Aika, taivas ja islam

"Taistelu kalenterista on myös sukupolvien välistä taistelua", sanoo marokkolainen tunnettu sosiologi Fatema Mernissi. Mutta tärkein mittelö käydään islamilaisen aikakäsityksen ja lännen universaalin aikakäsityksen välillä.

Marokkolainen sosiologi Fatema Mernissi on tullut tunnetuksi yhdestä harvoista islamilaisten maiden ajattelijoista, joka on pyrkinyt etsimään yhteyksiä islamin oppien ja feminismin välille. Hän on ollut professori Muhammed V:n yliopistossa Rabatissa. Hän on tutustunut hyvin islamin perinteisiin pyhiin kirjoituksiin ja käy näistä lähtökohdista debattia vastustajiensa kanssa. Hän on julkaissut 10 kirjaa islamista ja kehityksestä.

Hän julkaisi teoksen islamista ja demokratiasta heti Persianlahden sodan jälkeen 1992. Kun se käännettiin englanniksi ja julkaistiin Yhdysvalloissa 2002, hän liitti siihen uuden esipuheen. Tämän teoksen toinen painos julkaistiin Ranskassa 2010, jolloin Mernissi kirjoitti teokseen jälleen uuden esipuheen, nyt jo kolmannen aikajärjestyksessä.

Nämä uudet esipuheet ja erityisesti teoksen luku 9, jonka otsikko kuuluu ”Nykyhetken pelot: Pyhä kalenteri ja yleismaailmallinen aika” ovat tämän puheenvuoron lähtökohdat. Nimenomaan tässä luvussa Mernissi tarkastelee mielenkiintoisesti Islamin uskontoon liittyviä aikakäsityksiä, niiden muodostumista ja kohtaloita nykymaailmassa. Hänen tarkastelukulma on hyvin pitkä, sillä hän lähtee liikkeelle Arabian niemimaalta ennen islamin läpimurtoa eli kyseessä on noin 2000 vuotta historiaa.

Hän korostaa myös taivaan keskeistä roolia islamin uskonnossa. Hänen mukaansa islamilaiset maat marginalisoituivat pitkään, mutta viimeaikainen arabiankielisten satelliittikanavien nousu luo uutta tulevaisuuden uskoa Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Mernissin mielestä islamilaiset maat ovat näin palanneet taivaalle.
Arabian perinteisiä jumaluuksia

Fatema Mernissi tarkastelee arabien keskuudessa vallinneita uskontoja Arabian niemimaalla ennen islamin nousua. Siellä oli mm. sodan ja hedelmällisyyden jumalia, jotka vaativat uhreja. Lisäksi oli lukuisia taivaan jumalia kuten auringon ja tähtien jumalia. Hän korostaa Venuksen ”naisellista” roolia:

”Ibn Mansur, joka oli tunnettu islamilaisen 600-luvun tietosanakirjailijana, huomautti: Monet oppineet ovat todenneet, että tähti Venus , jota kutsutaan ”Kawkabastumiksi” on ainoa tähti, josta käytetään feminiinistä ilmaisua, kun kaikki muut tähdet ovat maskuliinisia eli ”Kawkab””.

Islamin nousu merkitsi radikaalia muutosta tähän taustaan. Nyt oli vain yksi jumala Allah, perinteinen uhraaminen lopetettiin ja kuusta tuli keskeinen taivaankappale. Lisäksi puhuttiin kuolleiden ylösnousemuksesta, joka oli käsittämätön ajatus perinteisten uskontojen edustajien mielestä:

”Islam antaa kuolemattomuuden, mutta vaatii ehdotonta alistumista Allahin opeille. Arabeista tuli kuolemattomia ja näin he valloittivat ajan. He eivät tule kuolemaan koskaan, vaan heitä odottaa paratiisi. Mutta lapset, jotka syntyvät naisen emättimestä, ovat kuolevaisia, joten islam loi miesten valtaa perustuvan järjestelmän. Emätin ja naisen seksuaalinen tahto peitettiin. Islam antoi siten arabeille kaksi lahjaa: miesten vallan ja kalenterin.”

Perinteinen pyhä kalenteri

Mernissi väittää, että oman islamilaisen kalenterin omaksuminen oli keskeinen uuden islamin uskonnon muodostumisessa. Islam omaksui kuuhun pohjautuvan kalenterin ja aloitti uuden ajanlaskun profeetta Muhammedista lähtien. Keskeiset rituaalit kuten päivittäiset rukoukset ja ramadan ovat hyvin aikasidonnaisia:

”Muslimina olo merkitsee olemista ajan ja tähtien hallitsijana. Allah on luonut tähdet, jotta ihmiset voisivat luoda ”tarikhin” eli kalenterin. On paljastavaa tässä suhteessa, että käsite ”tarikh” merkitsee samanaikaisesti kalenteria ja historiaa. ”Tarikh” on kalenteri, joka luo mielekkäät puitteet vallitsevalle toiminnalle, mutta se viittaa myös menneisiin vuosiin. Jos kansalla ei ole ”tarikhia”, sitä ei ole olemassa nykyisyydessä eikä menneisyydessä”.
Koska ajan kulku ja kalenteri ovat niin keskeisiä islamissa, islamin imperiumeissa oltiin kiinnostuneita tähtitieteestä ja teknillisistä välineistä, joilla voitiin mitata taivaankappaleiden liikkeitä:

”Tähdet ja niiden valo ovat läsnä useissa Koraanin kohdissa. Matematiikan kehitys ja tähtitieteen edistysaskeleet ovat luonnollisia islamin piirissä. Kosmoksen tuntemus ja tähtien kiertoratojen ymmärrys merkitsevät Allahin luomiin ihmeisiin tutustumista. Galileo Galilein vainoa ei olisi tapahtunut islamilaisessa maassa, sillä toisin kuin kristityillä, jotka uskoivat pysyvään taivaaseen, islamilaiset ovat uskoneet taivaan liikkeeseen”.

Vaikka Fatema Mernissi tarkastelee pääasiassa islamin keskeistä sunnalaista suuntausta, hän viittaa muutamassa yhteydessä myös shiialaisiin:

”Shiialaista islamia ei voi ymmärtää ilman keskeisiä käsitteitä ”valo” ja ”tähdet”. Maan ja taivaan rikkaudet kuuluvat islamilaista näkökulmasta yhteen sikäli, että puhutaan maan hallinnasta yhteydessä tähtien kiertoratoihin”.

Kun arabivalloitukset ja islam levisivät Arabian niemimaalta Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan, ne kohtasivat vanhoja sivilisaatioita kuten Egyptin ja Mesopotamian sekä uudempia valtioita kuten Rooman imperiumin seuraajan Bysantin ja Persian imperiumien seuraajat Sassanidit. Näillä oli perinteiset ja uudemmat kalenterinsa. Tämä asetti suuren haasteen syrjäseudulta tuleville valloittajille:

”Ne, jotka ehdottivat kalenterin lainaamista persialaisilta tai bysanttilaisilta, eivät ymmärtäneet Muhammedin uutta hanketta. Hänen päämääränsä oli saavuttaa autonomia suhteissa voimakkaisiin perinteisiin naapurivaltoihin. Tämä tarina on ehkä hyvä kertoa uudelleen nykyään, kun olemme hyvin riippuvaisia Lännestä ja monet pitävät ympäri maailman länsimaista kalenteria luonnollisena”.

Fatema Mernissi viittaa käsitellessään historiaa myös nykyajan tapahtumiin. Hänen mukaansa Irakin pitkäaikainen ja autoritaarinen johtaja Saddam Hussein ei osannut lukea ajan ja tähtien merkkejä toisin kuin islamilaisten maiden loistoaikojen johtajat:

”Suuret strategit puhuvat nykyään armeijoiden menestyksestä kiinnittämällä huomiota näennäisesti merkityksettömiin kohtiin kuten joukkojen huoltoon ja liikenteen solmukohtien valtaamiseen. Tärkeää on operaatioiden tapahtuminen tiukassa ja suunnitellussa aikataulussa. On ilmeistä, ettei Saddam Hussein ymmärtänyt pientä yksityiskohtaa, joka oli se, että vastustajat toimivat universaalisessa ajassa ja heillä oli taivas hallinnassaan”.

Lännen uusi universaalinen aika

Fatema Mernissin mukaan islamiin ei kuulu länsimainen periaate, jonka mukaan ”aika on rahaa”. Hän korostaakin joutavan nukkumisen tärkeyttä ja unien merkitystä. Länsimainen aikakäsitys ei kumpua ihmisen tarpeista.

Länsimaat nousivat 1500-luvulta lähtien maailman johtoon. He kehittivät tiedettä ja teknologiaa ja nousivat kärkeen tähtitieteessä. Lännessä kehitettiin mekaanista ajanmittausta kuten kelloja. Maapallo jaettiin kansainvälisiin aikavyöhykkeisiin Euroopasta käsin 1800-luvulla. Viimeksi 1970-luvulla omaksuttiin uuden satelliittiteknologian kehityksen myötä globaali atomiaika.
Fatema Mernissin mukaan arabimaat elävät nykyään vain länsimaiden määrittämässä ajassa. Tästä seuraa tuskallinen identiteetin menettäminen. Hän puhuu jopa pakolaisuudesta suhteessa aikaan ja ajan kolonisaatiosta.

Kun ”länsimaistuneet” japanilaiset ryhtyivät soveltamaan uutta digitaalista teknologiaa ajanmittaukseen, japanilaiset suuryritykset toivat markkinoille eri kulttuurialueille maailmassa kohdistettuja rannekelloja:

”Japanilaiset myivät kahdessa vuodessa miljoona rannekelloa, jotka olivat kohdistetut nimenomaan muslimeille. Niiden tuotemerkki on Kabeer ja ne soivat viisi kertaa päivässä kutsuakseen rukoukseen. Tästä kellosta on kehitetty myös malli, joka lukee joka tunti eri Koraanin säkeitä. Tuskin mikään muu osoittaa identiteettimme ongelmia samalla lailla kuin tämä. Pyhä kalenteri on sisäistetty mikropiiriin. Tämä on teknologinen väline, joka eliminoi pyhän käsityksen kosmoksesta. Se symbolisoi nimenomaan elektronisen aikakauden läpimurtoa, jossa taloudellisen voiton tavoittelu on kaikki kaikessa”.

Nuoriso arabimaissa ei osaa enää käyttäytyä, vaan muslimien uutena vuotena ajetaan autoilla ympäri kaupunkia, pärisytetään autojen torvia ja soitetaan äänekkäästi kansainvälistä pop-musiikkia:

”Taistelu kalenterista on myös sukupolvien välistä taistelua. Jos jotkut nuoret valitsevat fundamentalismin antavat partansa kasvaa ja suuntautuvat moskeijoihin, toiset laulavat viimeisimpiä iskelmiä ja haaveilevat enemmän jostain amerikkalaisten televisiosarjojen maailmasta kuin vanhojen muslimirunoilijoiden maailmasta. Islamin kalenteri on tälle nuorisolle, joka kylpee erilaisissa turhaumissa, hyvin epämääräinen. On traagista, ettei oma kalenterimme määritä enää kuin rituaaleja ja uskonnollisia juhlapäiviä”

Mernissin mukaan nykyinen elämä kuten tavaroiden ja palvelusten tuotanto, poliittiset ja taloudelliset päätökset sekä ihmisten ja aatteiden matkat maailmalla ovat sidoksissa näennäisesti yleismaailmalliseen aikaan puhumattakaan sitten pankkitoiminnasta ja lentokentistä. Ihmiset ovat kaikkialla pakotetut elämään länsimaisen kalenterin mukaan, muslimeilla on jäljellä vain oma rukouskalenterinsa.

Kun rakettiteknologiaa kehitettiin ja ihmisiä lennätettiin avaruuteen ja jopa kuun pinnalle, Fatema Mernissi ei ymmärrä, miksi amerikkalaiset astronautit heiluttivat ennen muuta Yhdysvaltojen lippua kuun pinnalla. Ihmisen lento kuuhun esitettiin amerikkalaisena valtauksena:

”Tanssi tähtien ympärillä ja sekä tieteellinen että teknologinen juhla ei ole yleismaailmallista, vaan tanssia Yhdysvaltojen lipun ympärillä”

Islamilaiset maat palaavat taivaalle

Fatema Mernissi kiinnittää tuoreessa esipuheessaan erityistä huomiota arabiankielisten satelliittipohjaisten televisiokanavien nousuun:

” Se, mikä pistää erityisesti silmään nykyään, on että länsimaat, jotka hallitsevat joukkotiedostusvälineitä ja jotka ovat keksineet satelliitit ja internetin, näyttävät olevan enemmän tai vähemmän sokeita, kun arabi-insinöörit rakentavat uusia telekommunikaatioverkkoja ja islamilainen kommunikaatiogalaksia on nousussa”.

Mernissi korostaa suurta eroa aiempien ja uudempien sotien välillä. Qatarilainen kansainvälinen televisiokanava Al Jazeera on muodostanut vaihtoehdon länsimaisille kansainvälisille TV-kanaville:

”Arabit olivat vielä teknologisesti takapajuisia, kun Persianlahden sota käytiin 1991 ja amerikkalainen CNN-kanava oli ainoa kuvien välittäjä. Kun amerikkalaiset joukot hyökkäsivät Irakiin 2003, paikalla oli sen sijaan useita arabitelevisiokanavia”.
Kun Lännessä useat televisiokanavat ovat maksullisia, tyypillistä uusille arabiankielisille kanaville on, että ne ovat ilmaisia:

”Nykyään investoinnit televisiokanaviin ovat hyvin korkeita erityisesti Arabian niemimaan arabimaissa. Arabsatin toimitusjohtajan Khalid Belkhyourin mukaan Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat eräitä maailman dynaamisimpia markkinoita. Ilmaisten kanavien määrä nousee vauhdilla ja ylittää 500 rajapyykin lähitulevaisuudessa ja jotkut konsultit puhuvat jo 1000 kanavasta tulevaisuudessa”.

Lopuksi

Vaikuttaa siltä, että Fatema Mernissi innostuu hieman liikaa taivaskanavista. Hän suhtautuu kritiikittömästi amerikkalaisiin informaatio- ja kommunikaatioteknologiaguruihin kuten Alwin Toffleriin, jotka näkevät uuden teknologian synnyttävän väistämättä vallankumouksia ja jotka hahmottavat utopistisia tulevaisuuden yhteiskuntia. Onko tämä hänen mainostamaansa itsenäistä arabien ajattelua?

Kun hän mainitsee digitaalisen teknologian mahdollistamat runsaat televisiokanavien lisäämismahdollisuudet, hän näyttää sokeutuvan määristä, eikä puhu mitään sisällöistä. Sopii epäillä, että kaupallisiin mainoksiin nojaavien televisiokanavien ohjelmisto ajaisi Mernissin tärkeinä pitämiä asioita.

Mernissin teos on julkaistu viime vuonna ennen ” arabimaiden kevättä”, mutta uskoisin, että hän oli tyytyväinen Tunisian vallankumoukseen, jossa naiset olivat aktiivisesti mukana. Tosin salafistit ja muslimiveljeskunta ajavat perinteistä islamilaista lakia shariaa ja ovat sittemmin hyökänneet tunisialaisten naisten saavuttamia vapauksia vastaan.

Jussi Raumolin

Kommentoi Lähetä: