Arabivallankumouksellisten esikuvana Turkki

Arabimaailman myllerrys pakottaa ulkopuolisetkin korjaamaan tapaa, jolla olemme tottuneet jäsentelemään maailmaa. Yhtäkkiä joudumme havaitsemaan, että Turkista on tullut esimerkki monille arabimaille.

Erityisesti Tunisiassa pitkään maan alla ja maan paossa ollut islamistinen joukkojärjestö Ennahda pitää Turkissa nyt vallassa olevaa, islamilaisena pidettyä hallituspuoluetta, AKP:ta mallinaan.

Turkki on eräänlainen saranamaa myös siksi, että se neuvottelee Euroopan unionin jäsenyydestä. Osa Euroopasta pitää sitä pelottavana esimerkkinä, koska siellä islamistisena pidetty puolue on päässyt valtaan. Miljoonille muslimeille Turkki kertoo siitä, että demokratia ja islam, läntinen elämäntapa ja muslimikulttuuri voidaan sovittaa yhteen.

Turkin kurdialueilla syntynyt Hussein Karabey selitti näin Turkin asemaa Genevessä maaliskuun alussa pidetyillä ihmisoikeuselokuvafestivaaleilla.

"Lähi-idässä Turkkia pidetään mallimaana siksi, että meidän nykyinen kulttuurimme on omaksunut monia piirteitä Yhdysvalloista ja Euroopasta koska olemme olleet niiden vaikutuspiirissä. Muutama vuosi sitten Turkki yhtäkkiä palasi Lähi-idän piiriin, mutta vieläkin me odotamme aina jotain lännestä. Vaikka me olemme lähellä länttä, olemme vieläkin muslimeja ja säilytämme islamiin liittyvän perintömme.

Kun Lähi-idän ihmiset etsivät parempaa elämää, heidän on vaikea samaistua suoraan Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan, mutta Turkin kautta katsottuna lännen elämää viehättää heitä. Turkissa he näkevät, kuinka kauniit naiset peittelevät vain vähän sulojaan, siellä he tutustuvat elegantteihin päivällisiin ja monimutkaisia suhteita solmiviin miehiin ja naisiin, mutta kaikki tämä tapahtuu muslimiyhteiskunnassa. Turkki edustaa läntistä tyyliä muslimimaailmassa, se nähdään eräänlaisena muunneltuna lännen kopiona. Minä en tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta Turkki vetää puoleensa siksi, että se on elämäntyyliltään lähempänä Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kuin arabimaat."

Vaikka arabimaissa Turkki nähdään muslimimaailman ja lännen siltana, lännessä on monia, joille Turkissa 9 vuotta vallassa ollut puolue, AKP on uhka demokratialle ja ennen kaikkea Turkin maallistuneelle valtiolle. Keskustelukumppanini, ei-uskontunnustuksellisen maailmankatsomuksen omaava kurdiohjaaja haluaa korjata käsityksiä sekä Turkin maallisuudesta että sen islamilaisena pidetystä valtapuolueesta. Turkkiahan on pidetty maana, jonka kauan sitten vallan ottaneet sotilaat muuttivat maalliseksi valtioksi. Kun nykyinen valtapuolue AKP voitti vaalit, Turkin pelättiin siirtyvän tiukkaan islamilaiseen komentoon, mutta Husein Karabeyn mielestä tilanne ei ole näin yksinkertainen.

"Turkin armeija ja sitä lähellä olleet puolueet ovat aina valvoneet uskontoa. Perjantain, muslimien rukouspäivän aattona kaikki Turkin moskeijat saivat ohjeet hallitukselta siitä, mistä imaamien piti puhua moskeijoihin kokoontuville. Sotilasvalta valvoi maan islamia, mutta Turkin sotilasvaltaa pidettiin maallisen vallan edustajana. Nykyään Turkin muslimit eivät halua enää kuunnella käskyjä.

Minusta meillä on mahdollisuus ensimmäistä kertaa mieltää paremmin, mitä demokratia oikein on. Sotilaiden ei pitäisi sotkeutua politiikkaan. Tämä uusi, konservatiivinen, keskustaoikeistoa edustava hallitus – minä en koskaan kutsu sitä islamistiseksi hallitukseksi – edustaa eräänlaista euroislamia. Nykyinen hallitus päätti tuoda enemmän vapautta Turkkiin siksi, että se edustaa liikemiehiä ja yrittäjiä, jotka tarvitsevat vapaampaa järjestelmää voidakseen hoitaa kunnolla liiketoimiaan. Useimmat turkkilaiset ovat muutoksiin tyytyväisiä."

Husein Karabeyn mukaan Turkissa eivät siis ole vastakkain he, jotka haluavat erottaa uskonnon täysin valtiosta ja he, jotka haluavat, että valtion asioita hoidetaan uskonnosta tulevien normien mukaan. Nykyisessä kiistassa ovat vastakkain kaiken ennallaan säilyttämään pyrkivät ryhmät ja he jotka haluavat elää ja toimia demokraattisemmissa olosuhteissa. Hyvin paljon on myös kysymys siitä, kuka määrä, minkälainen uskonnollisuus on sallittua.

Tämä tuo mieleeni Egyptin, sillä islam-kauhua sairastavat pelkäävät tuon maan Muslimiveljiä eli konservatiivista, mutta valtiosta ja hallituksesta itsenäistä islamia. Samat ihmiset usein unohtavat, että Egyptissä vaikuttaa toinen konservatiivinen, vallan kanssa liittoutunut islam. Kairon yliopiston professori Nasr Abu Zayed joutui 1990-luvun puolessa välissä maanpakoon omien, hyvin uudistushenkisten, islamia koskevien tutkimustensa vuoksi. Hänen kimpussaan eivät olleet Muslimiveljet, vaan Egyptin virallista islamia edustavat tuomarit ja oppineet.

Monissa muissa maissa islamiin perustuvia poliittisia liikkeitä vainotaan, mutta hyvin konservatiiviset mutta vallan kanssa liittoutuneen islamin edustajat saavat elää rauhassa. Usein on kysymys siitä, kuka valvoo islamia ja kenen kanssa virallisen uskonnon edustajat liittoutuvat. On myös kysymys vallasta eikä niinkään uskonnon sisällöstä.

Pyydän elokuvaohjaajaa selittämään, miten Turkin sotilaat valvoivat aikanaan islamia.

"Sotilaat haluavat aina valvoa yhteiskuntaa. Kansallinen turvallisuusneuvosto on ollut pitkään heidän käyttämänsä vallan väline. Sen nimissä sotilaat tekivät ehdotuksia hallituksille, mutta nuo ehdotukset olivat käskyjä. Vasta viime vuosina hallitus on kieltäytynyt tottelemasta kansallisen turvallisuusneuvoston käskyjä. Minusta kansallisen turvallisuusneuvoston pitää huolehtia ulkoa tulevista uhista, mutta se ei saa sotkeutua sisäpolitiikkaan."

Turkissa sotilaat puuttuivat aina niihin asioihin, jotka he kokivat uhkana itselleen. 1980-luvulla oli kysymys kommunismista. Silloin heille vihreä – islamin väri – oli parempi kuin punainen ja niinpä he tukivat kaikenlaisia uskonnollisia puolueita ja halusivat täyttää ihmisten aivot taivaaseen liittyvillä asioilla. Nyt he ovat menettämässä mahdollisuuden, valvoa yhteiskuntaamme, erityisesti uskonnollisia turkkilaisia. He ovat erittäin vihaisia, koska he eivät halua menettää valtaansa.

"En ole samalla linjalla hallituksen kanssa enkä äänestä vallassa olevaa puoluetta, mutta jos se saa aikaan myönteisiä asioita, en voi olla näkemättä niitä. Tämä on ainoa kunnon hallitus, minkä olen nähnyt koko elämässäni, ja olen 41-vuotias. Edelliset hallitukset aina tottelivat sotilaita. Minun on oltava rehellinen ja tunnustettava, että tämä keskustaoikeistohallitus on onnistunut muuttamaan sotilaiden tahdon mukaisen perustuslain ja heillä on muitakin uudistussuunnitelmia.

Minusta nykyisin Turkissa vallassa olevan puolueen tavoitteet ovat selvät ja yksinkertaiset. He haluavat toimia niin, että turkkilaiset voivat elää kohtuullista elämää ja sen yrittäjät voivat hoitaa rauhassa omia liiketoimiaan. Minun ystäväni, puolueen kaadereihin kuuluva liikenainen kertoa haluavansa parempaa perustuslakia ja enemmän vapautta siksi, että hänen tehtaansa vie koneita 50 maahan. Heti kun joku sotilashenkilö Turkissa saa puheillaan kriisejä aikaan, 50 maasta 25 peruttaa tilauksen. Tämä liikenainen ei halua enää, että hänen yrityksensä poukkoilee kriisistä toiseen. Ja kun tehdas menestyy, myös työpaikat säilyvät ja lisääntyvät.

Husein Karabeyn yksinkertainen esimerkki kertoo siitä, että Turkin valtapuolue pyrkii ratkomaan arjen ongelmia. Sama suuntaus on havaittavissa myös Tunisiassa ja Egyptissä. Erityisesti Tunisian oppositio haluaa luoda olosuhteet, jotta väestö saa koulutustaan vastaavaa työtä, sosiaaliturva ja yhteiskunnassa noudatetaan lakeja. Vapauden vaatimus on erittäin vahva, mutta yhtä vahva on pyrkimys siihen, että tavalliset kansalaiset saavat heille itselleen ihmisarvoa antavaa elämää ja demokratiaa, jotta he voivat vaikuttaa itse asioihin.

Turkin valtapuolue haluaa porvarillista demokratiaa ja siihen liittyviä, paremmin toimivia markkinoita. Turkki ei ole ollut niin paha diktatuuri kuin monet muut Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat, mutta sotilaat valvoivat aina meidän elämäämme. En ole innostunut porvarillisesta demokratiasta, mutta onhan se parempi kuin diktatuuri. Nyt vallassa oleva hallituksemme ei halua enää sotia ja kriisejä, vaan haluaa parantaa meidän elämäämme. On kysymys selvästä kypsymisestä."

Turkkilaisen elokuvaohjaajan kieli kertoo perinteisestä vasemmistokulttuurista. Siitä huolimatta hän on joutunut tunnustamaan, että aikaisemmin hänelle vieras, uskonnollisuutta korostava konservatiivinen puolue noudattaa hyvin järkevää politiikkaa ja on parantanut huomattavasti Turkin asemaa.

"Minä kasvoin pelon keskellä. Pelkäsimme kaikkialla ympärillämme olevia vihollisia: Kreikkaa, Bulgariaa, Venäjää, Irania ja Irakia. Viimeisen viiden vuoden aikana uudella hallituksella ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia naapureiden kanssa, koska he muuttivat täysin aikaisempaa politiikkaa. Nyt olemme hyvin lähellä naapureitamme. Menneisyydessä kuvittelimme olevamme lähellä Saksaa ja Yhdysvaltoja, mutta nyt olemme havainneet, että meidän juuremme ovat Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä."

Husein Karabey on hyvin huolestunut siitä miten osa lännen yleisestä mielipiteestä suhtautuu islamiin ja leimaan koko islamin ääri-islamin ja muslimiterrorismin merkeillä. Hänestä mediamaailman täytyy ottaa vastuuta tästä asiasta, sillä se on osallistunut islam-kauhun nostattamiseen.

"Se on hyvin vaarallista. Minua se muistuttaa toisesta maailmansodasta ja fasismista. Uusi fasismi voisi ilmestyä Eurooppaan, sillä se tuntuu kaikkialla. Kun tulen Eurooppaan, pelko valtaa mieleni. 10 vuotta sitten täällä ei ollut tällaista."

Husein Karabey on kiertänyt Lähi-itää pitkin ja poikin, koska elokuvien lisäksi hän on tehnyt tv-dokumentteja. Näillä matkoillaan hän havaitsi ilmiön, joka oli nyt näkyvien yhteiskunnallisten kapinoiden taustalla: nykyisin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan asukkaat tietävät, mitä ulkopuolisessa maailmassa tapahtuu.

Aikaisemmin näissä maissa oli yksi ainoa televisiokanava ja lehdistö oli sensuroitua. Nyt he tietävät aina Iranin ja Egyptin kaukaisimpia kyliä myöten, miten muualla ihmiset elävät ja miten paljon vapaampaa heidän elämänsä on.

"Juuri tästä syystä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän väestöt eivät enää usko omien diktaattoreittensa valheisiin. He saattavat huolestua siitä, mitä heille voi tapahtua muutoksen myllerryksessä, mutta he eivät pelkää enää. Minä todella uskon Lähi-idän ihmisten mahdollisuuksiin. He ansaitsevat paremman elämän ja he saavat sen ennen pitkää. Menneisyyteen ei ole paluuta, siitä olen varma, koska ihmiset ovat havainneet olevansa ihmisiä."

Menneisyydessä Turkki oli hyvin tärkeä lännen strategiassa koska se oli ainoa Naton jäsen Lähi-idässä. 1990-luvun Turkki solmi sotilasyhteistyösopimuksen Israelin kanssa. Nyt Turkista on tullut Israelin tiukka arvostelija, varsinkin sen jälkeen kun Israelin joukot surmasivat turkkilaisia kun kansalaisjärjestöjen laiva yritti murtaa Gazan saartoa.

Husein Karabeyn mielestä Israel menettää ystäviä, koska se luo vihaa, joka pitkällä aikavälillä kääntyy sitä itseään vastaan.

"On vaikea elää maassa, joka tuntee, että naapurit uhkaavat sitä. Israelin omat teot ovat nostattaneet sen naapurit sitä vastaan. Olen ollut Israelissa ja nähnyt, että he elävät paratiisissa, jota ympäröi helvetti. Israelilaiset näkevät asiat eri tavalla kuin muiden maiden väestöt. Osa heistä on äärilinjalla, toiset ovat masentuneita, sillä he eivät halua tätä likaista sotaa. Pitemmällä aikavälillä Lähi-idän yleinen muutos pakottaa Israelinkin muuttumaan. Myös Israelissa vallassa oleva ryhmä toteuttaa politiikkaa, joka pitää kyseenalaistaa. Miksi me emme esitä kysymyksiä Israelin johdolle, vaikka näemme kuinka julmia he ovat muita kohtaan? He ovat toteuttaneet kauhistuttavia verilöylyjä, mutta meillä on aina selitys valmiina kaikkiin heidän tekoihinsa."

Israel leimaa hyvin helposti minkä tahansa arvostelun antisemitismiksi, juutalaisvastaisuudeksi. Turkkilaisen ohjaajan mielestä se ei ole hyväksi Israelin väestölle. Jatkuvasti naapureita nöyryyttävä valtion tuhoaa omien lastensa tulevaisuuden. Israelin on löydettävä tapa tulla toimeen omien naapureittensa, palestiinalaisten kanssa, koska silloin heidän oma elämänsäkin paranee.

"Ja Israelissa on tällaisia ihmisiä. Minun israelilaiset ystäväni vihaavat hallitustaan, joka uskoo vain sotaan. Tulevaisuudessa Israelkin saa omat vapaustaistelijansa ja oman intifadansa, sillä myös siellä ihmiset sanovat, nyt riittää, nämä vallassa olevat eivät edusta meitä enää. Israelilaiset voivat oppia naapureistaan. Minusta meidän on todella kyseenalaistettava Israelin johto. Miksi me aina puhumme Iranista mutta emme Saudi Arabiasta, miksi Syyriasta mutta emme koskaan Egyptistä tai Libyasta. Libyasta tuli nopeasti meidän ystävämme siksi, että Libya hyväksyi kaikki lännen vaatimukset. Tämä lännen kaksinaamaisuus todella häiritsee minua. Lännessäkin olisi itsekritiikkiin aika."

Keskustelukumppaniani kuunnellessani mieleeni tuli se, että me lännen ihmiset kuvittelemme usein, että kaikki kansainväliset suhteet kulkevat lännen kautta, vaikka ulkopuolinen maailma kommunikoi yhä enemmän keskenään. Juuri Turkin esimerkki kertoo, että läntisen maailman ulkopuolisten keskinäiset suhteet vahvistuvat koko ajan. Samaan suuntaan vaikuttaa myös se, että tärkeimpien talousmaiden joukkoon on noussut useita entisiä kehitysmaita, ja Yhdysvallat puolestaan elää osittain Kiinan varoilla. Länsi ei siis enää ole maailman napa.

"Olen täysin samaa mieltä. Kurdina olen kierrellyt usein raja-alueilla, koska kurdit elävät neljässä valtiossa. Puhun Turkin ja Iranin, Turkin ja Irakin sekä Turkin ja Syyrian rajoista. Kauan sitten rajoja vartioivat sotilaat, ja niiden pinnassa käytiin myös aseellista taistelua. Rajan molemmin puolin ihmiset kärsivät, koska he olivat työttömiä eikä sota sallinut normaalia elämää.

Sota-aikana vain jotkut rikastuvat, tavalliset ihmiset erittäin harvoin. Nyt näillä rajoilla ei enää kysytä viisumia ja naapurimaiden ihmiset liikkuvat vapaasti ja käyvät kauppaa keskenään ja ovat tyytyväisiä. Myös salakuljetusta ja korruptiota ei ole enää, koska sotilaat eivät enää valvoa sitä, mitä kukin vie ja tuo. Nyt rajakaupan tulot menevät tavallisille ihmisille. Nykymaailma alkaa tiedostaa, että tavallisten ihmisten pitää pysyä hengissä. Niinpä asekaupan tilalle on tullut auto- ja tietokonekauppaa. Kun tämän alueen rajat avattiin, rajaseudun ihmiset voivat elää normaalia elämää."

Liisa Liimatainen

Kommentoi Lähetä: