Vertaistalouden nousu: jaetuista autoista vaatelainaamoihin

Olen aina vierastanut omistamista. Talojen ostamista, autojen, polkupyörien. Tällaisista suurista ostoksista koituu monenlaista murhetta. Otetaan vaikka auton ostaminen: oikean auton löytäminen kestää ensinnäkin kauan. Sen jälkeen autoa pitää korjauttaa ja huoltaa. Suurimman osan aikaa auto kuitenkin seisoo parkissa jossakin: kotipihallani, työpaikan edessä tai ruokakaupan parkkipaikalla. Silti tarvitsen autoa, aina silloin tällöin. Siksi säännöllisin väliajoin mieleeni pulpahtaa kysymys: Pitäisikö minun ostaa auto?

Mutta minusta tuntuu, ettei omistaminen ole järkevää auton pieneen käyttötarpeeseeni nähden.

Onneksi en ole nykyisin yksin ajatusteni kanssa. Jakamiseen perustuva omistajuus, niin sanottu jakamistalous, englanniksi collaborative consumption, kasvattaa suosiotaan Yhdysvalloissa. Ilmiö perustuu ajatukselle, ettei kaikkea tarvitse ostaa ja omistaa itse voidakseen käyttää palvelua. Sen sijaan tavaroita jaetaan muiden kesken joko ilmaiseksi, tai maksusta. Ilmiötä nimitetään myös vertaistaloudeksi, joka on englanniksi peer-to-peer economy. Ilmiö näkyy monella alueella: matkailussa, autoilussa, palvelujen ja taitojen jakamisessa. Kaikenlaiset tavara- ja vaatelainaamot yleistyvät eri puolilla maailmaa.

Niinpä minullekin, omistamista vierastavalle, on tarjolla vaihtoehto. Minun ei tarvitse ostaa autoa voidakseni käyttää sitä. Minun ei tarvitse myöskään vuokrata autoa autonvuokraamoista - eivätkä ne vuokraisikaan autoa tunniksi tai kahdeksi, ja yleensä tarvitsen autoa vain pariksi tunniksi kerrallaan.

Liityin Stanfordin kampuksella toimivaan Wheelziin, autojen jakamispalveluun. Sitä kautta löydän kampukselta tai sen läheltä vapaan auton silloin, kun tarvitsen, ja niin kauaksi, kuin tarvitsen: puoleksi tunniksi, tunniksi, tai pidemmäksi aikaa. Älypuhelimessani oleva sovellus etsii lähimmän vapaana olevan auton, ja voin varata auton kätevästi puhelimeni kautta.

Minun ei tarvitse hakea avaimia mistään, vaan avaan auton kännykkäsovelluksella. Palautan auton kampukselle joko siihen parkkiruutuun, josta sen löysin, tai johonkin muuhun lähellä olevaan vapaaseen parkkipaikkaan.

Wheelz on upouusi tulokas jakamistaloudessa: palvelu on vasta kuukauden vanha. Wheelz seuraa autonjakamispalvelujen trendiä, joka on voimistunut viime vuosina. Yhdysvalloissa tunnetuimpia autonjakopalveluita ovat ZipCar ja CityCarShare, jotka toimivat suurimmissa kaupungeissa ja usein yliopistojen kampuksilla. Esimerkiksi Stanfordin kampuksella on kymmeniä Zip-autoja, ja kysyntä kasvaa koko ajan. Nämä toimivat samalla periaatteella kuin Wheelz: auto varataan kännykkäsovelluksella. Ero on se, että Wheelzin kautta voin vuokrata Stanfordin opiskelijoiden autoja, Zipcarissa tai tai CityCarSharessa autot omistaa yritys. Wheelz, yritys, joka palvelun tarjoaa, toimii vain eräänlaisena jakamistalouden välikappaleena.

Mutta miksi auton omistaja antaa autonsa tuntemattoman käsiin? Kysytäänpä Katherine Hageylta, joka vuokraa autoaan Wheelzin kautta. 25-vuotias Katherine opiskelee Stanfordissa, ja hän liittyi Wheelziin noin kuukausi sitten. Hän kokee siten auttavansa muita, autottomia opiskelijoita - Stanfordin opiskelijayhteisöä.

“Wheelz on loistava idea, koska jos sinulla on auto kampuksella, et sinä kuitenkaan käytä sitä koko ajan. Mutta kuitenkin tarvitset autoa, kun sinulla on jokin erityinen tarve ajaa jonnekin. Kaikki nämä autot kampuksella seisovat parkkipaikalla suurimman osan vuotta. Siksi on loistavaa, jos niitä voi vuokrata pariksi tunniksi silloin, kun tarvitset. Tällaiselle on selkeä kysyntä.”

Hagey on tienannut ensimmäisen Wheelz-kuukautensa aikana noin sata dollaria.
Autonjakaminen ei kuitenkaan suju ongelmitta. Hagey sanoo, että on hankalaa aikatauluttaa elämäänsä sen mukaan, milloin oma auto on saatavilla.
Joskus auto on myös ollut kateissa, kun joku on parkkeerannut sen odottamattomaan paikkaan. Joku käyttäjistä on myös jättänyt auton ovet auki lähtiessään. Tämä voi olla kohtalokasta, koska auton avaimet ovat autossa sisällä vuokraajia varten.

Hageyta myös hieman arveluttaa antaa BMW:nsa vieraiden käyttöön.

“On vähän pelottavaa antaa autonsa vieraalle, kun totta puhutaan. Luotan kuitenkin auton vuokraajiin, vaikka he ovatkin ventovieraita. Luotan myös sopimukseen, joka Wheelzilla on vuokraajien kanssa. Ja yleensä, kun jonkun toisen autoa käyttää, sitä on varovainen. Erityisesti, jos auton omistaja on osa yhteisöä, johon kuulut”, Katherine Hagey sanoo.

Jakamistalouteen tarvitaan siis luottamusta - eihän muuten kukaan anna ventovieraiden käyttää tavaroitaan. Wheelz yrittää tietoisesti rakentaa luottamusta erilaisin keinoin auton omistajien ja lainaajien välille, kertoo Wheelzin perustaja ja toimitusjohtaja Jeff Miller.

“Yksi näistä keinoista on keskittää palvelu kampuksille, jossa tällainen luottamus on jo olemassa opiskelijoiden välillä, vaikka opiskelijat eivät tuntisikaan toisiaan. Käytämme myös muita keinoja luottamuksen rakentamiseksi. Käyttäjien täytyy kirjautua sisään Facebook-tunnuksillaan, mikä tarkoittaa sitä, että käyttäjät ovat tunnistettavissa nimellään ja kuvillaan. Näin tästä tulee sosiaalinen vaihtokauppa. Kolmas keino on se, että sekä auton omistajat että auton vuokraajat kirjoittavat arvioita vaihtokaupastaan, mikä kannustaa ihmisiä myös kohtelemaan autoja hyvin”, Miller sanoo.

Luottamusta tarvitaan myös Piilaakson uusimmassa jakamistalouden menestystarinassa, Airbnb:ssa, verkkopalvelussa, jonka kautta ihmiset vuokraavat asuntojaan ventovieraiden käyttöön. Tyypillisesti asunnonomistaja vuokraa kotinsa matkailijoille viikoksi tai viikonlopuksi matkailusesongin aikaan, tai silloin, kun kaupungissa on jokin suuri tapahtuma.

Juuri näin Airbnb saikin alkunsa. Kaksi sanfranciscolaista tuotesuunnittelijaa, Joe Gebbia ja Brian Chesky, ilmoittatuivat San Franciscossa järjestettävään design-konferenssiin vuonna 2007. Konferenssiin oli tulossa kymmenen tuhatta opiskelijaa. Gebbia ja Chesky asuivat kalliissa asunnossa San Franciscon keskustassa, ja he miettivät, kuinka tienata rahaa vuokraan.

He päättivät tarjota asuntonsa ylimääräistä huonetta vuokralle konferenssin ajaksi. Huone kävi kaupaksi, ja kaverukset tienasivat lähes 1000 dollaria viikossa. Mutta samalla Gebbia ja Chesky saivat tätä rahaakin tärkeämmän havainnon: ketkä ovat ne ihmiset, jotka halusivat vuokrata huonetta. Gebbia ja Chesky olettivat, että huoneen vuokraisivat opiskelijat, joilla ei ole varaa kalliisiin hotellihuoneisiin. Toisin kävi: huoneen vuokrasivatkin aikuiset, jotka halusivat tutustua sanfranciscolaisiin. Ihmiset, jotka halusivat saada erilaisen kokemuksen kuin hotelliyöpyminen voi tarjota.

Tästä havainnosta Airbnb lähti liikkeelle. Gebbia ja Chesky perustivat nettiin sivuston, jonka kautta asunnon omistajat pystyivät tarjoamaan huoneita vuokralle asunnoistaan, ja matkailijat löytämään näitä vapaita huoneita. Nykyisin palvelulla on satoja tuhansia käyttäjiä, ja se toimii yli sadassa maassa. Sen kautta on varattu majoitusta yli kahdeksi miljoonaksi yöksi. Airbnb on yksi Piilaakson kuumia nousijoita, ja se sai vastikään yli sadan miljoonan dollarin pääomasijoituksen.

Yksi Airbnbn vakituisista käyttäjistä on sanfranciscolainen kampaaja Laura Kingston. Hän käytti palvelua viimeksi kesälomallaan Ruotsissa, jossa hän vuokrasi asunnon Tukholmassa vajaaksi viikoksi.

Laura Kingston:

"Pidän siitä, että Airbnb”n kautta pääsee yhteyteen paikallisen asukkaan kanssa jo ennen matkaa, silloin kun on vasta suunnittelemassa reissuaan. Jos sinulla on kysymyksiä ruuasta, lennoista, tai mistä vaan, voit kysyä heiltä. Ja yleensä kun saavut, tapaat tämän ihmisen, joka joko asuu talossa tai pitää huolta siitä. Siksi kokemus matkakohteesta on läheisempi kuin jos vuokraisi huoneen hotellista. On myös mukavampi majoittua asunnossa hotellihuoneen sijaan: asunnossa on enemmän tilaa. Tukholmassa meillä oli käytössä esimerkiksi pyykkihuone ja muutakin sellaista, mitä meillä ei olisi ollut, jos olisimme majoittuneet hotellissa. On myös kiva, että voit laittaa ruokaa kotona sen jälkeen, kun olet koko päivän vaeltanut ympäri kaupunkia”, Laura Kingston sanoo.

Laura Kingstonin kokemukset Airbnbsta ovat hyviä, mutta hän tiedostaa mallin riskit. Koskaan ei tiedä, mikä perillä odottaa. Vuokralla oleva asunto ei välttämättä vastaakaan odotuksia, tai se on likainen tai muuten huono. Sama tietenkin pätee myös hotellihuoneisiin, mutta niistä yleensä tietää paremmin, mitä tilatessa saa. Julkisuuteen on tullut myös tapauksia, joissa Airbnb:n kautta asunnon on vuokrannut rikollinen, joka on tuhonnut toisen kodin.

Mitä menestyvään jakamistalouteen perustuvaan palveluun sitten tarvitaan? Tohtori, ja sosiaalisten innovaatioiden tutkija, Marc Ventresca Oxfordin yliopistosta määrittelee kolme elementtiä.

“Ensinnäkin, tarvitaan institutionaalista mielikuvitusta, joka muuttaa valtavirran tavan tarjota palvelua tai tuotetta. Toisekseen, tarvitaan sosiaalista luottamusta, on se sitten yhteisöllistä läheisyyttä tai institutionaalisia luottamusjärjestelyjä. Kolmannekseen, osallistujille pitää luoda tunne siitä, että he ovat mukana rakentamassa ilmiöstä, joka on uusi ja jollain tavoin parempi kuin vanhat mallit.”

Tässä tulevat vastaan myös vertaistalouden rajat: Jos ihmiset ovat mukana siksi, että palvelu on uutta ja kiinnostavaa, kun ilmiöt kasvavat tarpeeksi laajaksi, ne menettävät uutuudenviehätystään ja muuttuvat valtavirraksi. Silloin innovaatiovirta tuo tilalle taas jotakin uutta.

Hurjimmat ennustavat, että vertaistaloudesta tulee ihmisten pääasiallinen tapaa ostaa ja myydä. Näiden näkymien mukaan kaupat katoavat, ja tilalle nousevat ihmisten omat kauppapaikat, joihin välikäsiyritykset, kuten Wheelz, tai Airbnb, luovat järjestystä ja hyötyvät vertaistaloudesta.

Airbnb tai muut jakamistalouden ilmiöt eivät ole uutta. Ennen vanhaan, ennen hotellien olemassaoloa, yövyttiin ihmisten kotona, joko tuttavien, tai ventovieraidenkin. Nykyisin vain internetin ja sosiaalisten verkostojen nousun kautta jakaminen onnistuu helpommin ja nopeammin. Ei tarvitse enää kiertää hevosella ovelta ovelle ja kysellä majapaikan perään, vaan sängyn voi varata netistä parilla klikkauksella.

Jakamistalous on hieno ajatus, ja se toimiikin monella tapaa käytännössä. Tavaroiden jakaminen ei tosin käy ongelmitta. Kun olen käyttänyt autonjakamispalvelua Zipcaria, edellinen käyttäjä on joskus palauttanut auton myöhässä ja tankki tyhjänä, pilaten siten aikatauluni.

Myöskään Wheelzin käyttö ei suju ongelmitta. Olen varannut auton Wheelzin kautta, mutta autoa ei löydy valtavalta parkkipaikalta millään. Kun vaeltelen helteessä parkkipaikalla etsimässä sinistä Audi A4-urheiluautoa, tuttu ajatus vilahtaa mieleen: Pitäisikö minun sittenkin ostaa auto? Eikö se olisi sittenkin helpompaa.

Vanhat tutut vastalauseet pulpahtavat pinnalle saman tien: Sitten pitäisi ostaa parkkilupa. Entäpä vakuutukset, huollot, renkaiden vaihdot... Löydän Wheelz-autoni lopulta, ja hyppään ratin taakse. Minulle jakamistalous sopii - ainakin nyt.

Tanja Aitamurto

Kommentoi