Saksan pelko jarruttaa Euroopan yhdentymistä

Euroopan velkariisi on nostanut talousmahti Saksan entistä vahvemmin EU:n poliittiseen keskiöön. Vuoden 2011 saksankielisen maailman suurimman kirjallisuuspalkinnon saanut tiedemies ja kirjailija Eugen Ruge sanoo, että koska Eurooppa kulkee kohti keskitettyä talousjohtoa, niin poliittinen yhtenäisyys etääntyy yhä kauemmaksi. Tämä johtuu siitä, että muut jäsenmaat pelkäävät talousmahti Saksan kasvanutta poliittista voimaa.

Saksalainen kirjailija ja tiedemies Eugen Ruge syntyi Uralilla, Neuvostoliitossa Stalinin ja Hrutshevin valtakausien taitekohdassa vuonna 1954. Eugenin isä Wolfgang Ruge oli perinteisen saksalaisen kommunistiperheen kasvatti ja hänestä kehittyi yksi DDR:n tunnetuimmista historioitsijoista.

Eugen syntyi Venäjällä koska hänen isänsä pakeni Saksan natsihallintoa Moskovaan, mistä Stalin karkoitti hänet ensin Kazakstaniin ja sittemmin pakkotyöleirille Pohjois-Uralille.
DDR:ssä varttunut Eugen Ruge on tehnyt elämäntyönsä matemaatikkona itäberliiniläisessä Humbold-Yliopistossa ja DDR:n tiedeakatemiassa.

Eugen Rugen eurooppalaisuus saa voimansa maanosan viime vuosikymmenien kaikkein raskaimmista poliittisista käänteistä. Hänen tänä syksynä julkaistu ja palkittu romaaninsa ”Katoavan valon aikaan” on omaelämäkerrallisen tarkka kuvaus DDR:n perikadosta yhden perheen ja sosialistisen maan etuoikeutetun älymystön kertomuksena. Ruge kertoo poliittisesta valheesta ja taloudellisesta surmansyöksystä.

”DDR:ssä oli älymystöstä koostuva yhteiskuntakerros, johon isäni lukeutui. Eräänlainen itäsaksalainen intellektuaalinen establismentti ja siellä muurin rakentaminen nähtiin hyvin kriittisin silmin.

Mutta he uskoivat myös, että muurin rakentamisen jälkeen oltaisiin viimeinkin ja lopullisesti luokkaviholliselta suojassa. Että sen jälkeen voitaisiin DDR:ssä rakentaa tuntuvasti liberaalimpaa sosialismia. Tähän ihmiset ihan tosissaan uskoivat, vakuuttaa Ruge. - Aina 1960-luvun puoliväliin saakka, jolloin kävi ilmi, etteivät olosuhteet lainkaan kohentuneet eivätkä poliittiset olosuhteet suinkaan vapautuneet, vaan tapahtui aivan päinvastoin”, muistelee Ruge.

Talousjätistä poliittiseksi mahdiksi

Velkakriisin ahdistamassa Euroopassa on viimeistään käynyt selväksi, että Saksan Liittotasavalta on noussut myös maanosan poliittiseksi voimakeskukseksi. Kaksi suurta, Ranska ja Saksa, neuvottelevat Berliinin Liittokanslerin virastossa Euroopan suuntaviivoista. Linjaukset tuodaan jäsenmaiden hyväksyttäviksi siististi, parlamentaaristen elinten koskematta.

”Totta kai Saksa oli pitkään poliittinen kääpiö toisen maailmansodan aikaisten rikostensa vuoksi. Samaan aikaan on ollut aivan selvää, ettei poliittinen heikkous voi pitkään jatkua, yhdessä kasvavan taloudellisen voiman kanssa. Eli Saksasta oli tuleva ennen pitkää, myös poliittinen voimatekijä Euroopassa. Ja nyt se on murtautunut esiin ja on alkanut aikakausi, missä Saksan poliittinen voima alkaa vastata sen taloudellista vahvuutta. Onko se hyvä vai huono juttu, siihen en sano yhtään mitään, mutta näin vain ovat realiteetit juuri nyt”, pohtii palkittu kirjailija.

Sekä EU:n laaja kokoonpano, että ydinryhmän euroalueen maat ovat aivan erilaisessa taloustilanteessa. Euromaat elävät samaan aikaan eri suhdannevaihetta ja samalla ne ovat kasvaneet rakenteellisesti eroon toisistaan. Se vahvin konkreettisin ydin, jonka piti lujittaa integraatiota – yhteinen valuutta ja rahapolitiikka – onkin muodostunut erilaisuutta luovaksi elementiksi Euroopassa.
Nyt, velkakriisin kärjistyessä, on muodostunut yhä selvemmäksi se tosiseikka, että ilman saksalaista rahaa ei Euroopalla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä ulos kriisistä. Pelkästään Saksan Liittotasavallan osuus tulevasta pysyvästä vakuusrahastosta nousee miltei kolmannekseen.

Kadonnut yhtenäisyys

Saksalaiskirjailijan mukaan on yhtäältä selvää, että Euroopan unioni tarvitsee jonkinlaisen yhtenäisen taloushallinnon. ”Mutta toisaalta ne muut 26 jäsenmaata pelkäävät, että tässä taloushallituksessa suuret jäsenmaat, ennen muuta Saksa taloudellisesti suurimpana maana, tulevat ottamaan johtavan aseman”, arvioi Ruge.

”Ja niille lopuille 26 maalle käy mahdottomaksi yhtyä kaikissa talousasioissa Saksan näkemyksiin. Ja juuri tästä syystä - koska Saksa on nyt noussut sekä taloudellisesti, että poliittisesti niin vahvaksi - tulee Euroopan poliittisen yhtenäisyyden kehittyminen muodostumaan erityisen vaikeaksi. Juuri tässä on syy sille, että Euroopalta puuttuu poliittinen yhtenäisyys”

Rugelle myönnettiin lokakuussa saksankielisen maailman suurin kirjallisuuspalkinto, vuoden 2011 Deutscher Buchpreis. Palkittua teosta suomennetaan parhaillaan. Romaani on Rugen esikoisteos ja sille on aiemmin myönnetty jo Alfred-Döblin palkinto.

”Kun nyt katson taaksepäin, niin nyt oikeastaan huomaan että kaikki mitä olen aikaisemmin tehnyt, matematiikka, olen toki joitakin aikoja laulanut ja tehnyt lauluja, olen kääntänyt venäläistä kirjallisuutta, kirjoittanut ja luonut teatteria, näin jälkikäteen ajatellut kaikki tämä on tullut käytettyä juuri tämän romaanin hyväksi sen kirjoittamisen aikana. Kaikki aikaisemmin tekemäni on palvellut tätä kirjaa”.

DDR Buddenbrookit

Eugen Rugen romaani on kuin Thomas Mannin Buddenbrookit siirrettynä DDR olosuhteisiin. Ruge itse sanoo, että hänen romaaninsa on kirja Saksan murroksesta – ilman murrosta.
Muurit voivat murtua hetkessä, mutta maailma muuttuu sittenkin hitaasti.

Eugen Rugen mielestä nyt eteläisen Euroopan maat ovat ajautuneet taloudelliseen kurjuuteen samanlaisista syistä, kuin mitä DDR reilut parikymmentä vuotta sitten.

”Kurjuuden lopullinen niitti on kun kansakunnalta viedään mahdollisuus kontrolloida oman valuuttansa arvoa. Näin tuhottiin lopullisesti myös DDR:n teollisuus. Yksi tärkeä ongelma tässä oli valuuttakysymys.

Kun idän ja lännen rahat yhtäkkiä vaihdettiin suhteessa yksi - yhteen, ja palkat piti maksaa samalla tavalla, yhden suhteessa yhteen, olivat DDR:n yritykset saman tien vararikossa. Niiden piti siis maksaa työntekijöilleen läntisissä D-markoissa mutta niiden tuotteita ei yhtäkkiä voitu myydä maailmanmarkkinoilla samaan hintaan kuin länsisaksalaisten kilpailijoiden tuotteita. DDR tuotteista tuli siis hetkessä täysin kilpailukyvyttömiä. Ja tämä tiesi firmoille nurin menoa.”

Yhtäläisyydet Kreikkaan

”Ja tässä syntyy kyllä selvä verrannollisuus Kreikan kanssa. Ei tarvitse ymmärtää taloudesta paljoakaan käsittääkseen, että kun maalla on mahdollisuus alentaa valuutan nimellisarvoa, devalvoida valuuttansa, niin sehän tarkoittaa että silloin maksetaan käytännössä alempia palkkoja. Alennetaan palkkatasoa, ilman että kukaan sitä oikeastaan edes huomaa.

Tämä devalvaation mahdollisuus on useissa Etelä-Euroopan maissa ollut aina ennen käytössä. Ne ratkaisivat talousongelmansa devalvoimalla, alentamalla säännöllisesti oman valuuttansa arvoa.
Italian liira on tästä oikein vakioesimerkki. siellä oli jatkuvasti 100 000 liiran seteleitä taskussa, mikä tietenkin ulkomaalaisista tuntui aivan loistavalta, minustakin se oli oikein mukavaa. mutta nyt yllättäen tätä mekanismia ei olekaan enää. ”

Muurin varjossa

Suomessa keskustellaan parhaillaan siitä, johtaako eurooppalainen velkakriisi EU:n liitovaltiokehitykseen. Eugen Ruge kävi koulunsa ja varttui Itä-Berliinissä, kirjaimellisesti muurin varjossa.

”Minun kouluni sijaitsi hullunkurisella tavalla Potsdamissa,Babelsbergissä raja-alueella. Länsi-Berliini oli viereisen järven toisella puolella”, muistelee Ruge.

”Juuri sinä syksynä kun aloitin koulun, eli muuri juuri rakennettu siihen viereen. järven rannalle olivat ilmestyneet raja-esteet. Ja koulumme takapihan aita oli käytännössä myös Saksojen raja-aita. Ja kerrankin kun olin saanut kotitehtävistäni huonot arvosanat, niin heitin paperit vain yksinkertaisesti aidan yli ja ne olivat poissa. eli koulutehtäväni pakenivat länteen”, nauraa Ruge.

Nyttemmin teatterin, elokuvan ja kirjallisuuden pariin ajautunut Ruge teki varsinaisen elämäntyönsä akatemiatutkijana matematiikan parissa. Euroopan unioni näyttäytyy Rugelle ennen muuta pääomien siirtelyvapauden liittona.

”Kun EU ja sen rahaliitto syntyivät niin yhteisö muodostui ennen kaikkia pääomien liikkuvuuden unioniksi. Ja kun poliittinen yhtenäisyys joutui taka-alalle, ei valuuttojen arvon säätelyä enää voi tapahtua.

Nyt vain pääomien liikkeillä on kaikki mahdollisuudet. Ne kysymykset, joiden piti johtaa yhteisiin eurooppalaisiin työsuojelusäädöksiin, finanssimarkkinoita säätelevään yhtenäiseen taloushallintoon – siis konkreettisten olosuhteiden harmonisointiin - tämä kaikki on jäänyt syntymättä. Talousunionista ei tällaisessa muodossa ole juuri hyötyä kenellekään”, linjaa palkittu kirjailija.

Saksa devalvoi sittenkin

Ruge arvioi, että Euroopan integraatio etenee tästedes hyvin pienin askelin, jos ollenkaan. On aika kiinnostavaa ajatella, että Saksan liittotasavalta on onnistunut toteuttamaan yhteisvaluutan olosuhteissa ikään kuin sisäisen devalvaation politiikkaa.
Saksan liittotasavalta on kymmenkunta vuotta pitänyt maan palkkakehityksen neutraalina ja osin negatiivisena. eli Saksa on työmarkkinapolitiikalla tukenut maan kilpailukykyä ja lisännyt jatkuvasti maan teollisuustuotantoa ja talouskasvua sekä ulkomaankaupan ylijäämää. niinpä yhdistyneen Saksan talous on noussut ylämäkeen, toisin kuin pahasti velkautuneet eteläisen Euroopan maat. Tämä Saksan talouspolitiikka on nyt noussut valtapolitiikaksi.

”Euroopassa on tultu vaiheeseen, missä yritetään saada yhteen kovin erilaisia maita. Joilla on hyvin omanlaisensa historia ja kieli ja joita yhdistää oikeastaan vain yhteinen Saksan pelko. Tämä EU on vahvimmillaan rahaliitto ja sellaisena ongelmallinen.

Juuri siksi koska kyse on rahaliitosta, eikä poliittisesta Euroopan unionista”, sanoo Eugen Ruge, DDR:stä paennut tiedemies ja yhdistyneessä Saksassa korkeimmin palkittu kirjailija.

Jorma Mattila

Kommentoi