkisti viime viikolla Outolintu-muistelmansa, jossa hän kertoo tuoreeltaan omat näkökantansa kuinka Yleä on viimeiset viisi vuotta johdettu. Jungnerin mielestä nykymaailmassa kaikki on parasta sanoa suoraan, niin terveys, nais- kuin johtamiskuvioissakin. Vaikuttaa arveluttavasti sisäpiiritiedolta.

Luin kuitenkin kiinnostuneena kuinka Ylen johtajien väliset henkilökemiat toimivat, tai usein eivät toimineet. Ongelmia oli myös poliitikkojen kanssa. Hän itse arvelee, että olisi saanut demarien kärsimän vaalitappion vuoksi heti vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen kenkää, ellei johtokunnan ja hallintoneuvoston välillä olisi ollut yhtiön hallitus. Keskusta- ja kokoomuspoliitikot eivät päässeet erottamaan häntä suoraan, vaan toimitusjohtajan vaihdon oli tapahduttava hallituksen kautta ja silloinen puheenjohtaja Hannu Olkinuora ei niin tehnyt vaikka sekin mahdollisuus oli. Pesti päättyi sitten vasta viime keväänä ylen hallituksen puheenjohtajankin jo aiemmin vaihduttua Kari Neilimoksi.

Suurimmat väännöt käytiin muun median, erityisesti Sanomien johdon kanssa. Jungner käytti kuitenkin sanomalehtiä koko ajan hyväkseen ajaakseen omia tavoitteitaan lävitse. Oman talon journalisteja hän ei näihin kamppailuihin sotkenut, vaan vuodot ilmestyivät milloin Helsingin Sanomissa, milloin Aamulehdessä, iltapäivälehdissä tai Facebookissa.

Jungner profiloituikin niin sanotun uuden eli sosiaalisen median airueena.

Oikeastaan koko hänen kirjansa on eräänlainen ylistyslaulu tälle internetin kauden avoimelle yhteiskunnalle, joka vaatii myös kokonaan uudenlaisen johtamistavan. Hän ei arvostanut Ylen puoli yhdeksän uutisten kansaa kokoavaa roolia tai Hesarin aamukahvipöytään tarjoilemaa lukujärjestystä, nämä kun edustavat 1800-lukua!?

Erityisen mielenkiintoista oli lukea arviota siitä kuinka Microsoft hävisi 2000-luvulla jatkuvasti kaikki kamppailunsa avoimen lähdekoodin edustajien kanssa ja kuinka Nokian johtamisvaikeudet olivat jo kauan sitten esillä.

Mitkä sitten olivat Jungnerin pääviestit Ylen johtamisessa? Avoin lähdekoodi ja broadcast-toiminta pitää saattaa yhteen. Tähän perustui Ylen mahdollistajastrategia, joka hermostutti lopullisesti kaupallisen media-alan. Vähän päätä saatiin kuitenkin auki, nyt Kivisen aikana jatko on kuitenkin vielä epäselvä. Toinen viesti on, että Ylen rahoitus pitäisi tulla arvonlisäveron yhteydessä, alviin puolen prosentin korotus. Näin hyvinä aikoina rahaa tulisi enemmän ja huonoina pussin suuta pitäisi laittaa tiukemmalle. Tämä ei toteutunut, eikä myöskään viestintäministeri Suvi Lindenin torppaama mediamaksu ja nyt Kivisen kaudella tv-maksua sitten nostetaan ja Ylen tuleva rahoitus on edelleen auki.

Jungnerin kirjan luettuaan vakuuttuu taas kerran siitä, että Yle tosiaan on suomalaisen yhteiskunnan poliittisen mittelön keskiössä. Työrauhaa taloon ei kannata vaatia, se olisi yhtä kuin vajoaminen merkityksettömäksi tekijäksi. Markkinointi ja mainonta–lehden tuoreen selvityksen mukaan kaikki Ylen suomenkieliset tv-kanavat ja itse Yle-brändi ovat arvostetumpia kuin muut mediabrändit, ankkalinnan sankaria lukuun ottamatta.

Juha Kulmanen

Kommentoi Lähetä: