Ilmiö nimeltä Anna Hazare

Intiaa on ravistellut viime kuukausina Anna Hazaren johtamien korruption vastaisten mielenosoitusten aalto. Historioitsija Ramachandra Guha on esittänyt kiinnostavia näkemyksiä Intian politiikan uudesta pyhimyksestä ja ilmiöstä nimeltä Anna Hazare.

Mielenosoittajat samaistuvat Hazareen. Siksi monilla on samanlainen valkoinen suikkahattu kuin liikkeen johtajalla. Toiset peittävät kasvonsa Anna Hazare-naamarilla, t-paidan selässä lukee: olen Anna Hazare. Tuntuu kuin tuhannet tai kymmenet tuhannet Anna Hazaret olisivat liikkeellä.

Korruption vastaiseen liikkeeseen kuuluu tunnettuja kansalaisaktivisteja, poliitikkoja, Bollywood-tähtiä ja uskonnollis-poliittisia guruja, kuten Sri Sri Ravi Shankar. Liikkeen ehdoton ydin ja symboli on kuitenkin Anna Hazare. Päivälehdet, aikakauslehdet, radio ja tv ovat uutisoinneet keväästä saakka lähes päivittäin Anna Hazare -draaman viimeisimmistä käänteistä. Sähköisen median kiinnostusta Hazareen on luonnehdittu ainutlaatuiseksi tv-spektaakkeliksi, josta ei ole puuttunyt myöskään saippuaooppeeran piirteitä. On kyselty, miksi Annalle ei kelvannut lentokoneessa etelä-intialainen ruoka, viettääkö mies tulevan Ganesh Chaturthi -juhlan kotikylässään vai onko hän kenties tien päällä kampanjoimassa? Tai onko Intiassa vihdoinkin riittävän kyvykäs mies ratkaisemaan Kashmirin kriisin?

Mutta kuka Anna Hazare on? Tätä kyseltiin keväällä Intiassa, kun 74-vuotias mies nousi lähes täydellisestä tuntemattomuudesta kansakunnan kaapin päälle. Kuinka pitkän linjan kansalaisaktivistista, entisestä sotilaasta ja vähän kouluja käyneestä tavallisesta kansanmiehestä saattoi tulla Intian politiikan uusi supertähti?

”Parin viime vuoden aikana Intiaa on ravistellut korruptioskandaalien sarja. Mumbaihin rakennettiin valtava talo sotaveteraaneille. Osa tiloista meni kuitenkin poliitikoille ja heidän ystävilleen. Hallitsevaa kongressipuoluetta lähellä olevat poliitikot kähmivät valtavia summia vuosi sitten järjestetyissä brittiläisen kansanyhteisön olympialaisissa Delhissä. Johtava hindunationalistinen oppositiopuolue BJP puolestaan sotkeutui kaivosskandaaliin Karnatakan osavaltiossa. Tuolloin miljoonia tonneja rautamalmia laivattiin Kiinaan. Lastista ei kuitenkaan maksettu veroja ja siinä rikottiin karkeasti työ- ja ympäristösäädöksiä. Isoin puhallus tapahtui kuitenkin matkapuhelinten lisensseissä, kun hallituksen ministeri antoi huomattavalla alennuksella luvat muutamalle mobiiliyhtiölle. Mobiiliskandaalista koitui valtiolle arviolta 40 miljardin dollarin tappio. Tämä puolestaan nostatti massiivisia mielenosoituksia huhtikuussa. Tässä tilanteessa vanha aktivisti Anna Hazare aloitti paastokampanjansa Delhissä.”

Näin historioitsija Ramachandra Guha kuvaa Anna Hazare -ilmiön syntyä. Guha on Intian viime vuosien tunnetuimpia älykköjä: tutkija, esseisti ja kolumnisti. Pari vuotta sitten yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti nimesi maailman vaikutusvaltaisimpia intellektuelleja. 50 kovimman nimen listalle pääsi myös Ramachandra Guha. Hän julkaisi vuosi sitten massiivisen teoksen Makers of Modern India, Modernin Intian luojat. Tätä taustaa vasten hän peilaa myös Anna Hazare-ilmiötä.

”Ensimmäiset merkit lisääntyvästä korruptiosta ilmenivät 1960-luvulla. Tuolloin talous oli hyvin säänneltyä. Jos yrittäjä halusi perustaa uuden yrityksen tai laajentaa entistä, hänen oli anottava siihen lisenssi. Tämä lisenssi- ja lupaviidakko johti puolestaan siihen, että jotkut poliitikot rupesivat vaatimaan niistä lahjuksia.
Kun lisenssijärjestelmää ruvettiin purkamaan pari kymmentä vuotta sitten, tämän odotettiin vähentävän korruptiota. Toisin kuitenkin kävi. Se alkoi lisääntyä. Valtio valvoo yhä maanomistusta, luonnonvaroja ja laajoja infrastruktuurihankkeita. Näissä hankkeissa liikkuu satoja miljardeja dollareita. Se on rohkaissut poliitikkoja solmimaan hämäriä sopimuksia yrittäjien kanssa. Hiljattain ilmestyneen selvityksen mukaan parlamentin 540 kansanedustajasta jopa 300 on miljonäärejä. Tämä on kummallista. Kuinka he ovat tienanneet miljoonansa, kun suurin osa on taustaltaan tavallisia keskiluokkaisia. Ainoa johtopäätös on, että he ovat ansainneet omaisuutensa kansanedustajina.”

Anna Hazare symboloi kaikkea sitä mitä pääministeri Manmohan Singhiltä ja muilta ministereiltä puuttuu: rohkeutta, rehellisyyttä, itsenäistä ajattelua ja oman elämänsä likoon panemista tavoittelemansa asian puolesta.

Hazaren johtama korruption vastainen liike on tavoitteeltaan väljä. Korruption vastustamisen voivat hyväksyä kaikki – ja kukin voi tulkita sen omien näkemystensä mukaisesti. Se antaa sopivan väylän yleiselle tyytymättömyydelle ja vihalle, kohistuipa se sitten suuryrityksiin, poliitikkoihin tai holhoavaksi koettuun valtioon. Tämä selittää osin liikkeen suosiota, varsinkin kun keskiluokka on ensimmäistä kertaa itsenäisessä Intiassa noussut barrikadeille laajoin joukoin.

Monille innoittajina ovat toimineet arabimaiden demokratialiikkeet, vaikka Intia onkin muodollisesti demokraattinen maa. Anna Hazare -liikkeessä on myös käytetty joukkojen mobilisoimiseen sosiaalista mediaa, kuten facebookia ja twitteriä.

Jos nämä ovat uusia piirteitä liikkeessä, niin sen ydin, Anna Hazare noudattaa toiminnassaan perinteistä poliittista roolimallia. Ramachandra Guhan mielestä Hazare on Intian poliittisessa kentässä tyypillinen 'pyhimys-genren' edustaja.

”Brittiläinen tutkija W. H. Morris-Jones jakoi yli puolivuosisataa sitten Intian poliittiset toimijat kolmeen luokkaan: modernisteihin, perinteisiin ja pyhimyksiin. Modernit poliitikot keskittyivät valtakunnan laajuisiin asioihin, kuten lainsäädäntöön ja hallintoon. Perinteiset poliitikot eivät tienneet kovinkaan paljon koko maan asioista. Siksi he keskittyivät paikallisiin kysymyksiin.Pyhimysmäiset poliitikot puolestaan korostivat itsensä uhraamista ja rakkautta aatteensa edistämiseksi, ilman henkilökohtaista vallan tavoittelua.

Intialaisen politiikan ymmärtämiseksi Morris-Jonesin kolmijako on yhä mielekäs. Siihen on kuitenkin lisättävä uusi ryhmä: oman etunsa tavoittelijat. Heidän ensisijainen tavoitteensa on edistää omaa tai perheensä vaurastumista, siinä sivussa he hankkivat varallisuutta myös kastilleen ja puolueelleen. Tällaiset poliitikot ovat yleistyneet viime vuosina huomattavasti.

Näistä oman edun tavoittelijoista Anna Hazare eroaa radikaalisti. Hän vaikuttaa umpirehelliseltä mieheltä. Pyhimysmäistä kehää ovat vahvistaneet tiedot, joiden mukaan hänellä ei ole henkilökohtaista omaisuutta eikä edes pankkitiliä.”

Mediassa Anna Hazaren elämäntarina on saanut tyypillisen pyhimyslegendan piirteitä. Hazare palveli Intian armeijassa kuorma-auton kuljettajana 12 vuotta. Sen jälkeen miehen kerrotaan ajautuneen syvään kriisiin ja hän harkitsi jopa elämänsä lopettamista. Delhin rautatieasemalla hänen käsiinsä osui sattumalta Swami Vivekanandasta kertova kirja. Se muutti kaiken. Hänen elämäntehtävänsä olisi muiden palveleminen. Hazare muutti kotikyläänsä ja päätti tehdä siitä ekologisen ja sosiaalisen mallikylän.

Pyhimysten 'markkinoille' on noussut Intiassa viime vuosina Hazaren ohella muitakin poliittisia toimijoita. Heistä vaikutusvaltaisin lienee Baba Ramdev, joka on käynyt omaa kampanjaansa korruption kitkemiseksi Intiasta. Ramdev on kiistelty persoona omalaatuisten yhteiskunnallisten näkemystensä vuoksi.

”Anna Hazare ja Baba Ramdev ovat molemmat kotoisin vaatimattomista talonpoikaisperheistä. Ramdev kiinnostui jo nuorena joogasta. Siitä tuli myöhemmin hänelle myös ammatti, kun hän muutti Hardwarin pyhään kaupunkiin Gangesin rannalle. Ramdev sai vähitellen mainetta karismaattisena puhujana. Viime vuodet hän on esiintynyt myös omalla tv-kanavallaan.
Ramdev väittää, että hänellä olisi 20 miljoonaa seuraajaa, jotka noudattaisivat gurun ohjeita viimeistä piirtoa myöten, kuten äänestämällä miehen ehdottamaa puoluetta. Epäilemättä hän liioittelee vaikutusvaltaansa. Mutta on selvää, että Ramdevilla on enemmän kannattajia kuin Hazarella.

Kesäkuussa Ramdev vuokrasi Delhin keskustan läheltä valtavan kentän joogaleiriä varten. Kun leiri alkoi, hän ilmoitti paastoavansa kuolemaan saakka ellei korruptiota saataisi loppumaan. Gurun julistusta hallitsevaa kongressipuoluetta vastaan seurasivat leiriläisten ohella miljoonat tv-katsojat. Hallitus toimi paniikissa. Seuraavana yönä poliisit hajottivat leirin ja passittivat gurun takaisin kotiinsa Hardwariin.

Mutta ei Ramdevkaan mikään pyhimys ole. Hänessä ei ole Anna Hazaren yksinkertaista rehellisyyttä ja kurinalaisuutta. Ramdevin uskonnollinen yhteisö omistaa tuhansia hehtaareja maata, jotka se sai huomattavasti alle markkinahintojen hindunationalistisen BJP-puolueen hallitessa osavaltiota. Hän on osakkaana ruokayhtiöissä, lääketehtaissa ja tv-firmoissa. Gurun omaisuus arvioidaan 250 miljoonaksi dollariksi.

Baba Ramdevin yhteiskunnalliset näkemykset ovat äärivanhoillisia. Mies on vaatinut kuolemanrangaistusta korruptioon syyllistyneille ja englannin kielen opetuksen syrjäyttämistä korkeammasta koulutuksesta. Ramdevin mielestä parlamentti ja oikeusistuimet ovat ulkomaalaisia instituutioita. Ne pitäisi korvata alkuperäisillä hindulaisilla instituutioilla.”

Ramachandra Guhan mielestä Anna Hazaren ja Baba Ramdevin paastokampanjat kiinnittävät huomiota korruptioon, mutta ne eivät lopeta sitä. Korruption radikaali vähentäminen edellyttäisi syvempää yhteiskunnallista muutosta. Siksi Guha on odottanut Hazaren liikkeeltä uusia avauksia yhteiskunnalliseen debattiin. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Anna Hazaren liike vastustaa nykyistä hallitusta. Ramachandra Guhan tavoin monet kommentaattorit ovat kyselleet, onko liike yleensäkin hallitusten vastainen. Eli kyseenalaistaako se parlamentaarisen demokratian? Piakkoin ilmestyvä Mukul Sharman kirja Green and Saffron (Vihreää ja oranssinkeltaista) antaa viitteitä Hazaren hallintomenetelmistä. Sharma kertoo olevansa vaikuttunut siitä, kuinka hyvin Hazaren kotikylässä, Ralegan Siddhissä esimerkiksi sadevesien keruu pelloille on järjestetty. Satomäärien kasvun myötä kyläläiset ovat vaurastuneet.

”Toisaalta Sharma kritisoi kylän kovaotteista kurinpitoa: alkoholi, tupakka ja jopa kaapeli-televisiot ovat kiellettyjä. Kastittomat on pakotettu siirtymään kasvissyöntiin. Kylässä ei myöskään ole järjestetty kyläneuvoston vaaleja pariin vuosikymmeneen. Valtiollisissa vaaleissa puolueita on kielletty kampanjoimasta kylässä. Jos joku on vastustanut tiukkaa kurinpitoa, hänet on ruoskittu. Anna Hazaren kerrotaan itsekin sitoneen alkoholin käyttöön syyllistyneitä nuoria miehiä paaluun ja antaneen heille vanhalla sotilasvyöllään julkisen selkäsaunan. - Tiukka patriarkaalinen kurinpito ei sovi kovinkaan hyvin yhteen Hazaren gandhilaisen imagon kanssa.”

Anna Hazaren suosio kertoo ennen muuta poliittisen järjestelmän epäonnistumisesta Intian syvien ristiriitojen ratkaisuissa. Hazaren johtama liike antaa purkautumisväylän tyytymättömyydelle, mutta ei vastauksia tai visioita Intian tulevaisuudelle. Siinä mielessä se on tyypillinen populistinen liike. Ramachandra Guha onkin aika pessimistinen maansa tulevaisuuden suhteen.

”Viime vuosina on puhuttu paljon typeryyksiä Intiasta tulevana globaalina supervaltana. Bisneseliitin puheet nopeasta talouskasvusta, keskiluokan noususta tai dollarimiljonäärien määrästä ovat onttoja. Niillä peitetään vain yhteiskunnan syvät haavat, kuten kansannousut Kashmirissa ja Koillis-Intiassa, maolaisten kasvava kapinointi Keski-Intiassa ja laajat ympäristötuhot eri puolilla Intiaa. - Intia ei suinkaan ole nouseva supervalta. Se on 'toimiva anarkia', kuten taloustieteilijä John Kenneth Galbraith sen kiteytti vuosikymmeniä sitten.”

Tapio Tamminen

Kommentoi Lähetä: