Kreikkalainen tragikomedia

Kapusin viime lokakuun Kreikan ennenaikaisten vaalien aikaan miljoonien muiden tallaamaa rinnettä yhdelle länsimaisen sivistyksemme pyhimmistä kukkuloista, Ateenan Akropoliille. Kuten kapusi Olavi Paavolainen syksyllä 1939 Saksan hyökätessä Puolaan. Pyhiinvaeltaja Paavolainen kun halusi seurata kukkulalta kermanvärisiä auringonlaskuja kolmena täyden kuun yönä.

Esseisti Leif Salménkin kiipeää ´Alas Akropoliilta´-teoksessaan tälle valtavan muistisisällön peruskivelle -Paavolaisen Synkkä yksinpuhelu kainalossaan. Arvelen Salménia sykähdyttäneen itseni tavoin kun ryhmä mielenosoittajia kapusi viime kevään yleislakon aikaan Akropoliille ja levitti Parthenon - temppeli taustanaan tv-ruutuihimme julisteensa, jossa luki:

"Samoja leikkauksia tullaan tekemään kaikkialla Euroopassa."

Ateenan kultakaudella, 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua ,kansan eli demoksen valtaa eli krat´ia , siis demokratiaa, lujittanut aristokraatti Perikles kulutti verovaroja julkisiin palveluihin sekä kulttuuriin, kuten Akropoliin rakentamiseen. Perikleen aikana noudatettiin myös sangen demokraattista päätöksentekotapaa, kertoo ateenalainen valtiotieteilijä Anna Triandafyllidou.

"Jos joku oman etunsa kansan edun edelle asettanut poliitikko joutui epäsuosioon, hänen karkottamisestaan kymmeneksi vuodeksi maanpakoon voitiin äänestää ateenalaisten kansankokouksessa. Karkottamista kannattaneet raapustivat saviruukun palaseen poliitikon nimen, puhdas ruukunpalanen merkitsi ei-ääntä. Viime kevään mittaan Euroopan unionin euroalueeseen kuuluvien viidentoista jäsenmaan parlamenteissa painettiin äänestysnappia - esitys ei kuitenkaan koskenut Kreikan karkottamista määräajaksi euroalueelta vaan valtavaa miljardien eurojen tukipakettia Kreikalle."

Helsingin Arkadia-kukkulalla kansanedustajamme enemmistö puolsi verovaroistamme lohkaistavaa miljoonien lainatukea kassakirstunsa tyhjentäneelle Kreikalle. Yhteensä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sekä EU ovat jo päättäneet noin 110 miljardin euron lainatuesta Kreikalle. Lainan edellyttämää säästökuuria parlamentissa esitellyt pääministeri George Papandreou piti leikkausten vaihtoehtona Kreikan konkurssia.

Lokavaaleissa kannattajat vielä riemuitsivat Ateenan kaduilla ja Akropolis - kukkulallakin yksinkertaisen enemmistön parlamenttiin saaneen sosialistipuolueen Pasokin voittoa. Kansa äänesti katsomoon helleenien tragikomediaa kuusi vuotta kohti konkurssia ohjanneen oikeistolaisen Uusi demokratia -puolueen. Mutta jo viime keväänä sosialistihallitus sai tuta kansan raivon kaduilla.

Pasok ei ole oikeistopuoluetta parempi tai pahempi, katsoo kreikkalaisen Eurooppa- ja kansainvälisen politiikan instituutin Eliamepin tutkija Anna Triandafyllidou.

Fiorentinan yliopistossa Italiassa valtiotieteistä väitellyt tutkija toimii myös Bruggen yliopiston Eurooppa-tiedekunnan professorina. Keskeisenä poliittisena syynä Kreikan talouskriisiin Triandafyllidou pitää ristiriitaa maassa samanaikaisesti vaikuttavan kahden poliittisen kulttuurin kesken.

"Vanha poliittinen valtakulttuuri voi hyvin julkisuudelta varjossa. Se perustuu pitkälti asiakassuhteisiin, niiden vastavuoroisuuteen, keskinäisiin etuihin ja palkitsemiseen. Läntistä arvomaailmaa vierastava, vauras ortodoksikirkkomme viihtyy tässä kulttuurissa . Jotta se voisi toimia, tarvitaan vahvaa ja palkitsevaa, yrittämistä,maata ja raaka-aineita luvin säätelevää valtiota. Markkinataloutta suositaan mutta sen vapaata kilpailua ja läpinäkyvyyttä karsastetaan.

Toista poliittista kulttuuria voi luonnehtia moderniksi , yhteiskuntaa rationaalisesti muuttamaan pyrkiväksi suunnaksi. Arvoliberalismin, maallistumisen , markkinatalouden ja kansanvallan nimissä tämä suunta ajaa tavoitteitaan nykyaikaisten poliittisten puolueiden avulla.

Vaikka jo parikymmentä vuotta sitten huomattavat tutkijakollegani toivat esiin näiden kahden valtakulttuurin välisen ristiriidan tuhoisat vaikutukset Kreikalle, valitettavasti sekä oikeiston että vasemmiston pääpuolueet pelaavat yhä kaksilla korteilla, toisilla varjossa toisilla valossa."

Retsinapihkan tavoin kreikkalaisrakenteisiin kiinnittynyt varjokulttuuri vetää Triandafyllidoun mukaan jatkuvasti mattoa demokraattisemmalta toiminnalta. Kuusikymmentä luvulta seitsemänkymmentä luvulle kestäneen sotilasvallan kauden jälkeen Kreikkaan luotiin 80-luvun kuluessa markkinatalouden edellyttämät sosiaaliset ja taloudelliset suhteet. Vuonna 1981 Euroopan unionin jäseneksi hyväksytty maa sai aluksi EU:n rahastoista pitkään tukea, jota hieman ilkeästi on sisäiseksi Marshall-avuksikin nimitelty.

Käytännössä kreikkalaisia riivaa keskinäinen luottamuspula tutkijan mielestä. Tasavertaisuutta edistävät modernit toimintatavat, jotka sitoisivat myös yksilöt ottamaan huomioon kokonaisedun samoin kuin molemminpuolista luottamusta ohjaavat käyttäytymisnormit eivät ole oikein juurtuneet Kreikkaan.

Tästä luottamuspulasta löysin kuvaavan esimerkin matkakirjastani, toimittaja Martti Valkosen Harharetki Kreikassa-teoksesta vuodelta 1969, jo neljän vuosikymmenen takaa.

"Petkuttamisesta on tehty taide. Se punoutuu arkipäivän elämään hienona seittinä, jota harjaantumaton tuskin huomaa. Petkutusyritystä ei kukaan pane pahakseen, se kuuluu asiaan , pelin sääntöihin, se sisältyy jo lastenkasvatukseen. Vanhemmat toteuttavat jälkikasvunsa opastamista esimerkiksi kehottamalla lapsiaan hyppäämään pöydältä tai kalliolta isän tai äidin syliin. Kun lapsi hyppää, astuukin vastaanottaja syrjään ja onneton vekara satuttaa itsensä kovaan maahan.

Näin vain opetetaan olla luottamatta kehenkään, ja sitä toistetaan niin kauan, kunnes lapsi on oppinut eikä enää hyppää. Ja kun lapsi on kyllin varttunut huijatakseen pienin tempuin naapureitaan, ovat vanhemmat iloissaan: lapsi on viisas!"

Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa, Valtiokin osaa petkuttaa . Vuodesta 1974 tähän päivään saakka on kansalaisten kulutuskyvyn sekä kansantuotteen henkeä kohden kerrottu kasvaneen, vaikka samanaikaisesti maan sosiaalis-taloudellinen rakenne on pysynyt tutkijan mukaan esimodernina sekä kulttuurisesti että taloudellisesti tarkasteltuna..

Kansalaiset ylläpitivät vapaamatkustajamaista taloutta ja käyttäytymistä yllä omaksumatta työn eetosta tai henkilökohtaiseen etuun perustumatonta rehellisyyttä markkinoilla. Julkiset palvelut ja valtio ylipäätänsä on nähty ja nähdään yhä kupattavana kohteena ilman että annetaan jotakin takaisin tai kannetaan yhteiseen julkiseen kekoon. Asiakas- ja henkilösuhteisiin perustuvat käsitykset siitä mikä on oikein , jäivät elämään. Maassa elääkin lukemattomia vapaamatkustajia.

"Viime toukokuussa vasta edellisenä lokakuuna Pasokin hallitukseen apulaiskulttuuri - ja turistiministeriksi nimitetty sosialisti Angela Gerekou erosi julkisen kohun saattelemana. Viisikymppisen ministerin seitsemänkymppinen puoliso, maassa hyvin tunnettu iskelmälaulaja Tolis Voskopoulos ei ollut maksanut pariin vuosikymmeneen veroja tuloistaan. Verokarhulle oli kertynyt 5,5 miljoonan euron edestä perittävää helleenien Tom Jonesinakin pidetyltä laulajalta. Ministeripuolison ei auttanut kuin erota. Etenkin kun puoluetoveri, pääministeri Papandreou oli samanaikaisesti julistanut kansansa vyötä kiristävie leikkausten yhteydessä kampanjan veronkiertäjiä vastaan.

Tutkija Triandafyllidoun mukaan tällaiseen menettelyyn ei ole syyllistynyt vain korruptoitunut valtaeliitti vaan moni tavallinenkin kreikkalainen. Korruptiota ja lahjontaa seuraava Transparency international - järjestö arvioi harmaan talouden osuudeksi Kreikan koko bruttokansantuotteesta. Tutkijan mielestä Kreikkaa ja sen valtiota voidaankin aiheellisesti syyttää kyvyttömyydestä noudattaa EU-maalta edellytettävää rationaalista julkisen talouden hallintaa. Vain neljännesvuosisan kestänyt valvomaton , modernin talouden ja yhteiskunnan sääntöjen väärentävä soveltaminen sekä EU-jäsenyyden edut ovat pitäneet maan talouden enemmän tai vähemmän raiteilla ja osana euroaluetta.

Kahden ristiriidassa toisiinsa olevan poliittisen kulttuurin haastajia tai muutosvoimia tutkija tarkastelee sangen kriittisesti. Eräiden arvioiden mukaan 21.vuosisadan muutos lähtisi alhaalta, jo vuoden 1990 vaaleissa ilmenneestä valtapuolueiden vastaisesta hengestä sekä osin radikaalista opiskelijaliikkeestä. Toisten arvioiden mukaan jäsenyys EU:ssa ja sen normit, säännökset ja velvoitteet vahvistavat ajan mittaan modernin ajan vaatimaa poliittista kulttuuria. Triandafyllidou eivät muutosvoimat oikein vakuuta.

"Valtapuolueiden vastainen henki sekä opiskelijaliike eivät ole ainakaan vielä johtaneet merkittäviin muutoksiin poliittisessa kulttuurissamme, katsoo tutkija aikalaisartikkelissaan. Kolmen uuden poliittisen liittoutuman, - Samarasin johtaman vuoden 1993 liikkeen, Tsovolasin johtaman Dhanan sekä Avramopouloksen uusimman , jo hajaantuneen puolueen - epäonnistuminen osoittavat sen, kuinka vaikeaa on muuttaa poliittisia rakenteitamme. Valtakulttuurin voimasta vetää puoleensa uudistajia kertoo se, että tänään sekä Samaras että Avramopoulos toimivat oikeiston pääpuolueen Uuden Demokratian johtokerroksissa."

Anna Triandafyllidou myöntää ,että niin Simitiksen 90-luvun puolivälin sosialistihallitus kuin nyt oppositioon äänestetyn Karamanliksen ensimmäisen kauden vuonna 2004 aloittanut hallitus yrittivät saada aikaan joitain EU:n kanssa linjassa olevia muutoksia . Mutta muuta Eurooppaa hätiin huutanut talouskriisi osoitti aikeet heppoisiksi. Niin työväenluokka kuin keskiluokka samoin kuin kreikkalainen lukeneistokaan eivät ole saaneet tutkijan mielestä maata ottamaan välttämätöntä, joskin tuskallisen kuumaa likaantuneen Kreikan puhdistavaa suihkua.

"Antiikin näytelmäkirjailija Aristofanesin tragikomedioiden pilkkakirves osui usein jumaliin ja vallanpitäjiin luoden naurulla yhteisöllisyyttä. Nyky-Kreikan hallitukselle ei riitä pelkkä omien kasvojensa ehostus, jotta kansa ja eurooppalaiset vakuuttuisivat sen kyvystä ja taidosta. Pelkästään tyhjän valtion kirstun täyttö tai luottamuksen palauttaminen ulkomaalaisten sijoittajien silmissä ei riitä.

Niin vallanpitäjiltä kuin kansalaisilta vaaditaan nyt vastuuntuntoa. Ristiriitaiseltakin kuulostavaa, samanaikaisesti markkinat sekä vallankäytön valloilleen päästävää ja valjastavaa vastuuntuntoa. Ilman sitä ei voida pitkän päälle perustella kaikilta kreikkalaisilta näinä aikoina vaadittavaa valmiutta taloudellisiin uhrauksiin."

Esa Aallas

Kommentoi Lähetä: