Voiko islamia kunnioittaa?

Luettuani Tariq Ramadanin uusimman teoksen katselin perään verkosta hänen ja tunnetun keskustelijan Christopher Hitchensin viime lokakuussa New Yorkissa käymää islam-väittelyä.

Poimin myös väittelyn verkossa herättämästä kiivaasta keskustelusta sattumanvaraisesti seuraavan mielipiteen:

” Viime aikoina korviini on kantautunut pahansuopaisia puheita Ramadanista. Että hän olisi petkuttaja, islamia muka uudistava teeskentelijä, eikä hän olisi luopunut Muslimien veljeskunnan perustaneen isoisänsä islamilaisen lain sharian tavoitteista. Kieltäydyin uskomasta näitä puheita.

Mutta kun näin profeetan televisokeskustelun Hitchensin kanssa , niin tuntui että puheissa on perää. Vaikka en ole yhtä mieltä Hitchensin ateismista, Ramadanin argumentit vaikuttivat kovin lipeviltä, savuisilta ja verhotuilta; retorisesti toki säihkyviltä ja ehkä islam- uskovista oppineilta. Minulle tuli mieleen käärme . Islamia lännelle saarnaava kaksiselitteinen vilpistelijä...”

Sveitsissä kuusikymmenluvun alussa syntynyt, juuriltaan egyptiläinen Tariq Ramadan lienee tätä nykyä näkyvin islam-Muslimien veljeskunnan vuonna 1928 Egyptiin perustanut Hassan al-Banna sekä Arabien maailman liiton perustanut isänsä Said Ramadan antavat arvostettua taustaa euroislamin uudistajalle. Arabiaa, englantia ja ranskaa käyttävä Tariq Ramadan toimii Oxfordin yliopiston islam-tutkimuksen professorina ja on erittäin pyydetty vieraileva tutkija lukuisissa muissa yliopistoissa.

Ranskalaisesta kirjallisuudestakin oppiarvon suorittanut Ramadan on julkaissut useita islamia ja sen asemaa erityisesti länsimaailmassa käsitteleviä teoksia tällä vuosituhannella. Kuten teokset Western muslims and the future of Islam 2004, ´The quest to reclaim Islam 2006´. Hänen uusin, viime kesänä ilmestynyt teoksensa ´The Quest for Meaning´ (tarkoituksen etsintää) hahmottelee yleismaailmallista kaikkia uskontoja kunnioittavaa pluralisistista filosofiaa.

Suurelle yleisölle tutuksi mediatähdeksi Ramadan nousi vuonna 2003 väitellessään Ranskan televisiossa islamilaisen lain, sharian tulkinnoista Ranskan tuolloisen sisäministerin, nykyisen presidentin Nicolas Sarkozyn kanssa. Sarkozy syytti Ramadanin hyväksyvän islamilaisen lain mukaan aviorikoksesta kuolemaan tuomitun tuomion täytäntöönpanon kivittämällä. Kuuden miljoonan katsojan hämmästykseksi euroislamin intellektuelli ei tuominnut ehdottomasti kivitystä.

"Mielestäni pysyvän muutoksen islamilaisen lain tulkintaan pitää nousta yhteisön sisäisestä keskustelusta eikä ulkopuolisten vaatimuksesta. Tämän vuoksi muutokseen tarvitaan aikaa vievää moratoriota, jota pyrin osaltani edistämään. Mielestäni on tärkeämpää pyrkiä muuttamaan joissain islamilaisissa maissa toteutettavia epäinhimillisä käytäntöjä kuin miellyttää katsojia.”

`Ramadan ei tuomitse ehdottomasti kivitystä´, huusivat otsikot kiihkeän ohjelman jälkeen - ja jäivät elämään lukijoiden mielissä. Monen kriitikon mielestä kivityskanta osoitti Ramadanin olevan pikemminkin islamia modernille ajalle ja lännelle sopivammaksi uudistamaan pyrkivä reformaattori kuin pysyviä muutoksia vaativa intellektuelli.

Mediatähti on saanut myös tuta olevansa persona non grata . Maahantulokieltoja on kertynyt niin Saudi-Arabiaan, Egyptiin kuin väliaikaisesti Ranskaan ja Yhdysvaltoihin, Terrorismin vastaisen sodan käynnistäneen George W. Bushin presidenttikaudella amerikkalaisviranomaiset kielsivät viisumin yliopistoon kutsutulta professorilta. Syyksi vuodettiin Ramadanin tekemä 900 dollarin lahjoitus palestiinalaiselle humanitaariselle järjestölle, jolla väitettiin olevan yhteyksiä terroristijärjestöksi leimattuun Hamasiin. Bushin vaihtuminen Obamaksi teki jo mahdolliseksi Ramadanin osallistumisen televisioväittelyyn Hitchensin kanssa New Yorkissa.

Uusimassa teoksessaan, lehdissä islamin Martin Lutheriksikin nimitelty teologi, arvostelee myös Vatikaanin ja sen päämiehen paavin vaienneeen tietoisesti islamista ottaessaan kantaa eurooppalaisiin juuriimme.

” Esimerkiksi syksyllä 2006 kun katolisen kirkon paavi puhui Euroopan kreikkalaisista ja kristityistä juurista akateemisella areenalla, hän ei antanut totuudenmukaista kuvaa historiasta. Toki Euroopalla on kreikkalaiset ja kristilliset juurensa. Mutta kyse on vain osatotuudesta koska niin juutalaisuus kuin islam ovat osaltaan muovanneet Euroopan identiteettiä.

Nykyinen paavi Benedictus XVI on myös katsonut Euroopan olevan vaarassa, jos se unohtaa kristityt juurensa. Ilmeisesti moderni aika nostattaa tässä kirkkokunnassa monia pelkoja. Antikristillisyys, maallistuminen, islamin läsnäolo tai vaikka buddhalaisuuden suosio kera kannatuksen ja vaikutusvallan menettämisen pelon ilmenevät yksipuolisina Euroopan historian tulkintoina. Näissä tulkinnoissa yrittää katolinen kirkko hävittää tai unohtaa menneestä epäpuhtaina ja vieraina pitämänsä tekijät. ”

Eikä islamin reformisti säästä kritiikiltään aikamme tunnettua ateistejakaan . Esimerkiksi kaltaisensa mediatähden, luonnontieteilijä Richard Dawkinsin tietoja uskonnoista teologian tohtori pitää vähäisinä. Hitchens puolestaan saattaa olla pätevä ajattelija mutta uskonnoissa pelkkä harrastelija. Lukenut teologi puoltaakin sekä järkeä että uskoa.

”Alkuräjähdystä tai evoluutioteoriaa ei voi korvata uskonnollisten tekstien kirjallisella lainaamisella, ns. skientologialla. Mutta toisaalta olisi järjetöntä myöntää autonomiaa analyyseille ja tekniselle järjelle , joka ei näe mitään aihetta kysellä inhimillisyyden ja sen lähteiden perään. Uskon on toki tunnustettava järjen mahdollistama sekulaari eettisyys . Mutta vastaavasti järjen on hyväksyttävä olevan legitiimiä sydämelle ja tajunnalleuskoa että on olemassa jotakin järjen, sen havaintojen, löytöjen ja hypoteesien ulkopuolella. Positivismi ei voi korvata uskon olemassaoloa ja sen tarvetta.”

Itsekin kulttuurien, etenkin islamin ja länsimaailman välisestä vuoropuhelusta kiinnostuneena diletanttina yritän päästä monin paikoin erittäin retorisella tyylillä kirjoittavan Ramadanin tavoitteista selville. Teoksensa pääaihetta, pyrkimystä ja tarvetta kehittää pluralismin, moninaisuuden filosofiaa, mielellään myös kaunokirjallisuutta lainaava tekijä kuvaa kauniisti.

”Minun filosofiani on matka ja pluralismi määränpää. Nöyryys on pöytäni/ kunnioitus matkalaukkuni/ empatia ruokani /tiedonhalu juomani.

Me kuljemme kohti horisonttia päästäksemme alkuumme. Sama määränpää ilmenee niin buddhalaisessa, hindulaisessa, juutalaisessa, kristityssä kuin islamilaisessa mystiikassa. Kaikilla niillä on sama universaali viesti, jonka kirjailija Paolo Coelho kiteyttää Alkemisti -novellissaan : Jätä ja lähde Andalusiasta löytääksesi Egyptiin kätketyn aarteen ja palaa sitten halusta takaisin Andalusiaan...
Universaaliin moninaisuuden yhteisöön vie useita polkuja eikä meidän tiemme ole se ainoa tie.”

Tuolla meidän tiellämme Ramadan näyttäisi tarkoittavan länsimaista polkua. Ylivertaista polkua, jota usein arrogantisti yritämme saada muut kulkemaan. Tukenamme tietoihin ja tosiasioihin perustuva positivismi sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus.

Onkin hätkähdyttävää havaita, kuinka euroislamin näkyvin profeetta ilmenee arvorelativistiksi, jonka mielestä arvot on nähtävä eri kulttuurien rakenteiksi. Yksilön loukkaamattomien oikeuksien rinnalle Ramadan nostaa yhteisöjen, siis myös uskonnollisten yhteisöjen erilaiset arvot, joita tulisi kunnioittaa eikä vain etäisesti suvaita.

”Vetoomukset suvaitsevaisuuden - toleranssin - puolesta ovat ymmärrettäviä mutta kyse on vain ylitettävästä vaiheesta jatkuvassa prosessissa kohti moninaisuuden filosofiaa. Pelkkä toleranssi ei riitä vaan meidän pitää tunnustaa eri kulttuurien erilaiset tiet. Nämä tiet yhdessä yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa ovat kaksi ennakkoehtoa erilaisuuden kunnioitukselle . Ihmisoikeuksien julistus koostuu universaalisesti hyväksyttävistä arvoista. Hengelliset yhteisöt ja monoteismit käsittävät puolestaan universaalit arvot annettuina ; a priori kokemuksesta riippumatta.

Arvoja ja erilaisia kulttuureja ei tule yhdistää vaan saada aikaan niiden kesken tasavertainen tila , moninaisuuden kohtauspaikka jossa voidaan tavata yhtäläisin, toisia kunnioittavin ehdoin. Tämä edellyttää kopernikaanista kumousta meissä itsessämme. Toisin kuin erilaisuuden passiivinen suvaitseminen, erilaisuuden kunnioitus edellyttää aktiivista, molemminpuolista uteliaisuutta ja tiedonhalua. Jollemme opi luottamaan toisiimme emmekä kunnioittamaan toisiamme , ajaudumme ymmärtämättömyyden konfliktiin , jossa pelko, epäluulo ja epäluottamus valtaavat mielemme ja sydämemme. ”

Liberaaliksi Ramadan ilmenee siinä mielessä, että varoittaa suljetuista mielistä ja yhteisöistä. Niin juutalaisten valitusta kansasta, ja kristittyjen pelottelusta ettei pelastusta löydy kirkon ulkopuolelta kuin myös koraanin säkein varustautuneista muslimien etujoukoista .

Vanhoilliseksi taas siinä mielessä että näyttäisi puolustuvan puuttumattomuutta eri kulttuurien kuten uskonnollisten yhteisöjen arvoihin -muutoin kuin yhteisön sisältä , esimerkiksi omilla verkkosivuillaan näkyvästi esillä pitämässään moratoriossaan islamilaisen lain sharian tulkinnoista.

Mutta vaikka kuinka kunnioittaisin eri uskontojen oikeutta kulkea omalla tiellään kohti Tariq Ramadanin kaunopuheisessa teoksessaan The Quest for Meaning hahmottelemaa moninaisuuden filosofiaa, minun on mahdotonta suvaita muun muassa avionrikkojan kuoliaaksi kivitystä.

”Hirmutekoihin tulee ja pitää vaikuttaa yhteisöjen ulkopuolelta ihmisoikeuksien nimissä – eikä vain kunnioittavasti toivoa että yhteisö itse ajan mittaan muuttaisi tapansa.”

Esa Aallas

Tariq Ramadan : The Quest For Meaning. Developing a Philosophy of Pluralism. Penguin 2010.

Kommentoi Lähetä: