Pahin on jo ohi Latviassa

Vuonna 1963 syntynyt Andris Vilks on toiminut Latvian valtiovarainministerinä vuoden 2010 marraskuusta lähtien. Hän edustaa Vienotiba eli Yhtenäisyys-nimistä puoluetta. Tapasin Andris Vilksin Riiassa ja keskustelimme niin lähihistoriasta kuin nykytilanteestakin.

Vierailin Latviassa ensimmäisen kerran vuonna 1988. Sen jälkeen olen ollut täällä hyvin usein. Vuosien 1988 ja 1991 välisenä aikana vietin täällä yhteensä noin puoli vuotta. Nuo vuodet, jolloin Latvia kamppaili saavuttaakseen uudelleen itsenäisyytensä, olivat hyvin mielenkiintoista aikaa. Keskustelin eilen kadulla monien ihmisten kanssa. Eräs nuori venäläinen sanoi minulle, että neuvostoliiton miehitysaika oli hyvää aikaa. Hän kutsui sitä aikakautta ”kultaiseksi häkiksi”. Sanoin hänelle, että kyse oli toki häkistä, muttei suinkaan kultaisesta. Andris Vilks, mitä mieltä te olette neuvostoajasta Latviassa?

"Se oli täysin toisenlaista aikaa. Minulle se aika oli aika vaikeaa, koska vastustin olemassa olevaa valtaa. Kärsin siitä tilanteesta myös latvialaisena. Minut oli omassa maassani pakotettu puhumaan jotain muuta kuin omaa kieltäni. Me emme voi verrata sitä aikaa tähän… Voi vaikuttaa siltä, että eläminen oli helpompaa, jos vain eli ajattelematta.
En voi kuitenkaan sanoa mitään positiivista siitä ajasta. En voi verrata mitään siihen miten tärkeää itsenäisyyden uudelleen saavuttaminen oli… Jos olet alistettu omassa maassasi, niin miten voisit hyötyä siitä tilanteesta…
Aika, jossa nyt elämme on monella tavoin paljon monimutkaisempaa, mutta nyt elän omassa maassani."

Myös taloudellisesti neuvostojärjestelmä oli kummallinen. Virallisesti länsivaluutasta maksettiin monta kertaa vähemmän kuin mitä siitä sai mustassa pörssissä.

"Joillakin ihmisillä oli mahdollisuudet tuoda tänne erittäin arvokkaita tavaroita, kun taas muut joutuivat tyytymään paikalliseen talouteen ja niihin täällä tuotettuihin tavaroihin, joita täällä sai kaupoista, eikä niitä aina edes saanut. Täällä oli usein pulaa monista tavaroista. Se oli todella kummallinen tilanne ja se oli osoitus kaksinaismoralismista. Ajattelevan ihmisen oli hyvin vaikea elää sellaisessa yhteiskunnassa. Se oli keinotekoinen yhteiskunta. Tänään Pohjois-Korea on esimerkki sellaisesta yhteiskunnasta. Se on pahin esimerkki sellaisesta, kun taas lievimpänä esimerkkinä voidaan ehkä mainita Valko-Venäjä. Puhun nyt valtion valvomista yhteiskunnista, joissa ihmiset voivat hyödyntää vain joitakin oikeuksia ja mahdollisuuksia."

Vain noin viidenkymmenen metrin päässä tästä paikasta, missä me nyt keskustelemme, seisoi Leninin patsas, joka näytti tietä Berjoshka-valuuttamyymälään. Sekin oli todella kummallista, että niin sanotulla kovalla valuutalla saattoi ostaa sellaisia tuotteita, joita ei ollut muualla saatavissa.

"Aivan. Silloin oli vaikeaa saada haltuunsa minkäänlaista kovaa valuuttaa. Käytimme silloin myös erityyppisiä ruplia. Olemassa oli niin kova rupla, joka oli vaihtokelpoinen ja sitten oli rupla, joka oli tarkoitettu vain paikalliseen käyttöön. Vain hyvin pienellä joukolla ihmisiä oli mahdollisuus saada haltuunsa kovaa valuuttaa. Luulen, että niitä ihmisiä oli täällä Latviassa alle prosentin verran. Riian ulkopuolella valuutan vaihtaminen oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta."

Seurasin Latvian uudelleenitsenäistymispyrkimysten vaiheita. Esimerkiksi vuoden 1988 syksyllä näin täällä Riiassa Latvian kansalliseepokseen pohjautuvan Lecplesis eli karhunkaataja rock-oopperan, jolla silläkin oli vahva isänmaallinen sanoma, sitten hieman myöhemmin syksyllä olin mukana Meza eli metsä-puistossa, jonne oli kokoontunut satoja tuhansia ihmisiä, jotka lauloivat aiemmin kiellettyjä latvialaisia lauluja. Se oli hyvin tunteellista aikaa.

"Se oli kuin todeksi tullutta unelmaa. Oli vaikeaa uskoa, että kaikki todella tapahtui. Minulle se oli helpompaa, koska isovanhempani olivat antaneet minulle jo varhain oikean kuvan historiasta. Kuuntelin myös päivittäin kiellettyjä radioasemia kuten BBC:tä, Amerikan Ääntä ja Deutsche Welleä.
Mutta kuitenkin kaikki oli minullekin kuitenkin täysin odottamatonta. Me laitoimme silloin sellaiset asiat kuten valuutat ja hyvinvoinnin sivuun. Tärkeimmäksi asiaksi nousi se käynnissä olevan unelman toteutuminen."

Muistan, että kirjoitin silloin vuoden 1988 myöhäissyksyllä Hufvudstadsbladetiin, että nyt lumipeitteisessä Riiassa on kevät.

"Aivan muistan hyvin nuo ajat. Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa. Kaikkein tärkeintä oli se, että suurin osa ihmisistä otti aktiivisesti osaa siihen toimintaan. Ihmiset keskustelivat ja osallistuivat meneillään oleviin prosesseihin. Tänään meiltä puuttuu sellainen ilmapiiri. Se oli kuin ”laulava vallankumous”, joka loi valtavan energiapotentiaalin tässä maassa. Kyllä meillä on jossain sisällämme yhä tänäänkin jotain sen ajan henkisestä pääomasta jäljellä. Jos tilanne vaikeutuisi oleellisesti tai mikäli syntyisi jokin uusi yleishyödyllinen visio löytäisimme itsestämme taas jotain siitä energiasta."

Andris Vilks milloin aloitte uskoa siihen, että Latviasta tulee jälleen itsenäinen valtio?

"Aloin uskoa siihen vuonna 1989, koska näin, ettei Neuvostoliitto, eikä etenkään KGB ole enää niin aktiivinen ja halukas kontrolloimaan tai parantamaan omaa tilannettaan. Eri puolilta Neuvostoliittoa tuli myös erilaisia uutisia. Kuten jo mainitsin kuuntelin noita kiellettyjä radioasemia joka päivä, joten kuulin mitä muulla oli tapahtumassa. Näin siis, että kevät oli tulossa. Samaan aikaan näkyi aivan selvästi, että Neuvostoliitto menetti taloudellista voimaansa. Näkyi selvästi etteivät myöskään politbyroon vanhat miehet hallitse enää tilannetta…"

Latvian itsenäisyydestä tuli kansainvälisestikin tunnustettu tosiasia heti Moskovassa elokuussa 1991 tapahtuneen epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Andris Vilks kuinka vaikeaa oli Latvian siirtyminen markkinatalouteen, niin sanotusta sosialismista ja miten vaikeaa oli oman valuutan latin käyttöönotto?

"Se oli todellinen kriisitilanne, jos sitä vertaa tämän päivän kriisiin. Kun Latvia menetti vuosina 2009– 2010 kaksikymmentäkaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Vuosina 1991 – 1993 me menetimme 56 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Samaan aikaan maassa oli todellinen yli 1000 prosentin vuosittainen hyperinflaatio. Lisäksi meillä oli korkea työttömyys. Meidän etumme on siinä, että olemme nähneet erittäin huonoja aikoja. Nuo vuodet olivat kaikkein vaikeimpia maallemme sen jälkeen kun olimme saaneet itsenäisyytemme takaisin. Uuden itsenäisyyden alkuajat olivat siis vaikeat. Silloin oli hyvin vaikeaa ryhtyä yrittäjäksi tai pitää pystyssä jo olemassa olevia yrityksiä. Me menetimme lähes kaikki säästömme. Me menetimme tai muutimme koko teollisuutemme rakenteen. Sama koskee maataloutta.

Meillä on nyt täällä enemmän uusia yrityksiä kuin muualla, esimerkiksi virolaiset ja liettualaiset säilyttivät enemmän aikaisemmista tehtaista kuin me, jotka säilytimme niistä vain joitakin. Myös uuden valuutan käyttöönotto oli vaikeaa, mutta valuuttamme on osoittautunut todelliseksi menestystarinaksi. Meidän keskuspankkimme on vahva ja ammattimainen. Olemme ylpeitä omasta valuutastamme. Se on auttanut meitä välttymään aiemman kaltaisilta ulkoisilta paineilta. Valuuttamme on pysynyt samana, eikä sitä ole devalvoitu. Toisaalta olemme olleet menestyksekkäitä ja toisaalta emme. Vähemmän menestyneitä olemme olleet esimerkiksi yksityistämisprosessin suhteen. Se oli varsin heikosti ja ei niin läpinäkyvästi toteutettu. Siksi me menetimme monia tehtaita, mutta samaan aikaan me loimme monia erittäin hyviä instituutioita. Joissain asioissa olemme tehneet hyvää työtä ja joissain emme. Nähtäväksi tietenkin jää miten maa on kehittynyt viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Minusta meillä on kuitenkin kaikki edellytykset luoda taloudestamme erittäin kilpailukykyinen."

Andris Vilks miksi talouskriisi iski pari vuotta sitten kaikkein kovimmin juuri Latviaan? Vuonna 2010 juuri Latviassa oli EU:n korkeimmat työttömyysluvut.

"Syy on siinä, että me pelastimme erään Baltian maiden suurimmista yksityisistä pankeista. Se oli suurin syy… Siinä oli suurin syy siihen miksi me otimme kansainvälistä lainaa. Mikäli meillä ei olisi ollut täällä tuota Parex-pankin tapausta meidän ei olisi tarvinnut käyttää niin paljon rahaa, eikä meidän olisi tarvinnut pyytää Kansainvälisen valuuttarahaston asiantuntijoita tai muita ulkomaisia asiantuntijoita tänne Latviaan. Mutta se lisäksi täällä tehtiin muihin maihin verrattuna myös vähemmän vastuuntuntoisia poliittisia päätöksiä. Täällä ei onnistuttu luomaan ylijäämäisiä budjetteja, samaan aikaan kun kulutusbuumi oli todella voimakas. Täällä harjoitettiin pidäkkeettömämpää talouspolitiikkaa kuin mitä Viron tai Liettuan hallitukset harjoittivat. Mutta minusta suurin syy on juuri tuossa aiemmin mainitsemassani Parex-pankin pelastamisessa. Se maksoi paljon rahaa, mutta nyt voimme jo nähdä, että se päätös oli kuitenkin oikea. Luulen, että parin vuoden kuluttua nuo pankit voidaan myydä ja silloin valtio saa rahansa takaisin."

Andris Vilks te siis arvelette, että pahin on jo takanapäin?

"Ehdottomasti. Pahin on jo ohi, koska tällä hetkellä Latvian talous kasvaa tällä vuosineljänneksellä viidestä kuuteen prosenttia. Nousua tapahtuu koko teollisuuden alalla, myös kotimainen kulutus on kääntynyt lopultakin nousuun. Vienti vetää vahvasti. Työllisyys kohenee nopeammin kuin olemme osanneet odottaa ja samalla työttömyys laskee nopeammin kuin olimme odottaneet. Verotulot kasvavat nekin nopeammin kuin olimme arvioineet. Olemme muuttaneet teollisuutemme rakennetta. Kuljetusala menestyy sekin melko hyvin. Osaamme nyt hyödyntää myös aiempaa paremmin EU:lta saamiamme tukia. Pidämme myös julkiset menot aiemmalla tasolla. Olemme vähentäneet valtionhallinnon palveluksessa olevien ihmisten määrää noin kahdellakymmenelläviidellä prosentilla… Mitä tuottavuuteen tulee, me olemme nyt paljon tehokkaampia niin yksityisellä kuin valtiollisellakin sektorilla. Me olemme nyt monia muita maita paremmin varautuneita mahdollisten vaikeuksien varalta."

Teidän pohjoinen naapurinne Viro liittyi euro-alueeseen tämän vuoden alussa. Oliko se järkevä ratkaisu?

"Se oli virolaisilta oikea päätös ja se tehtiin oikeaan aikaan. Ajoitus oli deflaatiosta ja virolaisten toteuttamista tiukoista säästötoimista johtuen Viron kannalta täydellinen. Viro toimii esimerkkinä myös latvialaisille ja liettualaisille. Latvialaisten on vaikea välttää samoja ratkaisuja. Vaikka euroalueella onkin nyt erilaisia vaikeuksia haluaisimme, että Latvia on niiden maiden joukossa jotka täyttävät Maastrichtin sopimuksen kaikkein parhaiten. Haluaisimme että Latviasta tulisi maa, jossa olisi yksi kaikkein pienimmistä budjettivajeista ja joka olisi niiden EU- maiden joukossa joilla on kaikkein vähiten ulkomaanvelkaa. Se on hyvin tärkeää niin ulkomaisia investoijia ajatelleen kuin myös kotimarkkinoiden rauhoittamisen kannalta. Tarvitaan siis tiukkaa valtion tulopolitiikkaa. Meidän on oltava ennalta arvattavia niin latvialaisille kuin niiden investoijien kannalta, jotka haluavat sijoittaa rahaa Latviaan. Meidän on siis toimittava samoin kuin Viro on toiminut."

Milloin te arvelette Latvian liittyvän mukaan euroalueeseen?

"Teknisesti olisimme valmiita liittymään vuonna 2014. Siitä ei ole epäilystäkään. Meidän liittymisemme riippuu EU:sta… EU on muuttanut kriteereitään. Se ei ole niin kannustavaa meidän kannaltamme. EU vaatii meiltä enemmän kuin mitä se vaati virolaisilta. Meidän on täytettävä tarkemmat kriteerit kuin minkään aiemmin euroalueeseen liittyneen valtion. Se on meille haaste, mutta kuten jo aiemmin sanoin haluamme olla koko EU-alueen priimusten joukossa."

Teidän virolainen kolleganne Jürgen Ligi kritisoi voimakkaasti Suomea, koskien Kreikan tukipakettia. Suomihan on vaatinut Kreikalta käteisvakuuksia lainalleen. Ei Ligi tietenkään ole ainut, joka on kritisoinut Suomea. Monet muutkin ovat tehneet niin, esimerkiksi teidän virkatoverinne Puolassa, herra Rostowski on tehnyt niin ja kuten sanottua myös monet muut…

"Sanoisin, että Suomella on asian suhteen jonkin verran toisenlainen suhtautuminen kuin muilla, mutta ymmärrän sitä samalla. Olen kuullut hiljattain Jyrki Kataiselta, Suomen nykyiseltä pääministeriltä ja aiemmalta valtiovarainministeriltä, että Suomi vaatii muita maita voimakkaammin, että Kreikka toimisi paremmin ja vastuuntuntoisemmin… Myös minä olisin taipuvainen kallistumaan tuolle kannalle, koska minusta niiden hallitusten, jotka nyt tarjoavat apua vaikeuksissa oleville maille, tulisi olla vaativampia avun antamisen suhteen. Niiden tulisi vaatia kriisimailta kunnollisia toimia ja oikeaa tietoa. Tällä hetkellä on melko vaikea ymmärtää mitä Kreikassa tapahtuu…"

Esimerkiksi teidän puolalainen kolleganne Jan Rostowski kutsui Suomen asennetta egoistiseksi Puolan laajalevikkisimmän päivälehden Gazeta Wyborczan haastattelussa.

"En voi sanoa… Minä en kuulu euroalueen ryhmään."

Eipä hänkään kuulu, mutta Puola on nyt EU:n puheenjohtajamaa…

"Niinpä hänet kutsutaan euroalueen maiden tapaamisiin… Minä haluaisin kuitenkin, kaiken sen tiedon pohjalta mitä minä olen saanut, nähdä Kreikalta rohkeampia ratkaisuja."

Andris Vilks millaisena näette EU:n tulevaisuuden?

"Melko monimutkaisena. Olemassa on kuitenkin vahva tahto EU:n puolesta. Lisäksi jäsenmaat ovat paremmin valmistautuneita tekemään tilanteen vaatimia ratkaisuja kuin mitä ne olivat vielä vuosi tai puoli vuotta sitten… Meillä on kuitenkin edessämme tänä syksynä ja tulevana talvena todella haasteellinen aika ja luultavasti monet maat suhtautuvat yhä eri tavoin ilmaantuvien ongelmien ratkaisemiseen… Mutta minusta tuntuu, että pohjoismaat, Baltian maat, Saksa, Iso-Britannia ja jotkut muut pohjoisen Euroopan maat voivat ohjata EU:ta oikeisiin ratkaisuihin… Hyvin paljon riippuu siis nyt EU:n pohjoisesta alueesta."

Martti Puukko

Kommentoi Lähetä: