Internetissä kuuntelevat poliitikot ja kansalaiset - mutta onko kuuntelemisella väliä?

Oletko koskaan lukenut kommentteja internetin keskustelupalstoilla? Tai lukijoiden kommentteja uutisen perässä sanomalehden verkkosivuilla? Mikä näissä kommenteissa on mielestäsi rasittavinta? Se, että ihmiset mielellään huutavat keskustelupalstoilla julki omat mielipiteensä, mutta he harvoin kuuntelevat muita. Fiksuimmat toki lukevat muiden kommentit ensin ja jättävät vasta sitten omansa, jossa viittaavat muiden sanomisiin, jos aiheelliseksi katsovat.

Ihan niin kuin offline-maailman keskusteluissa, verkossakin hyviä keskustelijoita ovat ne, jotka kuuntelevat muita ja hakevat yhtymäkohtia muiden keskustelijoiden puheisiin. Kuunteleminen kun osoittaa, että muidenkin mielipiteet kiinnostavat, ei vain oma näkemys. Kuunteleminen on myös merkki välittämisestä.

Hallitukset ja poliitikot eri puolilla maailmaa ovat myös huomanneet verkossa kuuntelemisen tärkeyden. Täällä Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama on ensimmäisen kautensa aikana käyttänyt useita kansalaiskuuntelun keinoja. Valkoinen Talo on esimerkiksi avannut verkkosivuston, jossa kansalainen voi perustaa kansalaisadressin haluamastaan aiheesta. Jos aloite kerää yli 25 000 allekirjoitusta, se otetaan viralliseen käsittelyyn. Hallinnon edustajien vastaukset ovat luettavissa verkkosivuilla.

Näin Obama jatkaa edistyksellistä internetin ja uusien teknologioiden hyödyntämistä, joka alkoi jo hänen ensimmäisessä kampanjassaan vuonna 2008.

Islannissa kansalaisia puolestaan kuunneltiin viime vuonna, kun maan perustuslakia uudistettiin. Sen sijaan että vanhentunutta perustuslakia olisi kirjoittanut uudelleen poliitikkojen komitea, työhön pääsivät kansalaiset. Islantilaiset valitsivat vaaleilla keskuudestaan 25 kansalaisedustajaa, jotka uudistivat perustuslakia mahdollisimman läpinäkyvällä tavalla. Kansalaiskomitea julkaisi versioita perustuslain luonnoksesta työn kuluessa netissä, ja islantilaiset kommentoivat näitä luonnoksia Facebookissa. Työn tulos, uusi ehdotus maan perustuslaiksi, on parhaillaan Islannin eduskunnan käsittelyssä.

Yksi näistä 25:sta kansalaisedustajista oli Vilhjalmur Thorsteinsson. Hänen mukaansa lopputulos vie valtaa yksityiselta sektorilta, mutta on kuitenkin vähemmän radikaali kuin maan konservatiivit pelkäsivät.

Vilhjalmur Thorsteinsson:
“Konservatiiviset ryhmittymät olivat positiviisesti yllättyneitä lopputuloksesta. Lain luonnos on paljon lähempänä valtavirtaa kuin he olettivat. Jos vertaa Ruotsin, Suomen tai Saksan perustuslakiin, ehdotuksemme muistuttaa niitä. Poikkeavaa on esimerkiksi vahva tuki tiedon vapaudelle, tiedon keräämiselle ja tallentamiselle, sekä hallinnon avoimuudelle ja avoimelle tiedolle.”

Verkossa kuunteleminen on jatkumoa kehityssuunnille, jotka ovat alkaneet vuosia sitten. Suomessa kokoomus käytti kuuntelemista kampanjassaan jo vuonna 2006, kun puolue järjesti niin sanotun Korva-kiertueen ennen eduskuntavaaleja. Eri puolille Suomea ulottuneella kiertueella kerättiin kansalaisten ajatuksia, joita puolue sanoi sitten käyttävänsä vaaliohjelman pohjana. Viimeisimpi’ esimerkkej’ kuuntelemisesta on vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston vaalikampanja, jossa kansalaisia kannustettiin osallistumaan monin tavoin, flashmobbaamista myöten. Flashmobbaus tarkoittaa julkisilla paikoilla järjestettäviä tempauksia, joissa ihmisjoukko toteuttaa näennäisesti satunnaisen teon, jolla on kuitenkin syvällisempi viesti. Videoita flashmobbaus-tempauksista julkaistaan YouTubessa.

Uudet teknologiat ja internetin leviäminen lähes jokaisen kansalaisen ulottuville ovat tehneet näistä metodeista tehokkaampia. Nämä keinot voivat auttaa demokraattisen laman taltuttamisessa; laman, joka vaivaa useita maita. Sen seurauksena kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa perinteiseen poliittiseen järjestelmään ja suuntaavat energiansa mielenosoittamiseen kansalaisliikkeiden, kuten maailmanlaajuiseksi levinneen Occupy-liikkeen kautta.

Mutta kuinka kansalaisten ääni voidaan ottaa poliittisissa prosesseissa huomioon? Politiikka kun on lähes aina kompromisseja. Siksi poliitikkojen näkökulmasta katsottuna kansalaisten mielipide voi vain mutkistaa asioita. Apulaisprofessori Daniel Kreiss Pohjois-Carolinan yliopistosta sanoo, että kansalaiskuuleminen verkossa tuo haasteita, vaikka aikeet olisivatkin hyvät.

Dan Kreiss:
“Vaikka Valkoinen Talo haluaisikin aidosti kuunnella niin monta kansalaista kuin mahdollista, presidentin oma valta toteuttaa kansalaisten pyynnöt on hyvin rajallinen. Tämä johtuu osaltaan siitä, että nämä kansalaisten aloitteet vaativat kongressin toimia ja Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä on eriytetty valtarakenne. Erityisen vaikeaa presidentin on saada aloitteitaan lävitse nyt, kun konservatiivit hallitsevat edustajainhuonetta ja demokraatit senaattia. Toisekseen on huomattava, että ihmiset harvoin ovat yhtä mieltä asioista. Nämä kansalaisadressit voivat kerätä paljon allekirjoituksia, mutta se ei tarkoita, että koko Yhdysvaltain kansa kannattaa aloitetta. Yhdysvaltojen väestö on hyvin monenkirjava ja epäyhtenäinen, eikä yhtenäistä näkemystä ongelmien ratkaisemiseksi useinkaan ole”, Kreiss sanoo.

Vastikään Stanfordin yliopistosta väitellyt Kreiss on tutkinut poliittista viestintää Yhdysvalloissa, ja hänen kirjansa Barack Obaman vuoden 2008 kampanjasta ilmestyy ensi kesänä.

Verkossa kuunteleminen osana poliittisia prosesseja kuuluu laajentuvaan Open Government-liikkeeseen, joka viittaa hallinnon avoimuuteen. Tässä liikkeessä hallinto, oli se sitten paikallinen kaupunki tai kansallinen päättävä elin, kuten eduskunta, lisää vuorovaikutusta kansalaisten kanssa erilaisin aloittein. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ottamalla kansalaiset mukaan poliittisiin prosesseihin, jotka ovat perinteisesti suljettuja. Näin hallinto lisää läpinäkyvyyttään, ja kansalaiset saavat uuden keinon vaikuttaa. Näin kävi esimerkiksi Islannin perustuslain kirjoittamisessa. Avoimeen hallintoon kuuluu myös esimerkiksi julkisin varoin kerätyn datan julkistaminen kansalaisten käyttöön. Yhdysvalloissa dataa julkistetaan verkossa sekä paikallisesti kaupunkien aloitteesta että kansallisesti hallituksen toimesta.

Nämä hallinnon avoimuushankkeet ovat levinneet maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Valtio-opin professori Jeremy Weinstein Stanfordin yliopistosta sanoo, ett’ hankkeet lisäävät kansalaisten valtaa.

Jeremy Weinstein:
“Avoin hallinto on tärkeä kehitysaskel osaltaan siksi, että se näyttää kansalaisille, mitä hallinnossa parhaillaan tapahtuu. Se on tärkeää myös siksi, että se tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden lähettää palautetta reaaliaikaisesti. Tämä puolestaan mahdollistaa nopean viestinnän kansalaisilta poliittisille elimille siitä, mikä ihmisille on tärkeää ja mitä he haluavat. Yksityinen sektori on aina ollut hyvä käyttämään tällaisia viestintäkeinoja, ja se on aina investoinut paljon näihin metodeihin. Mutta uusi teknologia ja avoimuus mahdollistaa nämä v’yl’t myös hallinnolle”, professori Jeremy Weinstein Stanfordista sanoo.

Hän on juuri palannut Valkoisesta Talosta, jossa hän työskenteli presidentti Barack Obaman neuvonantajana. Siellä Weinstein perusti kansainvälisen Open Government Partnership-verkoston, joka yhdistää hallituksia ja muita kansalaisyhteiskunnan osapuolia toimimaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta. Tässä uudessa aloitteessa on jo mukana kymmeniä maailman maita. Professori Jeremy Weinstein kertoo, että hankkeen taustalla on tarve tehdä nopeita innovaatioita hallinnon läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Jeremy Weinstein:
“Tässä ajassa, jossa uudet teknologiat ovat yhä useamman saatavilla ja samanaikaisesti ihmisten ulottuvilla oleva tiedon määrä lisääntyy, meidän täytyy ajatella uudelleen, kuinka hallinto toimii. Tätä hallinnon uudelleenjärjestämistä presidentti Obama on tehnyt ensimmäisestä virkapäivästään alkaen. Hän on muuttanut byrokratian kulttuuria sekä Valkoisen Talon työkulttuuria. Kun presidentti katsoi kehityssuuntia eri puolilla maailmaa, oli selvää, että samanlaisia muutoksia demokratian toteuttamisessa tapahtuu useissa maissa: Meksikossa, Etelä-Afrikassa, Indonesiassa, Intiassa. Presidentti halusi työskennellä samanmielisten maiden kanssa ja löytää keinoja, kuinka hallinnon avoimuutta toteutetaan käytännössä ja kuinka tämä avoimuus voi hyödyttää ihmisten hyvinvointia ja tukea hallinnon tehokkuutta.”

Mutta kuinka paljon nämä avoimuushankkeet ovat todellista kuuntelemista? Otetaanko kansalaisten ääni todella huomioon?
Professori Kreissin mielestä on mahdotonta vielä sanoa, minkä verran aloitteilla on vaikutusta politiikkaan. Nämä mekanismit ovat niin uusia, ettei tutkimustietoa aiheesta juuri ole.

Puhe avoimuudesta kuitenkin kiihtyy vaalien alla täällä Yhdysvalloissa. Loppuvuoden presidentinvaalit näkyvät jo muutenkin mediassa. Selkeä trendi kampanjoissa on kasvava internetmainonnan määrä. Puolueet ostavat mainoksia paitsi perinteisillä sanomalehtien verkkosivuilla, myös sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa. Mainontaa kohdennetaan entistä tarkemmin erilaisille kohdeyleisöille.

Dan Kreiss
“Konservatiivit käyttävät YouTubea mainonnassa nyt esivaalien aikana. Mainoksia näytetään tietyissä osavaltioissa oleville äänestäjille ennen vaaleja. Obaman kampanja puolestaan on mainostanut paljon uutismediassa, myös konservatiivien esivaalien aikaan. Esimerkiksi jos ehdokkaat ovat ehdolla Etelä-Carolinassa, Obaman kampanja on ostanut kaiken verkkomainonnan paikallisessa sanomalehdessä. Kun lukijat menevät sanomalehden sivuille katsomaan esivaalien tuloksia seuraavana päivänä, he näkevät viestejä Obamalta lehden verkkosivuilla”, Daniel Kreiss sanoo.

Kohdennetun mainonnan tavoite on saada kannattajia toimimaan kampanjan eteen, oli toiminta sitten rahan lahjoittamista tai jotain muuta aktiviteettia, kuten flashmobbaamista Haaviston kampanjan tapaan.

Mutta palataanpa alun kysymykseen. Miten voisimme kuunnella toisiamme verkossa paremmin? Tutkija Travis Kriplean on tutkinut kuuntelemisen käsitettä väitöskirjassaan. Tietojenkäsittelytieteilijä Kriplean väitteli vastikään Washingtonin yliopistosta Seattlessa, Yhdysvalloissa. Hän sai idean tutkimukseensa, kun hän oli lukenut ihmisten jättämiä kommentteja verkossa ja lamaantunut niiden heikosta tasosta. Kriplean alkoi ajatella, että mitäpä jos keskusteluun osallistujat voisivat muokata kommentteja järkevämpään muotoon verkkosivun marginaaliin. Hän kehitti metodin, jonka avulla tämä onnistuu. Kommenttien muokkaaminen lähettää signaalin, että muokkaaja kuuntelee toista keskustelijaa, vaikka ehdottaisikin muutosta alkuperäiseen viestiin.

Travis Kriplean
“Aloin ajatella verkossa kuuntelemisen käsitettä yhä enemmän ja etsiä vastausta siihen, kuinka verkossa voi kuunnella. Huomasin, ettei kuuntelemisen osoittamiseen ole paljon ratkaisuja. On ‘Tykkää -nappula’, on ‘Peukalo ylös ja alas-nappula’, jotka yhdistävät kuuntelemista ja arviointia. Mutta kuunteleminen on paljon monimuotoisempi ilmiö kuin mihin nämä työkalut antavat mahdollisuuden.”

Kriplean tutki asiaa ja löysi ratkaisuja muun muassa avioliittoneuvonnan metodeista. Siellä riiteleviä aviopareja kehotetaan muotoilemaan toisen esittämä näkemys omin sanoin, oli kuulija samaa mieltä tai ei. Se osoittaa, että toinen kuuntelee ja kertoo myös siitä, onko asia ymmärretty oikein. Sama pätee verkossa.

Travis Kriplean
“On vieraannattuva kokemus, jos kirjoittaa kommentin verkossa, eikä kukaan vastaa siihen. Jos kommentoija kokee, ettei häntä kuunnella, hän alkaa vain toistaa itseään. Hän toistaa itseään kovemmalla ja kovemmalla äänenpainolla.”

Kripleanin näkemykset pysäyttivät minut. Toden totta: Minäkin mielelläni kommentoin verkossa, mutta harvemmin katson, mitä muut sanovat. Tärkeintä kun on saada oma ääni kuuluviin!

Ehkäpä me kansalaiset voisimme tehdä oman osamme ja alkaa kuunnella toisiamme, sillä välin kun poliitikot hiovat omaa kuuntelemisen taitoaan ja avaavat hallinnon prosesseja meidän kansalaisten ulottuville. Muutos kun alkaa pienistä teoista: siitä, että seuraavan kerran kirjoittaessasi kommenttia verkkosivuille, luet edeltävät kommentit ensin ja otat ne huomioon omassa kommentissasi, olit asiasta samaa mieltä tai et.

Tanja Aitamurto

Kommentoi