Etninen konflikti vai valtakamppailu Kirgisiassa?

Kirgisian kriisi on koetellut Keski-Aasian muutoinkin heikkoa vakautta ja myös ETYJ:n päätöksentekokykyä.

”Olin kesäkuun 10. päivän iltana juhlimassa ystäväni pojan syntymää teehuoneessa uzbekkien asuttamassa kaupunginosassa. Puoli kymmenen aikaan eräs seurueemme jäsen sai puhelimitse tiedon, että keskustassa on meneillään kirgiisi- ja uzbekkinuorten joukkotappelu. Huolestuin, sillä ymmärsin, ettei kyseessä taida olla mikä tahansa viaton rähinä”.

Näin kirjoittaa Kirgisian eteläisessä pääkaupungissa Oshissa ennen tämän vuoden kesäkuun tapahtumia asunut toimittajatuttavani kesäkuun lopulla Suomeen lähettämässään sähköpostissa. Vaikka hän on kansallisuudeltaan kirgiisi ja asuu nyt perheineen Kirgisian pääkaupungissa Bishkekissä, hän ei turvallisuussyistä halua esiintyä omalla nimellään. Oshiin hänellä ei ole paluuta, sillä vaimo edustaa erästä vähemmistökansallisuutta, ja tilanne Kirgisiassa on yhä jännittynyt. Erityisesti maan eteläosassa se on varsin räjähdysherkkä. Mutta annetaan hänen jatkaa kesäkuun 10. päivän illan ja yön tapahtumista.

”Joskus yhden aikaan yöllä alkoi kiivas ammuskelu eri puolilla kaupunkia. Se lakkasi vasta aamulla kello neljän maissa. Asuin perheineni Tšeremuškin kaupunginosan keskustassa, jonka kerrostaloissa eli rinnakkain kirgiisejä, uzbekkeja, ja muita kansallisuuksia. Vieressä sijaitsi uzbekkien asuttama ”mahala”, perinteinen pientaloalue, jossa on matalia yhden perheen taloja puutarhoineen. Kuuden aikaan minulle soitettiin, että Frunzen kauppahalli on tulessa. Se sekä vastapäiset kauppakeskukset poltettiin maan tasalle. Olimme sokissa emmekä tienneet mitä vielä tuleman pitää. Aamupäivällä jotkut naapurit alkoivat rakentaa barrikadeja pahimman varalle.”

Köyhän ja korruptoituneen Kirgisian rutiköyhässä etelässä, erityisesti Uzbekistanin rajanaapurina Ferganan laaksossa sijaitsevilla Oshin ja Jalal-Abadin alueilla, joita perinteisesti asuttaa suuri uzbekkivähemmistö, kuohui jo perestroikan loppuvuosina kansallisten liikehdintöjen nostaessa päätään myös Keski-Aasiassa, kun Neuvostoliitto jo natisi liitoksissaan. Maaliskuussa 1990 konfliktin sytytti uzbekkien ja kirgiisien kiista kolhoosien maiden omistuksesta ja protestit laajenivat puolin ja toisin aseellisiksi hyökkäyksiksi, ryöstelyiksi ja tuhopoltoiksi, joissa eri arvioiden mukaan kuoli 300–600 henkeä. Väkivalta laantui vasta neuvostohallituksen lähetettyä 2000 erikoisjoukkojen sotilasta Oshin alueelle. Mutta tämän konfliktin syyt jäivät selvittämättä ja kytemään pinnan alle.

Oshin alueen väestöllinen ja taloudellis-sosiaalinen kehitys ei ole ollut omiaan helpottamaan tilannetta Kirgisian itsenäistymisen jälkeenkään. Viime vuonna suoritetun väestönlaskennan mukaan uzbekkivähemmistön osuus ylittää jo venäläisvähemmistön koko Kirgisiassa. Oshin kaupungissa uzbekkeja on noin 44 prosenttia ja alueen monilla paikkakunnilla yli puolet. Kuitenkin uzbekkien edustus poliittisissa elimissä on jäänyt varsin vaatimattomaksi ja vähemmistökieliset palvelut esimerkiksi tiedotusvälineissä loistavat poissaolollaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen teollisuuslaitokset päätyivät pääosin konkurssiin, suurien maatalouskompleksien toiminta lakkasi, koululaitos ja terveydenhuolto romahtivat. Sittemmin alueen asukkaat ovat hankkineet elantonsa maanviljelyn ohella muun muassa salakuljetuksella – Oshin alue on Afganista suuntautuvan huumebisneksen solmukohtia. Iso osa työikäisestä väestöstä on joutunut lähtemään työn perässä joko naapurimaa Kazakstaniin tai vielä kauemmaksi, Venäjälle. Väestönkasvu on nopeaa ja erityisesti nuorison osuus huomattava. Toisaalta monet uzbekit ovat Kirgisian itsenäisyyden aikana vaurastuneet kaupankäynnillä ja erilaisilla bisneksillä, mikä on ollut omiaan herättämään närää valtaväestössä.

Presidentti Kurmanbek Bakijevin syrjäyttäneen huhtikuun vallankaappauksen jälkeen tilanne Oshissa oli jo valmiiksi kireä. Onhan Bakijevin klaani kotoisin alueelta ja hänen kannattajansa yrittivät vallanvaihdon jälkeen järjestää protesteja syrjäytetyn presidentin puolesta. Vallanvaihdos ja väliaikaisen hallituksen suunnitelmat perustuslain muuttamiseksi herättivät toisaalta Etelä-Kirgisian uzbekkijohtajissa uutta toivoa, ja erityisesti liikemies-poliitikko Kadyrjan Batyrov ryhtyi tarmokkaasti ajamaan laillista asemaa uzbekin kielelle Kirgisian eteläosiin.

Siitä mitä Oshissa ja Jalal-Abadissa kesäkuussa todella tapahtui, ei toistaiseksi ole tehty kattavaa selvitystä, mutta elokuun lopulla omat raporttinsa julkistivat niin International Crisis Group kuin Human Rights Watch. Jälkimmäisen järjestön selvityksessä väkivaltaisuuksien leviämistä kuvataan seuraavasti.

”Massiivinen väkivallan aalto alkoi, kun suuri joukko uzbekkeja kokoontui Oshin keskustaan kesäkuun 10. päivän iltana tukemaan omiaan kasinotappelussa. Kirgiisi- ja uzbekkijoukkiot ottivat yhteen koko yön. Alun tapahtumissa uzbekit olivat silminnäkijöiden mukaan niskan päällä, mutta huhut uzbekkien oletetuista tai tosiasiallisista tihutöistä saivat kirgiisijengit liikkeelle ja pian Oshin, Jalal-Abadin, Bazar-Kurganin ja muiden etelän kaupunkien lähikylistä virtasi nuoria kohti näiden kaupunkien uzbekkilähiöitä. Kesäkuun 11. päivän aamusta kesäkuun 14. päivään hyökkääjät ryöstelivät ja polttivat uzbekkien kauppoja ja taloja sekä tappoivat koteihinsa jääneitä. Paikka paikoin uzbekit tekivät vastarintaa kaduille rakentamiensa barrikadien takaa.”

Väkivaltaisuuksien jäljet ovat kauhistuttavat. Arviot kuolonuhreista vaihtelevat 400:sta liki 2000:een. Satelliittikuvien mukaan yli kaksi ja puolituhatta rakennusta tuhottiin, näistä suurin osa Oshin kaupungissa, mutta merkittäviä tuhoja oli myös Jalal-Abadissa, jonne ryöstely ja tappaminen levisivät kesäkuun 12:sta. Suuri valtaosa tuhoista kohdistui uzbekkiväestöön. Noin 120 000 pakolaista, pääasiassa uzbekkinaisia, -lapsia ja -vanhuksia pakeni rajan yli Uzbekistaniin, jossa maan autoritaarinen hallinto sijoitti heidät tiukasti vartioituihin leireihin. Suurin osa on jo palannut takaisin joko vapaaehtoisesti tai uzbekki- ja kirgiisiviranomaisten pakottamana.

Olivatko Oshin tapahtumat vain spontaanin etnisen vihan purkaus? Useiden silminnäkijöiden mukaan toiminta näytti varsin hyvin organisoidulta. Näin todetaan muun muassa International Crisis Groupin selvityksessä.

”Seuraavina päivinä mellastavat joukkiot, pääosin kirgiisejä, valtasivat kadut. Ne liikkuivat määrätietoisesti ympäri kaupunkia ja vain harvoin miliisit tai turvallisuuspoliisin joukot yrittivät pysäyttää niitä. ---- Oshissa liikkuneet joukkiot eivät näyttäneet toimivan mitenkään sattumanvaraisesti. Ne olivat hyvin järjestäytyneitä ja huolto tuntui pelaavan. Koska joukkiot toimivat samoilla uzbekkialueilla useita päiviä, paikalle jääneillä asukkailla oli mahdollisuus seurata niitä lähietäisyydeltä. Nämä noin 10–15 hengen nuorisoporukat saivat ohjeensa urheilu- tai puolisotilaalliseen asuun pukeutuneilta vanhemmilta miehiltä.”

Usein tihutyöntekijöiden kärjessä kulki sotilasajoneuvo, mikä harhautti paikallisväestöä ensi alkuun arvelemaan, että viranomaisapua olisi tulossa. Viranomaistahojen mukaan joukkiot takavarikoivat useita panssariautoja ja aseita, mutta miliisin ja turvallisuusjoukkojen toimet väkivaltaisuuksien aikana ovat kaikkiaan varsin kyseenalaisia ja vaativat tarkemman selvityksen, samoin kuin se millaisia tahoja Oshin ja Jalal-Ababadin traagisten tapahtumien taustalta löytyy. Spekulaatiot vellovat villeinä. Puhutaan muun muassa uzbekkien vuosia kestäneestä valmistautumisesta aseellisen kapinaan yhdessä alueen islamistiryhmien ja talebaanien kanssa. Näyttöä tällaisesta salaliitoista ei kuitenkaan ole eikä islamistisilla ryhmillä tällä hetkellä ole alueella kovin suurta kannatusta. Tilanne saattaa kuitenkin jatkossa muuttua, mikäli konfliktin syitä ei pystytä selvittämään eikä alueen ongelmiin puututa.

Spekulaatioissa oma osansa on ollut vallan palauttamispyrkimyksillä Bakijevin klaanille. Tosin toukokuussa Oshin alueella järjestetyt protestit entisen presidentin puolesta eivät ottaneet tulta ja entinen presidentti Bakijev lähti pian maanpakoon. Huumekauppaa johtavan järjestäytyneen rikollisuuden sekaantuminen tapahtumiin lienee varsin todennäköistä, sillä huumekauppiaat eivät kykene Kirgisiassa operoimaan ilman maan korkeimman johdon siunausta, ja nyt on epäselvää kuka ja ketkä maata hallitsevat. Selvää on vain se, että Roza Otumbajevan johtaman väliaikaisen hallituksen hanskassa tilanne ei missään nimessä ole. Huhtikuun vallanvaihdosta lähtien sillä ei esimerkiksi ollut niin sanottujen voimaministeriöiden jakamatonta tukea takanaan eikä sillä ole minkäänlaista auktoriteettia Kirgisia eteläosissa. Otumbajeva kärsi kirvelevän tappion yrittäessään elokuussa erottaa virasta uppiniskaista Oshin pormestaria Melis Myrzakmatovia. Myrzakmatov tuki vielä huhtikuussa väliaikaista hallitusta, mutta käänsi vikkelästi takkinsa, ja on julistanut, ettei Otumbajevalla ole mitään asiaa Oshiin.

Uusien levottomuuksien pelossa väliaikainen hallitus ei uskaltanut vahvistaa ETYJ:n poliisioperaation toimeksiantoa, vaikka siitä oli jo alustavasti sovittu. Myös kansainvälinen selvitysryhmä kansanedustaja Kimmo Kiljusen johdolla odottaa yhä virallista toimeksiantoa. Saa nähdä rohkeneeko väliaikainen hallitus tehdä asiasta päätöksen ennen lokakuun 10. päivän parlamenttivaaleja, jolloin sen mandaatti päättyy. Mutta ilman perusteellista, puolueetonta selvitystä Oshin tapahtumista ja niiden taustoista voi esittää vain erilaisia tulkintoja. Oshilainen toimittajatuttavani vastustaa jyrkästi laajalle levinnyttä näkemystä, että kyseessä oli vain etninen konflikti.

”Kesäkuussa Oshissa oli meneillään katkera kamppailu vallasta, jolle annettiin muodikas etninen leima. Tosin on myönnettävä, että monet niiden päivien aikana tehnyt rikokset olivat luonteeltaan etnisiä. Tästä huolimatta olen vakuuttunut, että me asukkaat jouduimme jonkinlaisen alueellamme käynnissä olevan suuren pelin nappuloiksi. Paikallinen media jakautui kahteen leiriin: toiset syyttävät, että Venäjällä on sormensa pelissä, toiset taas Yhdysvaltoja etnisen vihanpidon lietsomisesta. Molemmilla mailla on sotilastukikohdat Kirgisiassa, mutta ne eivät mitenkään auttaneet meitä konfliktin ollessa pahimmillaan. Amerikkalais- ja venäläisvastaiset mielialat ovatkin voimakkaasti kasvaneet paikallisyhteisöissä. --- Mielestäni Oshin tapahtumiin vaikuttavat niin taistelu huumekaupan herruudesta, keskusvallan ja paikallisvallan etujen yhteentörmäys, vallan kriminalisoituminen kuin kahden suurimman etnisten ryhmän välinen kamppailu oman vaikutusvaltansa kasvattamiseksi.”

Kirgisia siis valmistautuu lokakuun 10. päivän parlamenttivaaleihin varsin sekavissa oloissa. Väliaikainen hallitus piti kiinni lupauksestaan ja järjesti kesäkuun lopussa kansanäänestyksen, jossa päätettiin maan kehittämisestä kohti parlamentaarista demokratiaa. Puheessaan turkinkielisten maidenyhteistyöneuvoston tapaamisessa 16. syyskuuta Istanbulissa presidentti Roza Otumbaeva toi esiin lujan luottamuksensa vaalien onnistumiseen ja parlamentarismin toteutumiseen Kirgisiassa vastauksena muun muassa Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin esittämiin epäilyihin. Lähitulevaisuus näyttää onko Otumbajevan optimismilla katetta.

Airi Leppänen

Kommentoi Lähetä: