Tekevätkö geenit rikollisista rikollisia?

Luonnetta ja sen syntyä tutkitaan koko ajan. Ja aina välillä
meille taviksille tipahtelee tietoja näistä tutkimuksista. Kerrotaan, että iloisuus on perittyä, sosiaalisuuskin on kuulemma geeneissä ja samoin ujous näyttäisi kulkevan suvussa.

Minä olen kuitenkin pannut merkille, että nämä luonnetta koskevat uutiset hyvin usein koskevat kertovat sellaisista ominaisuuksista, joita me pidämme hyvinä. Iloisuus on kiva juttu – samoin sosiaalisuus. Ujouskin on hyvä ominaisuus, koska se on jotenkin söpöä.

Minä epäilen, että huonojen luonteenpiirteen periytyvyydestä tiedetään ihan yhtä paljon, mutta niistä ei voi puhua muuten kuin tutkijoiden kesken.

Syntyisihän siitä aikamoinen mekkala, jos yhtäkkiä uutisoitaisi, että juu, rikollisuus ja väkivaltaisuus ovat vahvasti perityviä ominaisuuksia. Miten sellainenkin vaikuttaisi adoptioihin?
Tai rangaistuskäytäntöön? Jos kerran ihminen on saanut rikollisen geenin esivanhemmiltaan, onko sitten oikein panna tällainen tyyppi vankilaan? Jos hän ei kerran itse on syytön, kun tarkastellaan hänen rikollisia taipumuksiaan?

Kommentoi Lähetä: