Ai Weiwei – demokratian puolustaja

Ai Weiwei on tällä hetkellä, ainakin Kiinan ulkopuolella, Kiinan tunnetuin nykytaiteilija ja nk. toisinajattelija. Vuonna 1957 syntynyt Ai tunnetaan laaja-alaisena taiteilijana, joka on vuosien myötä tehnyt mm. veistoksia, installaatiota ja maalauksia. Hän pitää itseään ennen muuta käsitetaiteilijana. Ai on myös valokuvaaja ja videotaiteilija, kirjailija sekä kansainvälinen näyttelykuraattori. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Ai Weiwei on toiminut myös menestyneenä arkkitehtina.

Tämä puheenvuoro perustuu osin Ai Weiwein blogeihin, joita on käännetty englanniksi keväällä 2011 nimellä Ai Weiwei’s Blog: Writings, Interviews, and Digital Rants, 2006-2009 ( Ai Weiwein blogi: kirjoituksia, haastatteluja ja digitaalista paasausta vuosilta 2006-2009) sekä Hans Ulrich Obristin kesällä 2011 julkaisemaan haastattelukirjaan Ai Weiwei speaks (Ai Weiwei puhuu). Lisäksi aineistona on käytetty Ain kiinankielisiä kirjoituksia viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Ai opiskeli vuodesta 1978 jonkin aikaa elokuva-alaa Beijingin elokuva-akatemiassa, mutta jätti opintonsa kesken. Vuosien 1981 ja 1993 välisen ajan, kaksitoista vuotta, hän asui, opiskeli ja työskenteli Yhdysvalloissa, pääosan ajasta New Yorkissa, missä hän tutustui mm. beat-sukupolven ikoniin Allen Ginsbergiin. Taiteilijana Ai Weiwei on pitkälti itseoppinut.

Länsimaisessa mediassa Ai Weiwei on ollut jo pitkään esillä Kiinan yksipuoluejärjestelmän, diktatuurin, leppymättömänä ja suorapuheisena kriitikkona. Hän on jo vuosia itsekin ihmetellyt kirjoituksissaan sitä, että Kiinan kommunistinen puolue on sallinut hänen kritisoida yksipuoluesysteemiä niin suorasukaisesti.

Ai Weiwei kansallispäivänä 1. lokakuuta vuonna 2007: ”Tässä ’kansantasavallassa’, joka perustettiin 58 vuotta sitten, me emme vielä ole onnistuneet toteuttamaan ’yleisiä vaaleja’. Kaikille tarjolla olevaa koulutusta ei ole kyetty vielä saamaan aikaan, perusterveydenhoitokin on yhä järjestämättä.

Valtion virkamiehet ovat korruptoituneita; luonnonympäristömme on saastutettu; humanististen tieteiden opetus on degeneroitunutta; hallinnon standardit ovat niin matalalla, että ihmisistä on tullut toivottomia. Kukaan ei uskalla kysyä ääneen, ketkä ovat omineet kaiken sen omaisuuden, joka alkujaan kuului kansalle ja valtiolle.”

On hyvä muistaa, että Kiinan kommunistisella puolueella ei enää vuosikymmeniin ole ollut juuri mitään tekemistä sosialismin saati kommunismin kanssa. 1960- ja 70-lukujen termein Kiinaa pitäisi kutsua oikeistodiktatuuriksi. Sosialistiseen järjestelmään kuuluneet lähes ilmainen koulutus ja terveydenhoito on muutettu maksullisiksi. Talousjärjestelmältään Kiina on jo vuosikymmeniä ollut markkinatalousmaa. Mutta Kiina on edelleen yksipuoluemaa, missä yksi valtaryhmittymä pitää valtaa käsissään. Kiinan kommunistisen puolueen jäsenmäärä on n. 80 miljoonaa henkeä. Puolue ei salli valta-asemansa julkista uhmaamista. Yksityiskeskusteluissa sitä vastoin aiheesta puhutaan intohimoisesti ja pelotta.

Ai Weiwei pidätettiin ilman oikeudenkäyntiä Beijingin lentokentällä 3. päivänä huhtikuuta vuonna 2011, kun hän oli lähdössä matkalle Hongkongiin. Hänen asuntonsa ja studionsa, jotka sijaitsevat samassa rakennuksessa Beijingin koillisosissa, tutkittiin välittömästi pidätyksen jälkeen. Viitisenkymmentä poliisia vei mennessään kaikki talosta löytyneet kannettavat tietokoneet ja pöytätietokoneitten kovalevyt ”tutkimuksia varten”.

Hongkongilaisen liberaalin sanomalehden, The South China Morning Postin mukaan puolueen viranomaiset olisivat vierailleet Ai Weiwein kotona kahteen otteeseen muutamia päiviä ennen hänen pidätystään. Vahvistamattomien tietojen mukaan hänelle olisi tarjottu poliittista virkaa Kiinan kansan neuvoa-antavan poliittisen konferenssin jäsenenä. Luultavimmin tarkoituksena hiljentää hänen yksipuoluejärjestelmää kohtaan esittämänsä kritiikki. Ai oli kertonut ylimalkaisesti viranomaisten vierailuista alaisilleen. Vierailujen lopputulos: Ai Weiwei kieltäytyi puolueen tarjoamasta kunniasta.

Ai Weiwei oli ilman mitään syytteitä pidätettynä tuntemattomassa paikassa 81 päivää. Hän sai omien sanojensa mukaan enimmäkseen asianmukaista kohtelua, lääkitystä sokeritautiinsa ja muihin vaivoihinsa. Sen jälkeen hänet julistettiin ns. kaupunkiarestiin: hän ei saa poistua ilman viranomaisten lupaa pääkaupungista Beijingistä, mutta saa vapaasti liikkua kaupungin alueella. Aresti kestää vuoden. Tänä aikana Ai Weiwei ei viranomaisten määräyksestä saa antaa haastatteluja tiedotusvälineille.

Kiinan hallituksen, siis puolueen, tiukkalinjainen englanninkielinen sanomalehti The Global Times kirjoitti pääkirjoituksessaan 6. päivänä huhtikuuta 2011, että ”Ai Weiwei haluaa tehdä jotakin sellaista, mitä muut eivät uskalla tehdä.” Ja että hän kokeilee sanomisen rajoja Kiinassa. Tällä viitattiin Ain kriittisiin puheenvuoroihin Kiinan yksipuoluediktatuurista ja virkamiesten korruptiosta, joita hän oli esittänyt ulkomaisissa tiedotusvälineissä ja blogissaan jo vuosikausia. Jo parin päivän kuluttua samainen sanomalehti muutti linjaansa tässä asiassa. Ai’ta ei enää syytettykään kriittisistä puheenvuoroistaan, vaan talousrikoksista, täsmennetysti veronkierrosta. Tosiasiallinen Ai Weiwein pidättämisen syy oli hänen yksipuoluediktatuurista esittämänsä kritiikki.

Ai Weiwei vuonna 2008: ” Kaikki, mitä hallitus tai puolue sanoo, on OK maassa, jossa tieto on säälittävän vähäistä ja jossa tiedotusvälineiltä puuttuvat omatunto ja periaatteet.”

Ai Weiwei on kaikesta huolimatta, vaimonsa Lu Qingin ohella, antanut lyhyehköjä haastatteluja kansainvälisille tiedotusvälineille kotiin pääsynsä jälkeen. Hänet vapautettiin eristyksestä 22. päivänä kesäkuuta 2011 takuita vastaan.

Viimeisimmän melko laajan haastattelun hän antoi amerikkalaiselle Time-aikakauslehdelle, jonka vuoden 2012 henkilöksi Ai Weiwei on ehdolla. Pidätyksestään hän totesi lehdelle:

”Ensinnäkin viranomaiset tekivät tiettäväksi, että olisin tietoinen siitä tosiasiasta, että mikään tai kukaan ei voi suojella minua. He ottivat esimerkiksi Kiinan entisen presidentin Liu Shaoqin, joka tuomittiin kulttuurivallankumouksen aikana vuonna 1969 poliittisista syistä vankeuteen ja sitten hänen annettiin kuolla vankilassa. Hänelle ei suostuttu antamaan tarvittavaa lääkehoitoa akuuttiin sairauteen. Perustuslaki ei kyennyt suojelemaan häntä, eikä monikaan asia tässä suhteessa ole muuttunut Kiinassa. Sitten he sanoivat minulle: ’Me haluamme mustamaalata nimesi ja haluamme tuhota kansasuosiosi. Haluamme myös kertoa kansalaisille, että olet epärehellinen valehtelija’.”

Ai Weiweita on vuosien saatossa suojellut muun muassa hänen perhetaustansa. Hänen isänsä, vuonna 1910 syntynyt Ai Qing, oli sosialistisen Kiinan ehkä merkittävin runoilija, idealistinen vallankumousrunoilija, joka oli 1930-luvulla opiskellut maalaustaidetta, filosofiaa ja runoutta Pariisissa. Tosin hänetkin lähetettiin ns. oikeistonvastaisen kampanjan tiimellyksessä vuonna 1957 ”kansan vihollisena”, kuten virallinen termi kuului, perheineen rangaistukseksi maaseudulle. Ensi pohjoiseen ja kylmään Heilongjiangin maakuntaan ja pari vuotta sen jälkeen uiguurien asuma-alueille läntiseen Xinjiangin maakuntaan. Hän pääsi perheineen vasta lähes 20 vuotta kestäneen nöyryyttävän rangaistusajan jälkeen palaamaan täydellisesti rehabilitoituna pääkaupunkiin Beijingiin. Ai Qing kuoli maan virallisesti arvostetuimpana runoilijana toukokuussa 1996.

Ai Weiweilla on lisäksi täytynyt kaikkien näiden vuosien aikana olla merkittäviä suojelijoita puolueen ylimmillä tasoilla. Ehkä puoluejohto on pitänyt häntä puolueelle hyödyllisenä: ainakin ulkomaille on voitu jossakin määrin tarjoilla kuvaa ”erilaisia mielipiteitä suvaitsevasta Kiinasta”. Ai on siis tavallaan sopinut puolueen omiin propaganda-tarpeisiin. Mutta ei enää.

Ai Weiwei toimi myös vuoden 2008 Kiinan kesäolympialaisten päästadionin eli kansanomaisesti Linnunpesän suunnittelun taiteellisena neuvonantajana. Stadionin varsinaisen suunnittelun teki sveitsiläinen arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuron. He kutsuivat Ai Weiwein mukaan projektiin tarjoamaan stadionin rakentamiseen kiinalaisia näkökulmia. Sittemmin Ai Weiwei sanoutui irti kaikesta Kiinan olympialaisiin liittyvästä nationalistisesta vyörytyksestä. Hän kritisoi avoimesti myös elokuvaohjaaja Zhang Yimouta, joka suunnitteli ja ohjasi olympialaisten avajaisesityksen. Joka tapauksessa osallistuminen tällaiseen kansallisesti merkittävään projektiin on ehkä osaltaan suojellut Ai Weiweita yksipuoluemaan kovassa ilmapiirissä.

Sichuanissa sattui toukokuussa 2008 iso maanjäristys, jossa arvioiden mukaan kuoli 68.000 ihmistä. Myöhemmin kävi ilmi, että suhteettoman suuri osa kuolleista oli koululaisia. Pian selvisi myös, että koulurakennukset tuhoutuivat, vaikka monet niiden ympärillä olevat rakennukset pysyivät pystyssä. Ai Weiwei työryhmineen ryhtyi tutkimaan tapauksia ja keräämään kuolleitten lasten nimiä ja henkilötietoja. Hän syytti paikallisviranomaisia ja rakennusliikkeitä korruptiosta. Kouluja ei ollut rakennettu maanjäristys-standardien mukaisesti, vaan kuluissa oli säästetty. Tästä syystä koulut maanjäristysalueella romahtivat usein muita rakennuksia helpommin. Ja huomattava määrä koululaisia kuoli luhistuneisiin kouluihin. Monet muutkin kiinalaiset asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota tähän samaan asiaan.

Ai Weiwei vuonna 2008: ”Suuri yleisö ei vieläkään tiedä, keitä nämä kuolleet lapset olivat, keitä heidän perheensä ovat, ja ketkä tekivät päätökset olla vahvistamatta heidän koulurakennuksiaan teräspalkeilla, ja ketkä sekoittivat heikkolaatuista sementtiä talojen perustuksia ja tukirakenteita rakennettaessa.”

Kiinan viranomaiset eivät katsoneet hyvällä tällaista tutkivaa journalismia. Ai Weiwei pahoinpideltiin poliisin toimesta Sichuanin maanjäristysalueella loppukesästä 2009. Syyskuussa hänet leikattiin Saksan Münchenissä aivoverenvuodon takia, joka oli seurausta mukiloinnista. Syksyllä 2009 myös hänen neljä vuotta pitämänsä blogi suljettiin viranomaisten toimesta. Ai Weiwein vaikeudet suhteessa viranomaisiin olivat selvästi lisääntymässä.

Ai Weiwei on pidätyksensä ja kaupunkiarestiin määräämisen jälkeen saanut massiivista tukea ja sympatiaa erityisesti ulkomailta. Yhdysvallat ja EU ovat vaatineet Ai Weiwein välitöntä ja täydellistä vapauttamista, kansainvälisistä taidejärjestöistä ja museoista puhumattakaan.

Ailta vaaditaan 1.85 miljoonan Amerikan dollarin verorästejä. Hän on valittanut päätöksestä, ja saanut valitukseen oikeuttavat rahat kasaan pääosin myötätuntoisilta tuntemattomilta kiinalaisilta. Ai Weiweilla on siis Kiinassakin merkittävää kannatusta.

Vuoden 2011 Arabi-kevät on saanut Kiinan kommunistisen puolueen johdon takajaloilleen. Myös Kiinassa pelätään levottomuuksien leviävän kaduille. Itse asiassa Kiinassa tapahtuu vuosittain n. 180.000 erilaista paikallisviranomaisten korruptioon ja ympäristön saastumiseen liittyvää mielenilmausta, joista joissakin poltetaan rakennuksia ja tuhotaan poliisiautoja. Ajat ovat levottomat Kiinassakin. Aineksia liikehdintään on olemassa siis myös omasta takaa.

Joka tapauksessa yksipuoluejärjestelmään kriittisesti suhtautuvan älymystön puheisiin on alettu suhtautua yhä tylymmin. Kymmenen vuoden vankilatuomiot toisinajattelusta, tai pikemminkin toisin puhumisesta ja toisin kirjoittamisesta, ovat taas lisääntyneet. Myös Ai Weiwein suitsiminen on selvästi osa tätä prosessia. Puolue ei halua menettää piiruakaan yksinvallastaan. Tällainen tilanne on aina vaarallinen. Sitä paitsi Kiinassa valitaan uudet korkeimmat johtajat ensi syksynä. Tällaiset ajat yhdistettynä kasvaviin kansainvälisiin talousongelmiin eivät tiedä hyvää Kiinan sisäiselle keskusteluilmapiirille.

Ai Weiwei vuonna 2008: ”Totalitaariset rikokset saavat alkunsa, kun yksilöiltä kielletään heidän elämänsä arvo, kieltäydytään näkemästä tosiasioita ja paetaan vastuuta.”

Länsimailla Ai Weiwein ajatukset demokratiasta, oikeudenmukaisuudesta, korruption vastaisuudesta ja avoimuudesta tuntuvat aivan normaaleilta, arkipäiväisiltä. Näinhän me kaikki ajattelemme! Mutta yksipuolue-Kiinassa ne ovat poliittista räjähdysainetta.

Ai Weiwei vuonna 2007: ”Poliittinen lähtökohtani, jos minulla sellaista nyt on, on individualismi, vallan vastustaminen ja rahallisten voittojen ympärille syntyneiden arvojen vastaisuus.”

Pertti Seppälä

Kommentoi Lähetä: