Ihmisoikeudet Lukašenkan kuristusotteessa Valko-Venäjällä

Presidentti Aljaksander Lukashenkan valtakaudella ihmisoikeusloukkaukset ovat olleet arkipäivää, vaikka maa vuosien mittaan on allekirjoittanut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Muutama vuosi sitten Lukashenka näytti taipuvan muutoksiin läntisten maiden sanktioiden paineessa, mutta flirttailu lännen kanssa loppui presidentinvaalien jälkeen viime vuoden joulukuun 19. päivän iltana.

Haastateltava: Valiantsin Stefanovitš, ihmisoikeusjärjestö Viasnan varajohtaja ja lakimies

Valiantsin Stefanovitš:
"Tilanne on ollut äärimmäisen vaikea siitä lähtien, kun vallanpitäjät tukahduttivat väkivalloin mielenosoituksen presidentinvaalien jälkeen Minskissä. Liki 700 osanottajaa pidätettiin, ja oikeusviranomaiset ottivat käyttöön ensimmäisen kerran maamme historiassa rikoslain pykälän 293, eli joukkomittaisten levottomuuksien lietsominen. Syytetty voi saada sen perusteella puolesta vuodesta kolmeen vuoteen vankeutta. Kevään mittaan Minskin mielenosoituksessa pidätettyjä vastaan on nostettu yli 40 syytettä, ja 27 on jo tuomittu eripituisiin vankeusrangaistuksiin."

Puhuja on Valko-Venäjän keskeisen ihmisoikeusjärjestön, Viasnan, varajohtaja ja lakimies Valentin, tai valkovenäläisittäin Valiantsin Stefanovitš, jonka tapasin Minskissä kesäkuussa. Vaali-illan pidätysten ja sitä seuranneiden oikeudenkäyntien aikana Viasna on yhdessä maan muiden ihmisoikeusjärjestöjen kanssa järjestänyt pidätetyille ja syytetyille apua, muun muassa puolustusasianajajia. Tai yrittänyt järjestää, sillä oikeusviranomaiset ovat monissa tapauksissa estäneet puolustusasianajan työskentelyn. Muunlainenkin tuki vangituille on tärkeää, sillä Valko-Venäjän vankilaolot ovat kansainvälisten arvioijien mukaan varsin kehnot, eikä niissä viime vuosinakaan ole tapahtunut edistystä.

Minskin vierailuni aikana Valiantsin Stefanovitšia ja muuta Viasnan henkilökuntaa sekä vapaaehtoisia työllisti Grodnossa juuri alkanut oikeudenkäynti toimittaja Andrei Paczobutia vastaan, joka on paitsi puolalaisen Gazeta Wyborczan kirjeenvaihtaja, myös vallanpitäjien painostuksen kohteena jo pitkään olleen Puolalaisten liiton aktivisti. Paczobutia syytettiin solvauksesta ja presidentin kunnian häpäisystä lehtijutuissaan, tosin tuomioistuin ei löytänyt jälkimmäisestä näyttöä langettaessaan Paczobutille heinäkuussa kolmen vuoden vankeustuomion. Viranomaisilla on Stefanovitšin mukaan myös muita keinoja painostaa kriittisesti valtionjohtoon suhtautuvia kansalaisia.

Valiantsin Stefanovitš:
"Ihmisoikeusaktivistit, riippumattomat lehdet ja toimittajat sekä muut kansalaisaktivistit ovat kovan painostuksen kohteena. Toimistoihin ja aktivistien koteihin on tehty etsintöjä ja takavarikoitu tietokoneita ja muita työvälineitä. Miliisi on tänä vuonna ratsannut meidän toimistomme jo neljä kertaa. Järjestömme johtaja Ales Bialiatski kutsuttiin syyttäjän puheille ja häntä uhkailtiin oikeustoimilla, jos jatkamme toimintaamme. Toisaalta tilanne maassa on muuttunut vakavan talouskriisin vuoksi. Kansalaiset ovat alkaneet ilmaista tyytymättömyyttään, vaikkakaan ei vielä mitenkään joukkomitassa.

Maamme monissa kaupungeissa on kesällä järjestetty protesteja, joihin ihmisiä on kutsuttu netin välityksellä. Aikaisemmin ei ole esimerkiksi ollut sellaisia tapauksia, että jossain pikkukaupungeissa jopa toistasataa nuorta lähtee kadulle protestoimaan. Vallanpitäjät yrittävät väkivalloin tukahduttaa liikehdinnän, ja tähän mennessä on jo yli 200 osallistujaa pidätetty. Vaikea sanoa, miten tilanne kehittyy tästä eteenpäin. Pelkäämme kuitenkin, että mielenilmaukset jatkossa tukahdutetaan vielä kovemmin ottein kuin tähän asti. Mutta talouskriisi vain syvenee, mikä kasvattaa entisestään tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa.

Emme tiedä kuinka kauan tilanne pysyy tällaisena ja mihin se johtaa. Me vaadimme protestien aikana vangittujen vapauttamista, ja toivomme, että EU ottaisi Valko-Venäjän tilanteeseen tiukan, periaatteellisen kannan. Valko-Venäjän kaltainen autoritaarinen ja diktatoorinen hallinto on Euroopassa ainoa lajissaan, eikä sitä voi missään tapauksessa sallia. Sama meno on jatkunut jo lähes 17 vuotta, Lukashenkan ensimmäisestä presidenttikaudesta lähtien.

Painostus on kovaa myös meidän järjestöämme kohtaan ja voi olla, että joudumme vainon kohteeksi. Järjestömme toiminta kiellettiin vuonna 2003. Yritimme kolme kertaa rekisteröityä uudelleen, mutta hakemukset hylättiin. Sitten totesimme, ettei ole mitään mieltä edes yrittää. Sen vuoksi meidät voidaan milloin tahansa haastaa oikeuteen rekisteröintiä koskevan lain rikkomisesta. Jatkamme kuitenkin toimintaamme ratsioista, pidätyksistä ja takavarikoista huolimatta."

Näin totesi valkovenäläisen ihmisoikeusjärjestö Viasnan lakimies ja varajohtaja Valiantsin Stefanovitš kesäkuussa Minskissä. Elokuussa järjestön johtaja Ales Bialiatski pidätettiin tekaistulla talousrikossyytteellä ja marraskuussa hän sai neljän ja puolen vuoden vankeustuomion. Bialiatsikin synniksi luettiin se, että Viasnan avustusrahat kansainvälisiltä järjestöiltä maksettiin hänen Puolassa ja Liettuassa oleville henkilökohtaisille tileilleen, mistä Bialiatski toi ne Valko-Venäjälle Viasnan käyttöön. Muulla tavoin valkovenäläisille riippumattomille kansalaisjärjestöille, eritoten rekisteröintiä vailla oleville, tukirahoja on nykyisellään lähes mahdotonta toimittaa. Bialiatskin vapauttamisen puolesta ovat vedonneet lukuisat kansainväliset tahot, toistaiseksi turhaan.

Mutta miksi Valko-Venäjän johto salli vuoden 2010 presidentinvaalikampanjan sujua suhteellisen vapaissa oloissa, vaikka maassa on Aljaksandr Lukašenkan presidenttikausilla järjestelmällisesti poljettu ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia? Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne oli YK:n Ihmisoikeusneuvoston erityisraportoijan mukaan erityisesti 2000-luvun alkuvuosina heikentynyt huomattavasti. Aktivisteja ahdisteltiin ja vangittiin, kokoontumisoikeutta rajoitettiin, oppositionjohtajia oli kadonnut tietymättömiin ja vaalit ovat Lukašenkan valtaannoususta lähtien olleet epärehelliset. Raportin pohjalta YK:n Yleiskokous kritisoi väärinkäytöksiä ja Valko-Venäjän johdon haluttomuutta tehdä yhteistyötä Ihmisoikeusneuvoston kanssa, Tämän seurauksena USA ja EU asettivat vuonna 2004 Lukašenkan ja hänen lähipiirinsä viisumikieltoon, jota tiukennettiin vuonna 2006.

Vuonna 2008 Valko-Venäjän ja lännen suhteissa alkoi kuitenkin tapahtua lientymistä, kun maan johto vapautti joitain poliittisia vankeja. Syynä oli Lukašenkan halu tiivistää taloudellisia ja poliittisia suhteita länteen välien viiletessä isoveli Venäjään. Lokakuussa 2008 EU:n ulkoministerit poistivat viisumikiellon presidentti Lukašenkalta ja hänen lähipiiriltään. Maaliskuussa 2009 EU hyväksyi Valko-Venäjän mukaan Itäisen kumppanuuden aloitteeseen ja aloitti ihmisoikeusdialogin maan kanssa. Suhteiden lämpenemistä tosin ehkäisi se, että Valko-Venäjä on Euroopassa ainoa maa, jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä. Teloituksia tapahtui myös vuoden 2010 aikana kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta.

Toukokuussa 2010 Valko-Venäjän johto hyväksyi kuitenkin joukon YK:n Ihmisoikeusneuvoston suosituksia, jotka koskivat muun muassa kuolemanrangaistusta, kidutuksen täyskieltoa, sanan-, ilmaisun-, kokoontumis- ja järjestäytymisvapauksia. Jälkeenpäin on tosin ilmennyt, ettei maan hallitus niitä käytännössä noudattanut. Kansainvälisen Ihmisoikeusfederaation raportin mukaan Presidentti Aljaksandr Lukašenka totesi heti presidentinvaalien jälkeen pitämässään tiedotustilaisuudessa muun muassa näin:

"Eurooppalaisten ystäviemme pyynnöstä me loukkasimme omia lakejamme noudattaessamme heidän määräyksiään. --- Rekisteröimme kaikki presidenttiehdokkaat ja samalla suljimme silmämme synneille, joihin monet heistä olivat syyllistyneet.--- En tiedä mitä muuta me olisimme voineet tehdä varmistaaksemme, että vaalit vastaisivat kansainvälisiä standardeja, joita suoraan sanottuna ei ole olemassakaan. --- Lopetetaan tämä peli --- jo riittää tämä joutavanpäiväinen demokratia,"

ETYJ:n vaalitarkkailijoiden presidentinvaaleja koskeva raportti, jossa todettiin, etteivät vaalit vastanneet ETYJ:n standardeja, on näköjään osa tätä Lukašenkan tuomitsemaa joutavanpäiväistä demokratiaa, eikä Valko-Venäjän hallitus enää vuoden 2011 alussa uusinut ETYJ -edustuston mandaattia. Huhtikuussa Valko-Venäjän ulkoministeriön tiedotusosaston tiedotteessa todettiin, että ulkovaltojen ja useiden kansainvälisten järjestöjen päämääränä on ollut kumota maan perustuslaillinen järjestys, itse asiassa suorittaa vallankaappaus.

Mutta presidentinvaalikampanja sujui kuitenkin suhteellisen vapaasti, kuten Viasna ja Valko-Venäjän Helsinki- ryhmä vaaliarviossaan totesivat. Kaikki ehdokkaat saivat muun muassa lähetysaikaa valtiollisella televisiokanavalla ja tukinimien kerääminen, kampanjointi sekä vaalitilaisuudet pystyttiin viemään läpi melko vapaasti. Mutta vaalilakiin tai itse vaaliprosessiin ei tehty oleellisia muutoksia. Esimerkiksi vain 0,25 prosenttia vaalilautakuntien jäsenistä edusti demokraattisia puolueita, eikä enemmistö ihmisoikeusjärjestöjen ”Vapaiden vaalien puolesta” -koalition vaalitarkkailijoista päässyt äänestyspaikoille.

Myös ihmisoikeuksien loukkaukset jatkuivat vuoden 2010 aikana, kuten Viasnan vuosiraportista käy ilmi. Johtaja Ales Bialiatski kirjasi raportin esipuheeseen muun muassa, että yrittäjä Mikalai Autuhovitšia vastaan nostettiin rikossyyte ampuma-aseiden laittomasta hallussapidosta ja terroriteon suunnittelusta. Syytteen takana oli Bialiatskin mukaan se, että Autuhovitš oli yrittänyt taistella kotikaupunkinsa viranomaisten harjoittamaa korruptiota vastaan. Autuhovitš tuomittiin keväällä viideksi vuodeksi vankilaan. Viasnan vuosiraportin mukaan myös demokratia-aktivistien ahdistelu jatkui.

Ales Bialiatski Viasnan vuosiraportissa 2010:
"Nuoria demokratia-aktivisteja pakko-otettiin asepalvelukseen, ja uskonnollisista syistä aseista kieltäytyjiä pakotettiin edelleen aseelliseen palveluun. --- Joukkokokousten järjestäminen ja uusien kansalaisjärjestöjen rekisteröityminen olivat edelleen viranomaisten kieltolistalla.--- Miliisi hajotti väkivaltaisesti Minskissä helmikuussa järjestetyt kolme joukkokokousta ja osanottajia piestiin niin pidätystilanteissa kuin kuulusteluissa miliisilaitoksilla. --- Toimittajia estettiin työskentelemästä mielenosoituksissa."

Presidentinvaalikampanja alkoi Viasnan raportin mukaan näkyä julkisuudessa keväällä. Toukokuussa ”Puhu totta”-kampanjan kymmenet aktivistit joutuivat kotietsintöjen kohteeksi ja kuulusteltavaksi. Kampanjan johtaja, runoilija Uladzimir Niakliayu, yksi demokraattisten voimien presidenttiehdokkaista, pidätettiin apulaisineen kolmeksi päiväksi ja vapautettiin maastapoistumiskieltoa vastaan. Kun valkovenäläiset ihmisoikeusjärjestöt syyskuussa julkistivat vuosiraporttinsa, sen keskeinen sanoma oli, ettei edistystä ole tapahtunut, vaan ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia syrjivä lainsäädäntö on säilynyt muuttumattomana, kirjoittaa Ales Bialiatski ihmisoikeusjärjestö Viasnan vuosiraportin esipuheessa.

Airi Leppänen

Lähetä: