Miten kansamurhaajia tehdään?

Ihmisen julmuudella ei ole rajoja. Edellinen lause on totta ja itseasiassa se on myös vanha totuus. Melkein klisee. Mutta miten meistä tulee sellaisia että me hyväksymme sanoinkuvaamatonta julmuutta?

Eihän se voi olla niin yksinkertaista että tuhoajat ovat vain poikkeuksellisen raakoja ihmisiä? Onhan heilläkin perheitä ja rakkaita. Miten heistä koulitaan murhanhimoisia tappajia jotka kirkkain silmin selittelevät: "joo, minä olin oikeassa"?

Minä uskoisin että kilteillä ihmisillä on enemmän vastuuta maailman pahuuden suhteen kuin mitä yleisesti ajatellaan. Kiltit sopeutuvat ja alistuvat - ja sallivat pahan tapahtua. Jotta maailmasta tulisi parempi paikka meidän on toivottava maailmaan enemmän vastarannankiiskejä ja rettelöitsijöitä. Heissä taitaa kuitenkin asua paljon hyvyyttä. He eivät ole kilttejä nyhveröitä jotka tottelevat kun kenraalit käskevät - eivätkä he seuraa sivusta kun pahuus jyllää.

Kommentoi Lähetä: