Liettuan suurimmat ongelmat jo takanapäin

Vuonna 1956 Vilnassa syntynyt Andrius Kubilius on toiminut Liettuan pääministerinä vuodesta 2008 lähtien.
1980-luvun lopulla hän oli mukana perustamassa Liettuan kansanrintamaa eli Sajudis-liikettä, jolla oli keskeinen rooli Liettuan itsenäistymiskamppailussa.

Tapasin pääministeri Kubiliuksen hänen Suomen vierailunsa aikana Helsingissä ja keskustelimme lähihistoriasta ja Liettuan nykytilanteesta.

Pääministeri Andrius Kubilius te olitte mukana vuonna 1988 perustetussa Sajudis-liikkeessä. Kuinka te kuvailisitte liikkeen syntyhistoriaa?

"Olin liikkeen jäsen ja minusta tuli jopa liikkeen pääsihteeri vuonna 1990 kun Vytautas Landsbergisista tuli parlamentin puhemies. Hän pyysi silloin minua tuohon edellä mainittuun tehtävään. Sajudis syntyi sen jälkeen kun Gorbatsov oli julkistanut Moskovassa ajatuksiaan niin sanotusta perestroikasta. Alussa Sajudis oli eräänlainen kansanrintama, joka oli hyvin samankaltainen kuin vastaavat Latviassa ja Virossa. Nuo liikkeet yrittivät viedä eteenpäin ajatuksia perestroikasta ja glasnostista. Näin oli asia myös Liettuassa. Sajudis muodostui hyvin nopeasti laajaksi ja voimakkaaksi kansalliseksi liikkeeksi. Syy siihen miksi Gorbatsov ryhtyi kehittelemään ajatuksia perestroikasta oli hyvin yksinkertainen. Neuvostoliitto oli luhistumassa taloudellisesti. Siihen vaikutti se mitä Ronald Reagan teki noihin aikoihin Yhdysvalloissa eli puhun nyt hänen uusista aseiden kehittelyhankkeistaan. Neuvostoliitto ei kyennyt kilpailemaan Yhdysvaltojen kanssa ja se oli vaikeuksissa myös Afganistanissa. Silloin oli selvästi nähtävissä, että Neuvostoliitto oli luhistumassa. Muistan vieläkin erittäin hyvin miltä vilnalaisissa kaupoissa näytti noihin aikoihin. Ne olivat melkein tyhjiä. Gorbatsov yritti silloin modernisoida Neuvostoliittoa, mutta modernisointia kommunistipuolueen johdolla oli mahdotonta. Se, että Neuvostoliitto oli luhistumaisillaan aiheutti sen, että Baltian kansanrintamat pystyivät palauttamaan itsenäisyyden maillemme.

Se näytti sen missä valta ja voima oli. Hyvin pian sen jälkeen eli noin puoli vuotta myöhemmin Sajudis ilmoitti, että se tulee kamppailemaan täyden itsenäisyyden palauttamisen puolesta."

Milloin te aloitte uskoa siihen, että Liettuasta tulee vapaa ja itsenäinen valtio. Tapahtuiko se ennen Berliinin muurin murtumista vai sen jälkeen?

"Sanoisin, että ennen sen murtumista, koska ne suuret Baltian maissa, myös Liettuassa ja Vilnassa tapahtuneet mielenosoitukset olivat näyttäneet Neuvostojohdolle, että sen on mahdotonta pysäyttää itsenäisyyteen johtavaa kehitystä. Seurasimme tietenkin hyvin huolellisesti aina sitä missä Gorbatsovin sallima raja tai rajat kulkevat… Saimme koko ajan enemmän ja enemmän ymmärrystä liettualaisten joukossa…"

Liettua julistautui uudelleen itsenäiseksi vuonna 1990 ja Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. Itsenäisyysjulistuksen ja itsenäisyyden tosiasiallisen palauttamisen välisenä aikana taloudellinen tilanne oli Liettuassa melko huono.

"Se oli vaikeaa. Sen jälkeen kun olimme antaneet itsenäisyydenjulistuksen vuoden 1990 maaliskuun yhdentenätoista päivänä neuvostojohto julisti Liettuan energia ja kauppasaartoon. Öljytoimitukset Liettuaan katkaistiin, mutta kun Valkovenäjän välillä ei ollut todellista rajaa saattoi Vilnan mustassa pörssissä ostaa helposti polttoainetta. Koko taloussaarto murentui lopulta, eikä sillä saavutettu mitään. Tietenkin neuvostoarmeija oli yhä Liettuassa voimakkaasti läsnä. Ihmisten muistiin on jäänyt se vuoden 1991 tammikuun sunnuntai, jota verisunnuntaiksi kutsutaan, jolloin neuvostojoukot hyökkäsivät Vilnan tv-tornin kimppuun, jota tuhannet liettualaiset puolustivat, saomin kuin he puolustivat myös parlamenttia ja hallituksen rakennusta. Eli ei se tilanne ollut niin helppo tuona aikana."

Nyt Liettua on sekä EU:n että Naton jäsenmaa. Kuinka tärkeitä nuo organisaatiot ovat Liettualle?

"Ensinnäkin ne ovat hyvin tärkeitä, koska olemme saavuttaneet sen, mitä me emme onnistuneet saavuttamaan vuosisatojen aikana eli tarkoitan vahvaa strategista turvaa. Mainitsinkin jo aiemmin lyhyesti, että 1700-luvun lopun jälkeen Liettua kohtasi suurin piirtein kolmenkymmenen vuoden välein, jonkin suuren haasteen, tarkoitan kapinoita, miehityksiä, sotia, aseellista vastarintaa ja niin edespäin. Toivon, että EU ja Nato-jäsenyyksien myötä olemme tulleet sellaiseen aikaan jolloin alueellamme vallitsee rauha. Valitettavasti maamme sijaitsee sellaisessa paikassa, jonka läpi on kuljettu sotimaan suuria jossain muulla käytäviä suuria sotia. Siksi Liettua ei ole aiemmin voinut nauttia pitkistä rauhallisista ajanjaksoista. Toivon, että nyt olemme saaneet sellaisen strategisen turvan. Sen lisäksi ne mahdollisuudet maamme modernisointiin, joita erityisesti EU-jäsenyys meille antaa ovat hyvin tärkeitä ja samoin on se tuki jota me sieltä saamme. Suhtaudumme hyvin positiivisesti niihin kuuteen vuoteen, joina olemme olleet EU:n ja Naton jäsenmaa."

Miten te luonnehtisitte Venäjän ja Liettuan suhteita tänään?

"En voi sanoa mitään mielenkiintoista tai erikoista. Tapasin pääministeri Putinin maaliskuussa ja keskustelimme eri aiheista erityisesti energia ja kaasutoimituksista ja niiden hinnoista. Me puhuimme myös historiasta Stalinin rikoksista. Olin yllättynyt, että pystyimme keskustelemaan puolen tunnin ajan niistä kärsimyksistä, joita Liettuan ja Venäjän kansa ja yksittäiset ihmiset olivat kokeneet stalinismin aikana. Me haluaisimme, että meillä olisi hyvät suhteet Venäjän kanssa. Venäjä on tärkeä maa, mutta kaikki riippuu hyvin suuressa määrin Venäjästä itsestään ja siitä miten se tulee käyttäytymään tulevaisuudessa ja siitä näemmekö siellä joitakin positiivisia kehityssuuntia. Mutta kuten sanoin Yhdysvaltojen presidentille Barack Obamalle Prahassa me haluamme olla optimisteja Venäjän ja sen kehityksen suhteen, mutta meidän on omien historiallisten kokemustemme vuoksi oltava myös realisteja. Eli meidän on oltava optimistisia, mutta meidän on pysyttävä realisteina.

Me siis odotamme… Meidän on kuitenkin pyrittävä suurempaan energiariippumattomuuteen. Olemme yhä liian riippuvaisia Venäjän energiatoimituksista. Kaasutoimitusten kohdalla riippuvuus on täydet sata prosenttia. Juuri nyt tuomme 50 prosenttia sähköstämme Venäjältä. Tämä on tilanne sen jälkeen kun suljimme Ingnalinan ydivoimalaitoksen. Pyrimme nyt siihen, että olisimme energiahuollon osalta itsenäisiä ja, että integroituisimme eurooppalaisiin energiaverkostoihin. Olemme jo havainneet, ettei venäläinen energiajätti Gazprom ole kovin mielissään suunnitelmistamme. Mutta me haluamme, että meillä on vaihtoehtoisia kaasuntoimittajia… Se tilanne jolloin meillä on enemmän vaihtoehtoja energiahuollon osalta auttaa meitä saamaan paremmat suhteet myös Venäjän kanssa."

Pääministeri Andrius Kubilius esimerkiksi Puolassa ja Virossa Itämeren Nord Stream kaasuputkea on kritisoitu kovasti. Miten Liettuassa on suhtauduttu siihen?

"Myös me olemme kritisoineet sitä hyvin voimakkaasti. Olemme puhuneet asiasta erilaisissa eurooppalaisissa kokouksissa ja tapaamisissa. Ensinnäkin olemme huolissamme ekologiasta. Näemme, että Itämeri on ekologisesti hyvin haavoittuvainen ja tuollaisen kaasuputken rakentaminen voi aiheuttaa hyvin suuria ekologisia ongelmia. Toiseksi en ymmärrä tuon kaasuputken taloudellista järkevyyttä… Erityisesti uudet kehityssuunnat, esimerkiksi niin sanotun liuskekaasun hyödyntämisen osalta tulevat haastamaan nesteen muodossa toimitettavan kaasun. Tuosta kaasuputkesta saattaa siis tulla Gazpromille myöhemmin melkoinen taloudellinen ongelma."

Pari vuotta sitten talouskriisi iski voimalla myös Liettuaan. Esimerkiksi Vilnassa mellakoitiin. Pääministeri Andrius Kubilius kuinka vakava tilanne oli silloin Liettuassa ja kuinka vakava tilanne on tänään?

"Tietenkin tilanne oli hyvin vakava kaikissa kolmessa Baltian maassa, myös Liettuassa. Me kohtasimme erittäin syvän ja vakavan taantuman. Siinä missä taloudet taantuivat Euroopassa viisi tai kuusi prosenttia, en nyt muista oliko Suomen kohdalla tuo luku seitsemän tai kahdeksan prosenttia vuosittaisesta bruttokansantuotteesta. Liettuan talous meni alas viidentoista prosentin verran eli kyse oli erittäin syvästä taantumasta. Me voitimme vaalit vuoden 2008 lopussa ja jouduimme kohtaamaan kaikki taantuman seuraukset. Suurimpana ongelmana oli erittäin suuri alijäämää valtion tuloissa. Sellaisen alijäämän rahoittaminen oli aluksi hyvin vaikea haaste. Onnistuimme kuitenkin tasapainottamaan tilanteen. Pystyimme siihen hyvin vaikeiden leikkausten ja veropolitiikan vakautusten avulla. Viime vuonna jouduimme pyytämään parlamentilta neljästi lisäleikkauksia ja veronkorotuksia. Se koski hyvin kipeästi ihmisiin, kun julkisen talouden palkkoja jouduttiin leikkaamaan. Omaa palkkaani leikattiin noin 40 prosentilla ja yleisesti ottaen palkkoja leikattiin kymmenellä prosentilla. Me leikkasimme jopa eläkkeitä. Se oli hyvin tuskallista. Havaitsimme kuitenkin, että kansalaiset pystyivät ymmärtämään mitä meidän oli tehtävä. Se oli hyvin tärkeää. Vuoden 2009 syyskuussa kun jouduimme tekemään kipeimmät leikkaukset eläketurvan osalta onnistuimme tekemään asiasta kansallisen sopimuksen suurimpien ammattiyhdistysten ja teollisuusliittojen kanssa. Niin onnistuimme pääsemään kaikkein vaikeimpien tilanteiden läpi. Nyt näkyvissä on monia erittäin positiivisia merkkejä taloutemme elpymisestä. Alijäämä on kuitenkin yhä liian suuri ja joudumme ottamaan käyttöön uusia vakautuspaketteja, mutta nyt voidaan jo kuitenkin sanoa, että suurimmat ongelmat ovat jo takanapäin."

Virosta tulee parin kuukauden kuluttua euromaa. Milloin Liettua on valmis siirtymään euroon?

"Laskujemme mukaan olemme valmiita liittymään euroklubiin vuonna 2014. Olemme tietenkin hyvin iloisia, siitä, että virolaiset liittyvät euroon. Se on todella hyvä saavutus, ei vain virolaisille vaan myös koko alueellemme. Psykologialla on tärkeä osuus näissä maissa. Silloin kun näkee, että naapuri pärjää paremmin haluaa itsekin toimia tehokkaammin, jotta saavuttaisi saman aseman naapurin kanssa. Sen lisäksi voimme vetää selkeitä johtopäätöksiä niin talouskriisistä ja Viron euroon liittymisestä. Näemme miksi Viro pystyy liittymään ja miksi me emme voi vielä tehdä niin. Syynä on se, että ennen kuin kriisi iski Liettuassa noudatettiin toisenlaista veropolitiikkaa kuin Virossa. Virossa kyettiin pääministeri Andrus Ansipin johdolla toteuttamaan hyvin viisasta veropolitiikkaa. Siellä kyettiin säästämään reservejä, joita voitiin käyttää kriisin aikana. Täällä aiemmat hallitukset eivät valitettavasti kyenneet toteuttamaan sellaista politiikkaa. Täällä oli melko suuri alijäämä jo ennen kuin kriisi tuli. Ja kun kriisi syntyi jouduimme Viroa suurempiin ongelmiin."

Martti Puukko

Kommentoi Lähetä: