Sananvapaus

Jos köyhä tv-kanava myy ohjelma-aikaa, toimitettua ohjelma-aikaa, ulkopuolisille, yksityisille säätiöille, onko se sananvapauskysymys? Kun Yleisradio ostaa ohjelman ulkopuoliselta tuotantoyhtiöltä, sitä kutsutaan ohjelman ostamiseksi. Mutta mitä jos Yle ottaakin myyjän roolin? Ja myy ohjelma-aikaa? Missä silloin mennään?

Taulutietokonetta – eli tablettia - povataan joulun hittituotteeksi. Mutta miten se vaikuttaa sananvapauteen, kun taulutietokoneen valmistaja haluaa määritellä mitä hänen valmistamassa koneessa saa julkaista?

Onhan se – lievästi ilmaistuna – hassua että tietokonevalmistaja päättää, mitä heidän laitteillaan saa lukea. Journalisti ei siis enää itse hallitsisi sisältöä – vaan se siirtyisi Apllelle. Niin on jo käynyt: Apple ei hyväksynyt Tanskalaisen iltapäivälehden Ekstra Bladetin lehteä sellaisenaan. Syynä oli kuva yläosattomasta tytöstä. Apple on määritellyt sellaiset kuvat joko ”pornografisiksi” tai ”paheksuttaviksi”.

Jotenkin minä epäilen, että kuva yläosattomasta miehestä olisi läpäissyt Applen ”siveysseulan” liput liehuen.

Olavi Koistinen kirjoitti Helsingin Sanomissa 17.12.2010 aiheesta näin: ”Viime talvena yhdysvaltalainen pilapiirtäjä Mark Fiore ei saanut poliittisia piirroksiaan myyntiin Applen sovelluskauppaan, koska ne ivasivat julkisia hahmoja. Hänet palkittiin tämän jälkeen piirroksistaan Pulitzer-palkinnolla, minkä jälkeen Apple perui hylkäyspäätöksen.”

Matti Wiberg (HS 19.12.2010) kirjoitti että viranomaiset panttaavat tietoa ja suhtautuvat kyselijöihin ”hyisen epäluuloisesti ja kopean ylimielisesti”.

Ja kyllähän minä teidän sen törmään siihen jatkuvasti: tietoja ei anneta ja tivataan, mihin niitä tarvitsen ja kun kuulevat mihin (tähän ohjelmaan), saatan saada vastauksen: ”Ai joo, mä oon kyllä kuunnellut sitä. En ole aivan varma halutaanko me antaa näitä tietoja tällaisen ohjelman käyttöön”.

Sanavapaus on maassamme todellakin helisemässä.

Kommentoi Lähetä: