Kiinalainen ajattelu haastaa länsimaisen etiikan

Jos joku erehtyi sanomaan jotakin myönteistä Kungfutsesta Maon aikaisessa Kiinassa, se merkitsi lähes varmaa kuolemaa.

Tänään kaikki on toisin, sanoo filosofian professori Ruiping Fan.

Jos joku erehtyi sanomaan jotakin myönteistä Kungfutsesta Maon aikaisessa Kiinassa, se merkitsi lähes varmaa kuolemaa. Kungfutse ja hänen ajatuksensa leimattiin pahimmaksi mahdolliseksi taantumuksellisuudeksi. Jokaisen itseään kunnioittaneen puolueen soturin piti vastustaa niitä kaikin mahdollisin tavoin. Puhemies Mao kuvauttikin itsensä mieluusti valokuvaan, jonka taustalta erottui Kungfutsen hävitetty hauta.

Tänään kaikki on toisin. Noin 2500 vuotta sitten elänyt Kungfutse innoittaa nyt puolue-eliitin ohella elokuvantekijöitä, kirjailijoita, yritysjohtajia ja eri alojen tutkijoita. Heistä yksi on filosofian professori Ruiping Fan.

”Kiina on jo taloudellinen ja poliittinen suurvalta. Nyt sen on nostettava esiin myös moraaliset voimavaransa. Tämän se voi tehdä vain hyödyntämällä oman ajattelunsa kestävintä perinnettä: kungfutselaisuutta. Kungfutselaisuuden rikkaasta perinteestä löytyy aineksia täyttämään post-kommunistisen Kiinan moraalinen tyhjiö. Se voi auttaa myös länsimaita selviämään nykyisestä moraalisesta kriisistään”.

Näin Ruiping Fan kirjoittaa teoksessaan Reconstructionist Confucianism (Rethinking Morality after the West), Kungfutselaisuuden uudelleen rakentaminen. Sen julkaisi viime vuonna tunnettu saksalainen Springer-tiedekustantamo. Kustantaja mainostaa teosta ensimmäiseksi systemaattiseksi kungfutselaisesta etiikasta englanniksi julkaistuksi teokseksi.

Fan tarkastelee kirjassaan länsimaisen yksilökeskeisen ajattelun korvaamista perhekeskeisellä eettisellä mallilla. Hän soveltaa kungfutselaista ajattelutapaa esimerkiksi keskusteluun ihmisoikeuksista, demokratiasta, ekologisesta kriisistä ja lääketieteen etiikasta. Ruiping Fan toimii nykyisin filosofian professorina Hongkongin kaupungin yliopistossa. Hän on työskennellyt aikaisemmin esimerkiksi Yhdysvaltojen yliopistoissa.

Kiinassa kungfutselaisuus on elänyt viime vuosina eräänlaista uutta kulta-aikaansa. Aiheesta on kirjoitettu lukuisia teoksia, joista jotkut ovat nousseet best-seller -listojen kärkeen. Eniten on myynyt Yu Denin kirja Kungfutsen valittuja ajatuksia, jota on myyty noin 10 miljoonaa kappaletta. Se on enemmän kuin yhtäkään toista kirjaa sitten Maon Pienen punaisen kirjan.

Kungfutselaisuuden uusi tuleminen johtuu osin Kiinan kommunistisen puolueen politiikasta. Varsinkin puolueen keski-ikäiset kaaderit ovat sovittaneet kungfutselaisia arvoja puolueen ideologiaan. Puolueen vanhemmat kaaderit ovat olleet nihkeämpiä korvaamaan Marxin ja Engelsin ajatuksia Kungfutsen opeilla. Keski-ikäiset ovat kuitenkin saaneet tahtonsa läpi. Tämä näkyy esimerkiksi yliopistojen opetusohjelmissa, joissa pakollisia marxilaisen filosofian opintoja on supistettu ja tilaa on annettu kungfutselaisen ajattelun eri suuntauksille.

Kungfutselaisuuden renessanssi ei johdu pelkästään hallituksen toimista, vaan se on saavuttanut parin viime vuoden aikana suurta suosiota myös älymystön parissa. Osa heistä suhtautuu hyvinkin kriittisesti Kiinan nykyiseen politiikkaan.

Ruiping Fanin mielestä kungfutselaisuus tarjoaa parhaan mahdollisen ideologian kiinalaisille, jotka kamppailevat post-kommunistisen trauman keskellä. Fan kannattaa mahdollisimman autenttista kungfutselaisuutta.

”Kiinan on hylättävä länsimainen yksilökeskeinen moraalifilosofia, joka on keskittynyt vaalimaan yksilön oikeuksia, tasa-arvoa ja autonomiaa. Yksilön sijaan eettisen keskustelun keskiöön on nostettava perhe, hyveellinen elämä ja rituaalit. Se kääntää monet perinteisistä moraalisista ongelmista ylösalaisin, kuten kysymyksen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Kun moraalin keskiössä on perhe ja sen kukoistus, yksilöllä ei ole oikeutta valita sellaista elämää joka parhaiten edistää hänen oikeuksiaan. Päinvastoin yksilöiden velvollisuus on valita sellainen elämä, joka edistää parhaiten perheen kukoistusta. Yksi tärkeimmistä perinteisistä hyveistä on rakkaus, mutta kungfutselaisessa ajattelussa rakkauden on kohdistuttava ensisijaisesti oman perheen jäseniin ja sukulaisiin.

Hyveiden opiskelu tapahtuu perheen ja sen rituaalien parissa. Perheessä yksilö rakentaa tärkeintä kungfutselaista hyvettään reniä, eli ihmisyyttään – kasvamistaan ihmiseksi. Kungfutselainen moraali tai ihmiseksi kasvaminen opitaan yhteisöllisten rituaalien avulla. Keskeiset rituaalit liittyvät lasten syntymään, avioitumiseen, hautajaisiin ja esi-isille tarkoitettuihin uhreihin. Rituaalien muodot ovat tarkoin säädeltyjä, mutta niiden on oltava myös emotionaalisesti latautuneita. Silloin yksilö oppii luontaisesti sellaisia kungfutselaisia hyveitä, kuten harmoniaa, rakkautta ja kunnioitusta.

Yksilön identiteetti ja hänen eräänlainen kuolemattomuutensa riippuu täysin perheestä, sillä kungfutselainen perhe käsittää myös kuolleet esi-isät ja tulevat sukupolvet. Siksi perinteisen perheen hajoaminen merkitsee vakavaa uhkaa yksilöiden identiteetille ja arvolle.”

Kungfutselainen keskustelu on laveata nyky-Kiinassa. Se voidaan jakaa kolmeen perussuuntaukseen: opin popularisoijiin, eli niihin jotka soveltavat kungfutselaisuutta lähinnä elämäntaidon oppaisiin, autenttisiin ja vasemmistolaisiin kungfutselaisiin. Autenttisuutta korostavat ajattelijat pyrkivät Ruiping Fanin tavoin perustamaan oppinsa klassisen perinteen mukaiselle kungfutselaisuudelle. Vasemmistolaiset kungfutselaiset pyrkivät puolestaan soveltamaan perinnettä joustavasti nykyaikaan. Heidän mielestään kungfutselaisuus ei ole ristiriidassa sellaisten länsimaisten arvojen, kuten demokratian, solidaarisuuden ja ihmisoikeuksien kanssa. Jotkut vasemmistolaiset ovat ehdottaneet jopa uuden 'kungfutselaisen sosialistisen tasavallan' luomista.

Koulukuntien väliset erot ilmenevät hyvin esimerkiksi keskustelussa parlamentarismista. Vasemmistolaiset ovat ehdottaneet malliksi kaksikamarista parlamenttia, jossa alahuoneen edustajat valittaisiin demokraattisesti, mutta ylähuone koostuisi kungfutselaisen perinteen mukaan valituista oppineista ja viisaista.

Ruiping Fanin ajattelu edustaa autenttista kungfutselaisuutta, jota voisi luonnehtia myös puhdasoppisuudeksi. Siksi hän suhtautuu kriittisesti vasemmistolaisten flirttailuun länsimaisten arvojen ja demokratian kanssa.

”Vasemmistolaisten ehdottamassa kaksikamarisessa parlamentissa on monia ongelmia. Niistä keskeisin on vallan jakautuminen ylä- ja alahuoneen kesken. Perinteiseen kungfutselaiseen ajatteluun ei sovi länsimainen demokratia. Kungfutselaisista lähtökohdista päädytään pikemminkin kungfutselaiseen aristokratiaan, viisaimpien ja ansioituneimpien hallintoon. Tämä siksi, että kungfutselaisuudessa tunnustetaan ihmisten väliset erot: toiset ovat älyltään ja hyveiden harjoittamisessaan lahjakkaampia kuin toiset. Tasa-arvon soveltaminen luontaisesti erilaisten ihmisten välille johtaa vain yhteiskunnalliseen kaaokseen. Siksi kungfutselaisuudessa on suosittu viisaiden hallintoa. Heidät valitaan ansioidensa perusteella. Tähän 'kilpailuun', jossa pyritään löytämään hyveellisimmät johtajat, kaikki saavat kyllä vapaasti osallistua.”

Mitkä ovat sitten keskeiset erot länsimaisen ja kungfutselaisen etiikan välillä? Ruiping Fanin mielestä ne liittyvät käsityksiin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, ihmisoikeuksista ja demokratiasta. Fan kohdistaa kritiikkinsä kärjen moraalifilosofi John Rawlsin teoriaan sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Ruiping Fan myöntää, että Rawls voi edustaa länsimaisen liberaalin oikeusajattelun huipentumaa. Mutta ovatko liberaalin oikeusajattelun lähtökohdat oikeat?

”Kun Rawls nostaa oikeudenmukaisuuden ajattelunsa keskiöön yksilön ja hänen oikeutensa, kungfutselaisessa perinteessä keskiössä ovat perhe ja hyveellinen elämä. Se johtaa lähes vastakkaiseen käsitykseen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta kuin rawlsilainen yksilönoikeuksia kunnioittava näkemys.

Rawls lähtee liikkeelle abstraktista yleisestä oikeudenmukaisuuden periaatteesta, jota yritetään soveltaa kaikkiin yksittäistapauksiin. Kungfutselaisuuden näkökulmasta tämä on täysin nurinkurista, sillä puhe oikeudenmukaisuudesta jää tyhjäksi ellei sitä liitetä esimerkiksi hyvään elämään. Länsimainen ajattelutapa rakentuu näin ylhäältä alaspäin, kun taas kungfutselainen etiikka muodostuu alhaalta ylöspäin.

Liberaalissa oikeusperinteessä ajatellaan yleisesti, että kaikilla on synnynnäiset ja yhtäläiset ihmisoikeudet. Kungfutselaisessa ajattelussa tämä ei ole suinkaan itsestään selvä lähtökohta, sillä oikeudet perustuvat hyveille. Esimerkiksi lasten rakkaus vanhempiinsa on hyve. Vanhemmilla on oikeus saada huolenpitoa aikuisilta lapsiltaan. Lasten velvollisuus on puolestaan huolehtia ikääntyneiden vanhempien sosiaalisista ja henkisistä tarpeista. Ikääntyneille kuuluu onnellinen vanhuus. Lasten on myös huolehdittava vanhempiensa hengistä, kun nämä ovat kuolleet.”

Ruiping Fan kuvaa vanhusten hoidon ihannetta kungfutselaisessa perheessä, mutta todellisuus on nykyisin aika kaukana tuosta ihanteesta niissä Itä-Aasian maissa, joissa kungfutselaisuus on vaikuttanut vuosisatoja ihmisten arvomaailmaan.

”On yllättävää, että Itä-Aasiassa vanhukset tekevät enemmän itsemurhia kuin muualla. Taiwanissa ja Hong Kongissa yli 65-vuotta täyttäneistä kansalaisista noin 30 vanhusta 100 000:sta päätyy itsemurhaan. Se on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava luku muualla maailmassa. Etelä-Koreassa vanhusten itsemurhat ovat viisinkertaistuneet 20 viimeisen vuoden aikana. Kiinan maaseudulla ikääntyneiden ihmisten itsemurhaluvut ovat huippuluokkaa maailmassa. Kungfutselaisuuden näkökulmasta lasten pitäisi tuntea itsensä todella epäonnistuneiksi.”

Ruiping Fanin mielestä tämä johtuu siitä, että nopeasti muuttuvissa Itä-Aasian maissa kungfutselaiset arvot ovat monin paikoin menettäneet merkitystään. Hän kuitenkin uskoo siihen, että nykyinen kungfutselaisuuden renessanssi tulee muuttamaan tilanteen. Rohkaisevana esimerkkinä hän pitää Singaporessa toteutettua perhekeskeistä sosiaalirahastoa.

”Kyse on eräänlaisesta perheiden pakollisesta säästöohjelmasta. Perheen on talletettava 40 prosenttia kaikista tuloistaan sosiaalirahastoon. Rahastoon kertyneitä varoja voidaan käyttää vain perheen hyvinvointia lisääviin menoihin, kuten terveydenhuoltoon, vanhusten menoihin, lasten koulutukseen tai uuden asunnon ostoon.”

Monien tutkijoiden mielestä kungfutselaisuuden nousu tulee vain kiihtymään Kiinassa tulevina vuosina. Eri asia on, mikä kungfutselaisuuden tulkinta pääsee lopulta niskan päälle. Monet toivovat, että se ei ole Ruiping Fanin edustama autenttinen tai puhdasoppinen kungfutselaisuus. Näin ajattelee esimerkiksi Daniel A. Bell. Hän on kanadalaissyntyinen tutkija, joka toimii filosofian professorina Pekingin Tsinghua-yliopistossa. Sieltä ovat perinteisesti valmistuneet Kiinan kommunistisen puolueen johtajat ja keskeiset virkamiehet.

Daniel Bell uskoo, että joustavasta vasemmistolaisesta kungfutselaisuudesta muodostuu vähitellen uuden Kiinan ideologinen selkäranka. Kommunistinen puolue tulee antamaan entistä enemmän tilaa kungfutselaisuudelle. Bellin mielestä on mahdollista, että puolue on yhä vallassa Kiinassa 10-20 vuoden kuluttua, mutta sen nimi ei ole enää Kiinan kommunistinen puolue vaan Kiinan kungfutselainen puolue.

Tapio Tamminen

Kommentoi Lähetä: