Myllykoski mielessäin

Kuinka Myllykoski on hengittänyt hyvinvointia paperitehtaan
tahdissa? Myllykoskella näkyy pienoiskoossa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan dynamon periaate. Yhtyeneiden paperitehtaiden perustaja legendaarinen patruuna Rudolf Walden halusi Myllykoskelle tehtaalle hyviä ja parempia työntekijöitä. Hänellä oli unelma paikkakunnasta.

Tehdas rakensi kansakoulun 1930-luvulla ja kirkon sekä osallistui myöhemmin myös oppikoulun rakentamiseen. Tehdas tarjosi leipää ja harrastusmahdollisuuksia, huolenpitoakin. Ja palkansaajat toimivat Osasto 35:ssa ja elivät yhteisöllisyyttä sekä solidaarisuutta todeksi.

Myllykoskelaistaustainen tietokirjailija Tarja Ranisen mielestä
Myllykosken yhteisö on ollut erikoinen. "Siitä jäi jonkinlainen
kotipaikkaylpeys tai kotipaikkakatkeruus, Raninen naurahtaa."

Tänään Myllykoski Oy elää finanssikapitalismin kriisiä. Tehtaan
tulevaisuudesta ja omistusjärjestelyistä neuvotellaan kabineteissa. Mutta tehdas työllistää yhä ja tuo hyvinvointia Myllykoskelle, Anjalankoskelle ja laajemminkin Kouvolan seudulle Haminan satamaan asti. 450 työntekijää on iso luku, mutta samaan Paperiliiton osasto 35:een mahdutaan silti. Turha ripotella vielä tuhkaa kenenkään päälle, vaikka Voikkaan, Kemijärven ja Kajaanin jäljet pelottavat toisia.

Miten kotiseutupaikkakunnan selviytymistä seuraa nyt se 60-70- luvun nuorten sukupolvi, joka koki tehdaspaikkakunnan jakaantumiseen työläisiin ja herroihinkin? Mitä muistetaan kukoistuksenkaudesta, jossa palkansaajaperheet pääsivät kuluttamisen makuun ja myllykoskelaiset maailmankartalle.

Kainuun aatelisen seurassa huoltamokahvilassa Myllykosken
menestystarinasta keskustelevat metsäkoneyrittäjä Stiina Ruokola, tietokirjailija Tarja Raninen ja työsuojeluvaltuutettu Risto Uotila.
Mikä teki Myllykoskesta menestystarinan?

Kommentoi Lähetä: