Kuka hyötyy jalkapallon MM-kisoista?

Kun Etelä-Afrikka nimettiin vuoden 2010 jalkapallon MM-kisojen isäntämaaksi, päätös otettiin riemulla vastaan suurena voittona koko Afrikan maanosalle ja monenlaisen juhlinnan aiheena. Eteläafrikkalaiset tutkijat Ashwin Desai ja Goolam Vahedin näkevät kuitenkin myös tapahtuman toisen puolen.

Päätös synnytti suuria odotuksia, ei vain itse MM-kisaspektaakkelista, vaan myös Etelä-Afrikalle ja koko muulle Afrikalle kisojen myötä koituvista hyödyistä. Mutta tulevatko MM-kisat todella olemaan "hetki, jolloin Afrikka seisoi ylväänä ja päättäväisesti pysäytti vuosisatoja jatkuneen köyhyyden ja konfliktien kierteen", kuten presidentti Thabo Mbeki asian aikoinaan ilmaisi?

Näin kirjoittavat eteläafrikkalaistutkijat Ashwin Desai ja Goolam Vahed tuoreessa artikkelissaan jalkapallon yhteiskunnallisiin vaikutuksiin erikoistuneessa kansainvälisessä tiedelehdessä Soccer & Society. Ashwin Desai on Johannesburgin yliopiston tutkija, ja Goolam Vahed puolestaan työskentelee Kwazulu-Natalin yliopistolla Durbanissa. Desai ja Vahed kuuluvat molemmat maansa tunnetuimpiin sosiologeihin ja ovat keskittyneet nimenomaan urheilun yhteiskunnalliseen tutkimukseen.

Artikkelinsa aluksi Ashwin Desai ja Goolam Vahed käyvät läpi Etelä-Afrikan johtajien esittämiä näkemyksiä siitä, miten jalkapallon MM-kisat tulisivat hyödyttämään paitsi eteläafrikkalaisia myös koko mustaa maanosaa. Kun Etelä-Afrikalle vuonna 2004 myönnettiin tämän kesän MM-kisojen isännyys, presidentti Thabo Mbeki lupasi kisojen "antavan uutta vauhtia Afrikan renessanssille". Silloisen varapresidentin Jacob Zuman mukaan taas MM-kisat lievittäisivät köyhyyttä myös naapurimaissa koko eteläisen Afrikan alueella ja "edesauttaisivat stereotypioiden ja afropessimismin poistamisessa". Sekä Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan että Etelä-Afrikan johtajien mukaan MM-kisat olisivat koko Afrikan kisat.

Mutta mihin nämä väitteet ja lupaukset oikein perustuvat, Ashwin Desai ja Goolam Vahed kysyvät. Miten ihmeessä Etelä-Afrikassa järjestetyt MM-kisat tulevat "antamaan vauhtia Afrikan renessanssille"? Mikäli kisoilla tulee olemaan jonkinlainen taloudellinen vaikutus Etelä-Afrikan naapurimaihin, se merkitsee Desain ja Vahedin mielestä käytännössä lähinnä eteläafrikkalaisen pääoman aiempaakin vapaampaa pääsyä näiden maiden markkinoille. Mikäli taas jalkapallon MM-kisojen yhtenä tarkoituksena olisi lievittää Afrikan alikehitystä, aivan ensimmäiseksi tulisi Desain ja Vahedin mielestä puuttua Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan toimintatapoihin.

Fifa on ollut ratkaisevassa roolissa MM-kisojen isäntäkaupungeista ja stadionien sijainnista päätettäessä. Durbaniin Fifan vaatimuksesta rakennettu uusi Moses Mabhidan stadion tuli maksamaan lähes 300 miljoonaa euroa. Kadun toisella puolella sijaitseva rugbystadion olisi voitu kohentaa MM-kisojen vaatimusten mukaiseksi vain murto-osalla tuosta summasta.

Kapkaupungissa kisojen hakukomitea halusi kunnostaa kaupungin laitamilla sijaitsevan Athlonen stadionin, ensinnäkin säästääkseen kustannuksia ja toiseksi sen vuoksi, että historiallisesti merkittävä stadion sijaitsee värillisten asuttamalla matalan tulotason asuma-alueella. Fifa kuitenkin tyrmäsi ajatuksen sillä perusteella, etteivät tv-katsojat halua nähdä kuvia hökkeleistä ja köyhyydestä. Fifa vaati uutta stadionia rakennettavaksi kaupungin kuuluisan Pöytävuoren edustalle, mikä tuli lopulta maksamaan 450 miljoonaa euroa.

Jalkapallon MM-kisojen pelipaikkojen ja niihin liittyvien liikennejärjestelyjen rakennuskustannukset ovat Etelä-Afrikan mitassa valtavat. Alun perin stadionien rakennusbudjetiksi esitettiin 2,5 miljardia randia, mikä vastaa noin 250:tä miljoonaa euroa. Kuudessa vuodessa kustannukset ovat kuitenkin kohonneet seitsenkertaisiksi, 17 miljardiin randiin eli lähes kahteen miljardiin euroon. Sillä summalla Etelä-Afrikassa olisi voitu rakentaa 450 000 asuintaloa.

Stadionien rakentamiseen on liittynyt myös muita epäkohtia. Nelspruitin kaupunkiin rakennettu Mbombelan stadion pystytettiin paikalliselta swazi-heimolta yhden randin nimellisellä summalla pakkolunastetuille maille. Kaksi koulurakennusta purettiin stadionin parkkipaikkojen tieltä, ja tänä päivänä alueen lapset käyvät koulua kuljetuskontteihin kyhätyissä luokkahuoneissa.
Ashwin Desain ja Goolam Vahedin mukaan MM-kisojen rakennusurakoista ovat hyötyneet lähinnä Etelä-Afrikan rikkaiden valkoisten omistamat suuret rakennusyhtiöt ja Afrikkalaista kansalliskongressia ANC:tä lähellä olevat mustat liikemiehet. Rakennustyömailla on jatkuvasti lakkoiltu surkeiden palkkojen vuoksi.

MM-kisojen tuotot eivät Desain ja Vahedin mukaan myöskään välity paikallisille yrittäjille ja tavallisille eteläafrikkalaisille. Suurimpana syynä tähän ovat Fifan sponsorointimääräykset, joiden mukaan MM-kisojen sponsoreiksi hyväksytään vain maailmanlaajuisesti toimivia ylikansallisia yhtiöitä.

Sponsorointisopimukset on jaettu toimialakohtaisesti siten, että kullakin sponsorilla on omassa segmentissään yksinoikeus tuotemyyntiin ja mainostamiseen. Fifalla itsellään on yksinoikeus televisiointi- ja mainosoikeuksien myynnissä sekä kisapaikkojen tilankäytössä. Etelä-Afrikan kisoissa Fifan pääyhteistyökumppaneita ovat Adidas, Sony, Visa, Coca-Cola, Hyundai sekä Dubain sheikkien omistama lentoyhtiö Emirates. Niin sanottuja paikallisia sponsoreita ovat paikallisen pankin ja matkapuhelinoperaattorin lisäksi saksalainen autonrengasyhtiö Continental, brittiläisen öljy-yhtiö BP:n voiteluöljymerkki Castrol, sekä McDonald´s. Paikallisiksi nämä yhtiöt tekee se, että niillä on valmistus- tai myyntitoimintaa Etelä-Afrikassa.

Etelä-Afrikan paikalliseen jalkapallokulttuuriin kuuluvat stadionien ulkopuolella itsevalmistettuja ruoka-annoksia kauppaavat naiset. Ashwin Desai ja Goolam Vahed kertovat esimerkin sowetolaisesta neljän lapsen yksinhuoltajaäidistä Mary Silandasta, joka on kymmenen vuoden ajan elättänyt perheensä myymällä jalkapallo-otteluissa maissipuuroa, paikallisia taikinapiiraita, vihanneskastikkeita ja kaasuliedellä grillattua lihaa tai kanaa. Hän saapuu stadionin edustalle aamun sarastaessa ja pääsee lähtemään kotiin myöhään yöllä jalkapallofanien jo poistuttua. Katuruokaa kauppaaville naisille jalkapallo-ottelut ovat usein ainoa elinkeino. Mary Silanda kertoi lehtihaastattelussa, että saaduilla tuloillaan hän kykenee maksamaan lasten koulumaksut ja pitämään huolen siitä, että lapset eivät joudu menemään nälkäisinä nukkumaan.

On epätodennäköistä, että kansainväliset jalkapallovieraat pääsisivät maistamaan Mary Silandan maissipuuroa ja lihavartaita, sillä MM-kisapaikkojen lähettyvillä ruokamyynti on sallittua vain Fifan yhteistyökumppaneille. Kisojen järjestelykomitea on kehottanut katuruokaa kauppaavia naisia ostamaan 60 000 randia maksavan keittiökärryn ja anomaan lupaa MM-kisojen ruokamyyntiin. Tämä summa vastaisi kuitenkin näiden naisten usean vuoden tuloja. Stadionien sisällä taas ruokamyynnistä vastaa ruokamyyntitoiminnan pääyhteistyökumppani McDonald’s. Fifan tiedottaja on kehottanut katuruokaa kauppaavia naisia solmimaan yhteistyösopimukset tämän "ruokamyyntitoiminnan päähankkijan" kanssa.

Pian sen jälkeen kun Etelä-Afrikalle myönnettiin jalkapallon MM-kisat, paikallinen kisajärjestelykomitea, Etelä-Afrikan hallitus ja Afrikan unioni päättivät julistaa vuoden 2007 "Afrikkalaisen jalkapallon vuodeksi". Tavoitteena oli Etelä-Afrikan MM-kisojen alla kehittää Afrikan maiden paikallisia seuroja, sarjoja, valmennusta ja paikallisten palloliittojen hallintoa. Ashwin Desain ja Goolam Vahedin mukaan tämäkin julistus jäi kuitenkin ontoksi - ennen muuta Euroopan jalkapalloliiton Uefan ylivallan ansiosta.

Uefan menestyksekäs liikeylpeys on Euroopan seurajoukkueiden jokavuotinen Mestarien liiga, jonka tv- ja mainosoikeuksista Uefa hankkii suurimman osan tuloistaan. Ylikansalliset mainostajat ovat kiinnostuneempia Euroopan suurimpien seurajoukkueiden mittelöistä kuin maaotteluista, ainoana poikkeuksena MM-kisat. Mainostajien kannalta on olennaista, että ottelulähetyksissä on mukana mahdollisimman paljon maailmantähtiä, jolloin myös katsojia on kaikkialla maailmassa ja mainosten kohderyhmä on todella globaali. Mestarien liigassa liikkuvat tänä päivänä suuret rahat, ja menestyvät seurat saavat osansa tuloista. Afrikan maiden paikallisten sarjojen kehityksen kannalta tällä on Ashwin Desain ja Goolam Vahedin mukaan kohtalokkaat seuraukset.

Afrikan maiden parhaat pelaajat houkutellaan yleensä Eurooppaan. Yli 800 afrikkalaista huippupelaajaa pelaa tänä päivänä ammattilaisena Euroopan maissa. Afrikan jalkapalloliiton puheenjohtaja Issa Hayatou on todennut, että pelaajavirta muistuttaa tavarakauppaa köyhien ja rikkaiden maiden välillä. Rikkaat maat ostavat raaka-aineita, taitavia pelaajia, ja tuovat tilalle usein vähemmän arvokkaita "teknisiä asiantuntijoita". Yksittäiset pelaajat, jotka onnistuvat luomaan uransa Euroopassa, saavat tästä tietysti taloudellista hyötyä, mutta pelaajien muuttoliike ulkomaille on myös olennainen osa prosessia, joka on alikehittänyt Afrikan maiden ja muiden köyhempien maanosien jalkapalloa.

Brasilialainen historian professori Marcos Alvito on tutkinut globalisaation vaikutuksia brasilialaiseen jalkapalloon ja toteaa, että myös jalkapallojätti Brasilia toimii tänä päivänä pelaajien kasvattajana Euroopan seurajoukkueille. Kun parhaat pelaajat siirtyvät rahakkaille eurokentille, brasilialaisen yleisön rooliksi jää osallistua pelaajien urakehitykseen lähinnä jalkapalloteollisuuden tuotteiden kuluttajina, ostamalla t-paitoja, videopelejä ja keräilykortteja ja katsomalla eurooppalaisseurojen otteluita maksullisilta urheilukanavilta.

Ashwin Desain ja Goolam Vahedin mielestä on vaikea kuvitella, miten Etelä-Afrikan MM-kisat muuttaisivat tätä trendiä. Afrikan mitassa on itse asiassa todennäköistä, että jos MM-kisojen myötä syntyy kuva Etelä-Afrikasta jalkapallon mahtimaana, tämä houkuttelee maahan entistä enemmän pelaajia muualta Afrikasta, mikä puolestaan olisi haitaksi pelaajien kotimaiden sarjoille. Etelä-Afrikan yhteistyö muiden Afrikan maiden kanssa on muutenkin yksipuolista. Etelä-Afrikan vienti eteläisen Afrikan SADC-maihin on yhdeksän kertaa suurempi kuin tuonti SADC-maista Etelä-Afrikkaan, joka sekin koostuu pääasiassa mineraaleista ja muista raaka-aineista.

Jalkapallon MM-kisojen markkinoiminen nimenomaan afrikkalaisena tapahtumana on lisännyt järjestäjien paineita kaikkien toiveiden ja odotusten täyttämiseksi niin kotimaassa kuin koko Afrikassa. Mutta jalkapallon globaali poliittinen talous tekee "afrikkalaisten" MM-kisojen järjestämisen hyvin vaikeaksi. Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan alaisuudessa järjestetyt MM-kisat merkitsevät sitä, että Fifa hankkii massiiviset voitot kisojen tv-oikeuksista, sponsorisopimuksista ja MM-kisojen lisenssituotteiden myynnistä. Etelä-Afrikan tehtävänä on ollut kustantaa huipputason stadionit, järjestää maailmanluokan majoitus ja hoitaa kisojen edellyttämät liikenne- ja tietoliikennejärjestelyt. Tämä on ollut haaste maalle, joka kamppailee yhä kasvavaa eriarvoisuutta vastaan rajallisin julkisin voimavaroin.

Ashwin Desai ja Goolam Vahed luettelevat joukon tilastotietoja. Etelä-Afrikassa rikkain kymmenesosa väestöstä ansaitsee yli puolet maan tuloista ja köyhin viidennes joutuu tyytymään vain 1,5 prosenttiin kaikista tuloista. Mustien tulot ovat Etelä-Afrikassa kahdeksan kertaa pienemmät kuin valkoisten tulot. Köyhällä mustalla kansanosalla ei ole käytännössä edes varaa mennä katsomaan MM-kisojen otteluita, sillä edullisimmat liput vastaavat rakennustyöläisen lähes viikon palkkaa.

Mutta voivatko MM-kisat tarjota tilaisuuden kyseenalaistaa maailman jalkapallojärjestelmän globaalia apartheidiä muistuttavat valtasuhteet, jotka yhä enenevässä määrin alikehittävät afrikkalaista jalkapalloa, Ashwin Desai ja Goolam Vahed kysyvät. Voisivatko Etelä-Afrikan MM-kisat toimia herättäjänä myös vaatimuksille globaalin jalkapallon toimintatapojen muuttamiseksi?

Fifan puheenjohtajan Sepp Blatterin mielestä "Etelä-Afrikka tarvitsee täydellisen järjestelyorganisaation voidakseen osoittaa, että jalkapallon MM-kisojen järjestäminen on mahdollista Afrikassa".

Blatterille MM-kisat merkitsevät kuitenkin vain teknisiä kisajärjestelyjä. Mutta MM-kisoissa on kyse myös muista asioista. MM-kisat noudattavat tiettyä taloudellista mallia, joka palvelee tiettyjen tahojen intressejä ja ylläpitää olemassa olevia valtasuhteita. Juuri tämän tosiasian Fifa haluaa pitää visusti poissa julkisesta keskustelusta, ja juuri tästä pitäisi jalkapallon MM-kisojen yhteydessä keskustella.

Lähetä: