Myanmar-Burman avautumisen ongelmia

Myanmar-Burma oli pitkään varsin sulkeutunut maa, mutta nyt se on vähitellen avautumassa ulkomaailmaan. Sitä pitkään hallinnut sotilasvalta on raottamassa tietä demokraattisille uudistuksille, mutta samanaikaisesti monet ulkomaiset yritykset ovat tunkeutumassa maan runsaiden luonnonvarojen hyväksikäyttöön. Vaikuttaa siltä, että kilpailu Myanmar-Burman luonnonvarojen hallinnasta on kiihtymässä.

Myanmar-Burma sijaitsee Kaakkois-Aasian pohjoisosassa ja sen lasketaan kuuluvan Kaakkois-Aasian maihin. Sen naapureina on vain kuitenkin vain kaksi Kaakkois-Aasian maata Thaimaa ja Laos. Sen sijaan maan naapureita ovat kaksi Aasian suurvaltaa Intia ja Kiina, jotka ovat jo pitkään historiassa pyrkineet vaikuttamaan monin tavoin Myanmar-Burman asioihin. Koska maan johtajat omaksuivat aikanaan buddhalaisuuden, Intian vaikutus oli aluksi tuntuva.

Kun Myanmar-Burma on varsin tuntematon maa, josta on ollut uutisia harvaan kansainvälisissä tiedotusvälineissä, on aiheellista tarkastella aluksi maan historiaa. Burmalaiset kansallismieliset historioitsijat Michael Aung-Thwin ja Maitree Aung-Thwin ovat äskettäin julkaisseet uuden Myanmarin aina vanhoista ajoista nykypäivään ulottuvan historian ja se on eräs tämän puheenvuoron peruslähtökohta, vaikkei olisikaan samaa mieltä kaikista heidän tulkinnoistaan. Thaimaahan paenneiden burmalaisten nettisivusto Irrawaddy on esimerkiksi erilainen lähde maan tuoreisiin tapahtumiin.

Uudessa Myanmarin historiassa todetaan, että Myanmar on maan oikea nimi ja Burma on brittiläisen siirtomaavallan maalle antama nimi. Nykyään maan nimen erilaiset muodot ovat osa poliittista taistelua. Länteen suuntautuvat saattavat puhua Burmasta, kun sen sijaan nationalistit puhuvat Myanmarista. Käytän tässä puheenvuorossa ilmaisua Myanmar-Burma. Uuden historiankirjan mukaan on vain luonnollista, että brittiläisten luoman pääkaupungin Rangoonin sijasta uusi pääkaupunki Naypyidaw perustettiin sisämaahan, missä burmalaisten kuningaskuntien pääkaupungit perinteisesti sijaitsivat.

Kuten muualla Kaakkois-Aasiassa Myanmar-Burmassa vallitsee etninen ja kielten monimuotoisuus. Pääväestönosa bamarit asuu jokilaaksoissa, kun sen sijaan vähemmistökansat, joita arvioidaan olevan 30% kokonaisväestöstä asuu syrjäisillä vuoristoalueilla. Merkittävimmät vähemmistökansat ovat kachinit, jotka asuvat Kiinan rajan läheisyydessä, shanit, jotka asuvat lähellä Laosin rajaa ja karenit, jotka asuvat pitkin Thaimaan rajaa.

Historiallista taustaa

Burmalainen kansallismielinen historiankirjoitus jakaa pitkän maan ”Ylämaahan”, joka on sisämaassa ja ”Alamaahan”, joka on lähellä rannikkoa. Ylämaa on burmalaisen kulttuurin kehto ja sinne syntyi länsimaisen ajanlaskun mukaan 800-luvulla jKr ensimmäinen merkittävä valtio.
Kansallismieliset historioitsijat kirjoittavat:

”Paganin kuningaskunta, jonka keskus oli linnoitettu kaupunki Irrawaddy-joen itärannalla, kesti enemmän kuin neljä vuosisataa ja siitä tuli esimerkillinen malli, jota voidaan verrata temppeliin. Sen uskonnollisen hurskauden, varallisuuden, vallan, auktoriteetin, kulttuurin hienouden ja suuruuden mittakaavaa ei ole koskaan sen jälkeen kyetty ylittämään. Sen perusrakenteista tuli oleellinen malli tuleville aikakausille. Burman kieltä puhuvat johtivat ja hallitsivat tätä mahtavaa kuningaskuntaa ja siellä luotu kulttuuri muodostui ajan kuluessa osaksi kansallista kulttuuria, kun se levisi myöhemmin laajemmalle alueelle, vaikka tämän kulttuurin ydinalue oli Chindwin-, Irrawaddy- ja Sittaung-jokien laaksoissa”.

Kansallismielisillä historiankirjoittajilla ei ole hyvää sanottavaa brittiläisestä siirtomaavallasta, joka tunkeutui 1800-luvulla Intiasta käsin Myanmar-Burmaan. Brittiläiset rakensivat Irrawaddyn suistoalueelle laajoja kastelujärjestelmiä edistääkseen riisinviljelyä ja uudeksi pääkaupungiksi tuli lähellä rannikkoa sijaitseva Rangoon. Sinne muutti suuria määriä intialaisia. Kiinalaisia kuleja tuotiin rakentamaan rautateitä. Siirtomaaisännät antoivat siirtomaalle nimen Burma. Näin Myanmar-Burman painopiste siirtyi rannikolle ensimmäisen kerran maan historiassa.

Brittiläinen siirtomaavalta ei kunnioittanut maan perinteistä uskonnollista ja yhteiskunnallista järjestystä, vaan pyrki länsimaistamaan Myanmaria. Se pyrki maan luonnonvarojen hallintaan omien etujensa näkökulmasta:

”Yleisesti ottaen se, miten tärkeä joku alue oli Britannian kaupallisten ja poliittisten intressien kannalta katsoen määräsi siirtomaahallinnon hallinnollisia muotoja ja tämän hallinnon läpitunkevuutta. Niinpä jokilaaksot ja erityisesti Irrawaddy-joen alajuoksu olivat keskeisiä maatalouden näkökulmasta ja ne olivat suoran hallinnon alaisia. Sen sijaan vuoristoalueet, joilla oli soita ja vaikeapääsyisiä metsiä, olivat epäsuoran hallinnon kohteita ja siellä brittiläinen vaikutus oli vähäistä lukuun ottamatta arvokkaiden tiikkimetsien hyödyntämistä. Kun siirtomaahallinto pyrki luomaan Burmalle selkeät rajat, monet vuoristoheimot, joilla oli historiallisia yhteyksiä Intiaan, Yunnanin maakuntaan Kiinassa ja Thaimaahan, liitettiin nyt brittiläisen Burman uuteen historiaan ja kulttuuriin.”

Lisäksi siirtomaavalta suosi vuoristokansoja kuten kareneita, jolloin näiden itsetunto nousi ja tämä aiheutti separatistisia pyrkimyksiä Myanmar-Burman itsenäistyessä 1948.

Itsenäistyminen ja sulkeutuminen

Myanmar-Burman itsenäistyminen merkitsi voimakasta reaktiota siirtomaavaltaan. Buddhalaisuudesta pyrittiin tekemään uusi valtionuskonto. Aika oli sekasortoinen, kun Kiinan tukemat kommunistit ryhtyivät aseelliseen kapinaan ja vuoristokansat olivat tyytymättömiä, kun niiden asema heikentyi ja myös niiden keskuudesta syntyi aseellista kapinointia. Parlamentaarinen demokratia toimi huonosti ja hallitukset olivat heikkoja. Kansallismielisen historiankirjoituksen mukaan kaaosta ei ole tapana sietää pitkään ja sotilasjuntta kaappasi vallan 1962.

Uusi sotilashallitus pyrki palaamaan puhtaaseen burmalaisuuteen, mikä merkitsi kaiken brittiläisen siirtomaavallan aikana tuodun läntisen symboliikan kitkemistä pois ja jopa vaatetuksen muuttamista perinteiseksi. Se seurasi Maon luomaa Kiinan mallia:

”Vaikka uusi sotilashallitus onnistui palauttamaan yhteiskunnallisen järjestyksen, se onnistui huonosti erityisesti kaupunkialueiden talouden organisoinnissa sen vallan ensimmäisenä vuosikymmenenä. Vuoden 1962 vallankumouksellisen neuvoston pääideologia oli burmalainen tie sosialismiin. Erään terävän huomioitsijan mukaan tämä ideologia koostui kolmesta osasta: Se sai virikkeitä marxilaisuudesta ja sen toimeenpano otti esimerkkiä leniniläisyydestä, mutta sen päämäärät perustuivat buddhalaisuuteen”.

Sotilashallitus omaksui yksipuoluejärjestelmän, se otti luonnonvarat kuten maatalousmaan haltuunsa ja kansallisti suuret yhtiöt ja pankit. Se ryhtyi tukemaan maataloutta, jota suurin osa kansaa harjoitti. Mutta se joutui käymään jatkuvasti sotaa vuoristokansoja vastaan, koska niiden vaatimuksiin poliittisesta autonomiasta ja federaalisesta perustuslaista ei suostuttu.

Valtiojohtoinen talous ajautui kuitenkin kriisiin 1980-luvun puolessavälissä ja 1988 maassa esiintyi suuria levottomuuksia. Vanha sotilashallitus väistyi ja uusi astui tilalle. Se palautti maahan järjestyksen voimakeinoin. Tällöin Lännessä ryhdyttiin painostamaan uutta sotilashallitusta asettamalla taloudellisia pakotteita, jolloin uusia taloudellisia voimavaroja kaivannut hallitus kääntyi Kiinan puoleen ja ryhtyi kauppaamaan maan luonnonvaroja.

Avautuminen

Uusi sotilashallitus ryhtyi organisoimaan asteettaista siirtymistä pois sotilasvallasta ja yksipuoluejärjestelmästä kohti ”ohjattua demokratiaa”. Se järjesti 1990-luvun alussa perustuslakikomission vaalit, joissa vasta perustettu Kansallinen Demokratialiitto voitti. Tätä tulkittiin monilla tahoilla siten, että hallituksen pitäisi erota. Kun näin ei tapahtunut, Kansallinen Demokratialiitto siirtyi totaaliseen oppositioon.

Michael Aung-Thwin ja Maitree Aung-Thwin kommentoivat:
”Maasta ulkomailla annettu kuva vinoutui ja uudenaikaista Myanmaria katsottiin tämän jälkeen ainoastaan vuoden 1988 tapahtumien näkökulmasta ikään kuin maan uudenaikainen historia olisi alkanut tästä vuodesta. Näin se liitettiin joukkoon ulkoisia tapahtumia, joiden katsottiin olevan luonteeltaan yleismaailmallisia. Kun asioita tulkittiin uuden Kylmän sodan jälkeisen aikakauden näkökulmasta, keskeiset käsitteet olivat ”vapaus” vastaan ”tyrannia”. Näin jokainen tapahtuma Myanmarissa ilmensi taistelua joko siviilien ja sotilaiden välillä, autoritarismin ja demokratian välillä tai keskuksen hallitsevan etnisen ryhmän ja periferiassa asuvien vähemmistöryhmien välillä. Tällainen ”hyvän” ja ”pahan” välinen käsitteellinen vastakkainasettelu yksinkertaisti ja vääristi hyvin monimutkaisia kehityskulkuja ja tilanteita”.

Kaikesta huolimatta uusi perustuslaki valmistui vähitellen ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä. Sotilashallitus luopui vallasta ja uusi presidentti ja hallitus nimitettiin. Uudeksi presidentiksi tuli 2011 entinen kenraali Thein Sein. Kansallinen Demokratialiitto luopui oppositiosta ja sen johtaja Aung San Suu Kyi vapautui kotiarestista. Demokratialiitto voitti uuden parlamentin osavaalit 2012 ja EU ryhtyi riisumaan taloudellisia pakotteita.

Eräs presidentti Thein Seinin ensimmäisiä merkittäviä päätöksiä oli kiinalaisten suuryritysten rakentaman Myitsonen suurpadon töiden lakkauttaminen Irrawaddyn latvajuoksulla. Tämä hanke oli herättänyt kovaa kritiikkiä paitsi paikallisella tasolla myös kansallisesti, koska sen tuottama sähkö oli tarkoitus viedä Kiinaan ja monet pitävät tätä jokea Pyhänä virtana. Aung Zaw kommentoi uuden presidentin toimia Irrrawaddy-nettisivustolla tämän vuoden alussa seuraavasti:

”Samaan aikaan kuin presidentti Thein Sein käyttää Kiinan korttia, hän osoittaa, ettei pientä naapuria voi kohdella miten vain. Hän hallitsee strategina maan asioita, mutta hänen harjoittamallaan politiikalla ei ole kaikkien tukea. Niinpä osa armeijasta ei noudata hänen antamiaan ohjeita, vaan on ryhtynyt taistelemaan viime kesäkuusta lähtien kachinien armeijan kanssa.”

Myanmar-Burman armeija on jakautunut konservatiiveihin ja uudistusmielisiin, joten avautuminen voi vielä kokea takaiskuja. Uudistusmieliset ovat pyrkineet neuvottelemaan sopimuksia vuoristokansojen kanssa, mutta myöskään uudistusmieliset eivät ole valmiita suostumaan vaatimuksiin näiden poliittisesta autonomiasta ja siirtymisestä federaatioon. Lisäksi taistelujen pysähtyminen on tuonut odottamattomia seurauksia kuten huumekaupan lisääntymisen, kun työttömät taistelijat ovat etsineet uusia tulolähteitä.

Lehdistön julkinen kontrolli on heikentynyt, mutta takaiskujen mahdollisuudet ovat olemassa. Megha Rajagopolan kirjoittaa Global Post-nettisivuilla:

”On mahdollista, että lisääntynyt lehdistön vapaus johtuu sensuurin päälliköstä Tin Shwestä joka on tehtävästään huolimatta kehottanut vapaampaan keskusteluun lehdistössä ja ollut jopa valmis lopettamaan virastonsa. Mutta lehdistöstä vastaava ministeri Kyaw Hsan on eri mieltä. Kun on puhuttu lehdistön vapauttamisesta, hän on verrannut tiedostusvälineitä harmillisiin punamuurahaisiin”

Kun on esitetty suunnitelmia maatalouden tehostamisesta kuten tilakoon kasvattamista, Joseph Allchin kommentoi Irrawaddy-nettisivustolla:

”Burmalla ei olisi varaa laiminlyödä maataloutta, sillä se työllistää jatkuvasti valtaosan väestöstä ja sen osuus BKT:sta on 43 %. Mikäli talonpojat joutuvat jättämään maansa, heillä ei ole juuri koulutusta ja heistä tulee riksakuskeja tai päiväpalkkalaisia Rangooniin. Heidän lapsensa joutuvat työhön, eivätkä pääse koskaan kouluun.”

Luonnonvarat jatkuvasti tärkeitä

Nyt kun Myanmar-Burma on avautumassa muutamat länsimaiset bisnes-konsultit esittävät jo valtavia mahdollisuuksia ikään kuin kyseessä olisi uusi eldorado. Maassa on suuret talouskasvun mahdollisuudet ja historiallinen tilaisuus uuteen nousuun. Siellä on runsaasti luonnonvaroja ja paljon nuorta työvoimaa. Lisäksi se sijaitsee lähellä Aasian kasvukeskuksia.

Nämä haaveet unohtavat, että Myanmar-Burman aasialaisilla naapureilla on ollut jo jonkin aikaa resurssistrategioita maan suhteen. Kun Thaimaan hallitus asetti maan metsät hakkuukieltoon suuren metsäntuhon vuoksi 1988, Thaimaan kenraalit sopivat Myanmar-Burman kenraalien kanssa puuntuonnista Myanmar-Burmasta. Tämän jälkeen Thaimaa, jossa energiankulutus kasvaa voimakkaasti, on rakentanut kaasuputkia Myanmar-Burman rannikolta löytyneistä maakaasuesiintymistä Bangkokiin. Se on myös suunnitellut useiden vesivoimaloiden rakentamista rajan lähellä kulkevaan Saluen-jokeen. Lisäksi Thaimaa valmistelee uuden syväsataman ja teollisuusalueen rakentamista Myanmar-Burmaan. Monet näistä hankkeista ovat mullistaneet ja tulevat mullistamaan oloja Karenien asuttamilla alueilla.

Kun Kiinassa on valtava luonnonvarojen ja energian kulutuksen kasvu, sen hallitus on nähnyt Myanmar-Burman luonnonvarat ikään kuin Yunnanin luonnonvarojen jatkeena. Myanmar-Burman pohjoisosan metsiä hakataan kiihtyvällä tahdilla Kiinan markkinoille. Kiina on rakentamassa läpi Myanmar-Burman maakaasuputkea rannikolta löytyneestä Shwen esiintymästä Yunnaniin. Lisäksi Kiina on suunnitellut useiden suurien vesivoimaloiden rakentamista Myanmar-Burmaan Irrawaddyn latvajuoksulle. Näiden tuottama sähkö on tarkoitus viedä Kiinaan. Kiina on myös sijoittanut suuria summia satamien parantamiseen Myanmar-Burman rannikolla ja rakentaa uutta syvänmeren satamaa Kyaukphyuhin Bengalin lahden rannalle. Monet näistä hankkeista ovat mullistaneet ja tulevat mullistamaan oloja kachinien asuttamilla alueilla.

Intia ei halua olla pelkkä sivustakatsoja näissä kehityskuluissa ja on huolissaan Kiinan vahvasta asemasta alueella. Kun Myanmar-Burmassa siirtomaakaudella olleet intialaiset samaistuivat pitkälti siirtomaahallintoon, he joutuivat lähtemään maasta sen itsenäistyttyä. Intialla on kuitenkin pitkä yhteinen raja ja se hallitsee rannikon edustalla olevia Andaman- saaria. Intia on ryhtynyt etsimään öljyä ja maakaasua Bengalin lahdella ja myös se on suunnitellut vesivoimaloita rajaa lähellä olevaan Chindwin-jokeen.

Länsimaiset suuryritykset ovat jälkijunassa ja ne ovat tottuneet parempiin toimintaolosuhteisiin, jotka vallitsevat Myanmar-Burmassa. Niiden meno sinne ei tule olemaan mikään paraati.
Olisi hyvin tärkeää, että burmalaiset kykenisivät tässä kilpajuoksussa pitkäjänteiseen strategiseen ajatteluun ja säilyttäisivät julkisen kontrollin maan luonnonvarojen hyödyntämiseen. Suomessa on juuri paljastunut, kuinka valtion roolin heikkeneminen ja ulkomaisten yritysten tulo on luonut merkittäviä ongelmia kaivostyössä. Suuriin hankkeisiin tulisi liittää avoimet ja perusteelliset sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arvioinnit.

Pitkäjänteisessä ajattelussa on kyse myös luonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä. Viime vuosikymmenien suuntaus Myanmar-Burmassa on ollut pikemminkin lyhytnäköinen riistokäytäntö. Kansallismielisten historioitsijoiden arvostelemalla siirtomaakaudella tapahtui tässä suhteessa jotakin hyvää, kun brittiläisen Intian päämetsänhoitajaksi nimitetty saksalainen Dietrich Brandis loi uuden kestävän tuoton menetelmän, taunguya-metsänhoidon Pohjois-Myanmar-Burman tiikkimetsien hyödyntämiseen. Se otti huomioon myös paikallisten ihmisten metsänhyödyntämisen tarpeita. Nyt kaivattaisin vastaavia uusia menetelmiä.

Jussi Raumolin

Jälkikirjoitus:

MYANMAR-BURMAN LUONNONSUOJELIJAT JA YMPÄRISTÖNSUOJELIJAT TULEVAT ESIIN

Nyt kun julkinen keskustelu on avautumassa Myanmar-Burmassa, pimennossa olleet luonnonsuojelijat ja ympäristönsuojelijat ovat tuoneet esiin kriittisiä näkemyksiään. Ranskalainen kansainvälisiin kysymyksiin erikoistunut Courrier International esitteli numerossaan 1123 huhtikuun alkupuolella Intiassa New Delhissä ylläpidettävän nettisivuston Mizzina News Agencyn keskustelua Myanmar-Burman vallitsevasta tilanteesta. Eräs keskeisiä esiintyjiä oli suorapuheinen burmalainen aktivisti Win Myo Thu.

Tämän mukaan metsäntuho on ollut nopea maassa. Alkuperäiset tiikkimetsät ovat hävinneet maan pohjoisosista ja tiikkimetsien uudistaminen on kohdannut vaikeuksia mm. korruption vuoksi. Tämän vuoksi on pakko ryhtyä hyödyntämään pienempiä puulajeja. Thaimaan rajan läheisyydessä on raivattu ainakin 400 000 hehtaaria monipuolisia metsiä palmuöljyviljelyksille. World Resources Instituten mukaan Myanmar-Burma on noussut nopeasti maailman neljänneksi suurimmaksi metsäkadosta johtuvien hiilidioksidipäästöjen lähteeksi. Myanmar-Burman biologinen monimuotoisuus kärsii lisäksi eksoottisten eläinten runsaasta viennistä Kiinan markkinoille.

Kiinalaiset ovat tunkeutuneet myös kaivosalalle ja kiinalaisten kaivosalan yritysten kulta-, kupari-, tina- ja jalokivivarojen hyödyntäminen on aiheuttanut vakavia paikallisia saasteongelmia ja vesien saastumista.

Suurten kaupunkien ilmansaasteet ovat lisääntymässä ja vesihuollon laiminlyönnit johtavat laajamittaiseen vesien saastumiseen.

Keskeisiksi syiksi Myanmar-Burman valtaville luonnonsuojelu- ja ympäristö- ja kehitysongelmille nähdään korruptoituneet upseerit ja heidän yhteistyönsä voimakkaiden kiinalaisten intressien kanssa.
Ainoa myönteinen uutinen on viime aikoina ollut presidentti Thein Seinin päätös keskeyttää Myitsonen suurpadon rakentaminen.
On pelättävissä, että Myanmar-Burman avautuminen kansainväliseen talouteen ja kapitalismiin lisää entisestään maan kokemia vakavia luonnonsuojelu- ja ympäristö ja kehitysongelmia.

Jussi Raumolin 29.5.2012

Kommentoi