Miten kauas kipinöi massaliikkeen perintö?

Työelämässä eletään hyvin erikoisia vaiheita.
Omistuksen uudelleen järjestelyt ja organisaatiuudistukset pitävät väkeä varpaillaan koko ajan. Tämän päivän narri voi olla huomisen herra ja päinvastoin. Miten tämä myräkkä vaikuttaa ihmisten työelämässä jaksamiseen, eläke-ikään -ja kertymiin sekä hyvinvointivaltion turvaamiseen? Mistä vastavoima pienen ihmisen kaveriksi?

Murroskuntien marraskuu päättyy ensi tiistaina Kemijärvelle massa- ja yöjunaliikkeen kotipesään. Vuoden 2008 alussa ilmoitettiin, että Stora Enson Kemijärven tehtailta jäisi 240 ihmistä työttömäksi ja sellunkeitto pysähtyisi. Tämä nostatti Lapissa ja muuallakin vastalauseiden myrskyn ja solidaarisuuden aallon.

Kemijärven kannattavan paperitehtaan lopettamista
syntyi vastustamaan massaliike, joka haastoi paperikonsernit,
ministeriöiden ja kaupunkien herrat housut nilkoissa vastaamaan ripeämmin murrospaikkakuntien haasteisiin. Kannattava tehdas sai mennä. Kemijärven yöjunaliikennettä puolustanut liike saavutti sen sijaan selkeän voiton ja junayhteys säilyi.

Sellun keiton tilalle on toiveikkaasti viritelty konepaja- ja
liimapuupalkkituotantoa. Arktoksen hankkeessa on nyt 73 palkattua henkilöä ja koulutuksessa lisäksi 12 henkilöä. Aika lähellä vuoden 2008 alussa luvatuista sadasta työpaikasta ollaan. Mutta millaisiin visioihin ja tuloksiin voisi Lapin ja Kemijärven elinkeinoelämässä yltää ennakkoluulottomilla Pohjois-Kalotin visioilla?

Edellisen tiistain keskustelussa Kajaanin UPM:n entiset paperityöläiset kertoivat hyötyneensä Kemijärven perinnöstä. Voisiko Kemijärven paperitehdasta ja yöjunaliikkeennettä puolustaneista kansanliikkeistä jäänyt kipinä voimaannuttaaa palkansaajia kohtaamaan työelämän tulevia myllerryksiä?

Kainuun aatelisen seurassa ST1-huoltamon kahvilassa ovat Massa-liikkeen aktiivi Juha Pikkarainen, Arktoksen hallituksen puheenjohtaja Jaakko Kilpeläinen sekä Kemijärven kaupunginjohtaja Arto Ojala.

Kommentoi Lähetä: