Länsi ja loput

Dublinissa syntynyt irlantilainen kirjailija James Joyce luonnehti aikanaan historiaa painajaiseksi, josta haluamme herätä. Glasgowissa syntynyt skotlantilainen historijoitsija Niall Ferguson haluaa puolestaan herättää uusimmalla teoksellaan Civilization : The West and the Rest uinuvan lännen puolustamaan voittoisaa sivilisaatiotamme muulta maailmalta.

Jos emme herää, niin historian valossa meidät vielä perii hukka, nimeltään Kiina vaikka koko ajan saa myös olla varuillaan muslimiradikalismista, Ferguson säikyttelee.

”Mielestäni ei ole eurosentristä tai orientin vastaista väittää läntisen sivilisaation viisisataa vuotta sitten alkaneen nousun olleen tärkein historiallinen tapahtuma , jonka olemme kokeneet jälkeen Kristuksen. Mutta kykeneekö länsi siirtämään voittoisan sivilisaationsa perusteet uusille sukupolville? Keskustemme loistokkaat maamerkit sekä enimmälti moitteettomasti toimivat instituutiomme eivät riitä vakuuttamaan huonoa itsetuntoa potevia länsimaalaisia paremmuudestamme. Sivilisaatiomme ydinasiat, kansiin kootut yhteiset koettelemukset ja perusteet on opittava ja omaksuttava koulussa ja opinnoissa. Muuten hukka meidät perii.”

Jotta läntemme ei uinuisi historiaan, on Harvardin yliopiston historian sekä Harvardin kauppakorkeakoulun professori, useita menestysteoksia historiasta julkaissut sekä niistä tehtyjä tv-sarjoja vetänyt, Financial Times´n avustaja ja Newsweek-lehden kolumnisti, yrittänyt kirjoittaa kirjan, josta omien sanojensa mukaan lukioikäinenkin ymmärtäisi, mihin perustuu lännen sivilisaation voittokulku.

”Seuratessani kolmen lapseni koulunkäyntiä minulle syntyi epämiellyttävä tunne siitä, että he oppivat koulussa vähemmän historiaa kuin minä opin heidän iässään. Eikä syy johdu huonoista opettajista, vaan koulujemme huonoista historian oppikirjoista ja niitäkin kehnommista kokeista ja kuulusteluista. Kolmen viime vuosikymmenen aikana historian opetuksessa on suosittu kaikenlaisia historiaa moduleiksi pilkkovia malleja ja karsastettu tarinoita sekä kronologioita. Finanssikriisin aikana järkytyin kun havaitsin kuinka pinnalliset tiedot useimmilla koulutetuillakin ihmisillä on jopa suuresta 30-luvun lamasta.”

Bestsellereitä kuten jo suomennetut , ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä Julma sota sekä rahoituksen historiaa tarkasteleva Rahan nousu julkaisseen Fergusonin uusin teos muistuttaa ajankohtaisesti pörssikasinoa löyhällä rahalla pyörittäneiden pankkien olleen pääsyyllisiä suureen 30 -luvun lamaan. Kun kupla puhkesi, kaatui pelkästään rapakon takana 15000 pankkia.

Rothschildin pankkiirisuka käsitelleillä teoksillaan tutkijana kannuksensa hankkinut Ferguson lukeutuu markkinataloutta kannattaviin uusliberaaleihin. Viime Yhdysvaltain presidentin vaaleissa profesori toimi Barack Obamalle hävinneen konservatiiviehdokkaan John McCainin neuvonantajana.

Kaikki eivät angloamerikkalaisessa julkisuudessa tiuhaan näkyvää historijoitsijaa arvosta. Talous-Nobelisti Paul Krugman pitää Fergusonia 75 vuoden takaisia virhepäätelmiä mieliin palauttavana ja pintaviisauksia näppärästi viljelevänä teeskentelijänä. Arvostettu, marxilainen historijoitsija Eric Hobsbawn luonnehtii Fergusonia imperiuminostalgikoksi, mutta myöntää miehen osaavan nostaa historiaa kiinnostavasti esiin. Julkisuutta on tuonut myös kumppanuus länsimaailman tunnetuimman somalin, islamista luopuneen Ayaan Hirsi Alin kanssa, jolle vaimonsa 16 vuoden liiton jälkeen jättänyt Ferguson on omistanut tämän teoksen.

Keski-iän tarmossaan Ferguson on ehtinyt tehdä tästä Länsi ja loput -teoksestaan myös kuusiosaisen, viime keväänä Channel 4-kanavalla esitetyn sarjan. Teoksen kuusi lukua tekijä on nimennyt läntisen sivilisaation menestystekijöiden mukaan: Kilpailu, tiede, omaisuuden suoja, lääkkeet, kulutus ja työetiikka. Niiden avulla Ferguson selvittää, miksi länsi alkoi voittaa viisisataa vuotta sitten kilpailussa muut imperiumit alkaen Kiinan Ming-dynastiasta.

”Kiina oli vielä 1400-luvulla maailman kehittynein sivilisaatio, sen sijaan Eurooppa oli takamaata. Mutta tilanne eli koko ajan lännen eduksi. Kiinan dynastia kaatui, koska lännen luomat poliittiset rakenteet edistivät jähmettynyttä Kiinaa enemmän taloudellista kilpailua.

Ottomaanien imperiumi alkoi puolestaan murentua, koska kilpailua ja taloutta, sotalaitosta myöten, vahvistanut tieteellis-tekninen verkosto toimi kristityissä maissa muslimimaita paremmin. Pohjois-Amerikan maat kehittyivät nopeammin kuin Etelä-Amerikan maat, koska pohjoista asuttaneet brittiläiset loivat omaisuuden suojaan ja poliittisen osallistumiseen perustuneen mallin toisin kuin espanjalaiset ja portugalilaiset etelässä. Pohjoinen suosi avointa sopimista ja maan jakoa kaikille. Etelä suosi liikaa suppean ryhmän maanomistusta.

Euroopan kolonialistit eivät valloittaneet Afrikkaa pelkästään Maxim-konekiväärin ansiosta vaan myös trooppisista taudeista parantavien lääkkeiden avulla.”

Historiaa materialistisesti,tilastoin ja vertailevin taulukoin tarkasteleva Ferguson välttelee moralisoimasta siirtomaavaltojen kolonialismia ja imperialismia. Sen sijaan tutkija nostaa tuolta kaudelta esiin monia siirtomaavallan aikaansaannoksia, esimerkiksi brittiläiseen imperiumiin kuuluneessa Intiassa. Toisin kuin vaikka George Orwell, josta tuli elinikäinen anti-imperialisti viiden Burmassa nuoruudessaan brittipoliisina viettämänsä vuoden takia.

Ajan virrassa läntisistä instituutioista ja toimintatavoista tuli Fergusonin mukaan malli muulle maailmalle. Vaikka muitakin malleja omaksuttiin lännen ulkopuolelta ,kaikkein vetovoimaisimmat olivat läntistä syntyperää: liberaali kapitalismi, kansallissosialismi ja neuvostokommunismi.

”Toinen maailmansota tappoi näistä yhden, kansallissosialismin. Toinen, neuvostokommunismi tuhoutui Neuvostoliiton romahtamiseen vuosina 1989-91. Tänään valtaosa maailmasta on integroitunut läntiseen markkinatalouteen.

Järjestelmään jossa markinnat asettavat useimmat hinnat ja ohjaavat kauppaa sekä työnjakoa, kuten jo Adam Smith 1700-luvulla suositti - Mutta myös järjestelmään, jossa hallituksella on, hyvinvointivaltion teoreettisen isän John M. Keynesin 1930-luvulla hahmottelemat, yritystoimintaa sääntelevät ja tuloeroja vähentävät tehtävänsä.”

Kirjoittaja myöntää Marxin olleen oikeassa siinä, että teollinen vallankumous jyrkensi tuloeroja. Ja Oscar Wilden siinä, että agitaattorit olivat välttämättömiä. Mutta jatkaa proletariaatin jakautuneen nopeasti sitoviin työehtoihin pyrkivään ay-aristokratiaan ja giniä kuluttaviin katuräyhääjiin.

Kapitalistit ymmärsivät marxilaisia paremmin palkkaorjansa kuluttajina. Keksijänsä Singerin nimeä kantava ompelukone muutti Fergusonin mukaan enemmän maailmaa kuin Marx. Kuusikymmentäluvunkin kestävimmiksi saavutuksiksi vuonna 1964 syntynyt skotti mainitsee vain farkut ja vinyylilevyt.

Fergusonin mielestä Marx myös aliarvioi aikansa uutta evankeliumia, nationalismia. Jos uskonto on oopiumia kansalle , niin nationalismi on kokaiinia keskiluokalle. Kirjoittaja tarjoaa esimerkin nationalismin imperiumeja murentavasta voimasta, tänä vuonna yhdistymisensä 150-vuotisuuttaan juhlivan Italian historiasta. Giuseppe Verdin Venetsian La Fenice-teatterissa maaliskuussa 1846 esitetyn Nabucco-oopperan kohdan . Sen Rooman lähettiläs Enzion Attilalle laulamat , Habsburgien Itävalta-Unkaria ja ottomaanien imperiumeja vain kevyenverhotusti arvostelevat säkeet riehaannuttivat italialaiskatsomon kansalliseen hurmioon.

”Heikko vanhus
hallitsee itäistä imperiumia/
nuori typerys kantaa
 läntisen imperiumin kruunua/
pääsisimme molemmista /
jos sinä ja minä yhdistyisimme...
Voit toki valloittaa maailman
mutta jätä Italia minulle .”

Läntistä sivilisaatiota viisi vuosisataa kannattaneista kuudesta kivijalasta Ferguson on eniten huolissaan, kovaa työtä, säästämistä sekä myös lukemaan opettaneesta työetiikan pilarista. Max Weberin osoittama kuuluisa yhteys työetiikan ja protestantismin kesken ei enää pidä paikkansa nykytodellisuudessa. Nyt mikä tahansa kulttuuri, riippumatta uskonnosta, kykenee sytyttämään kapitalismin hengen paiskimalla töitä, säästämällä ja keräämällä pääomaa . Läntisessä Euroopassa maallistuminen murentaa työetiikan kivijalkaa koko ajan, kun työaikaa on lyhennetty ja lomia pidennetty. Yhdysvaltain ja Kiinan eduksi.

”Yhdysvalloissa on aina vallinnut jyrkkä ero valtion ja uskontojen kesken toisin kuin Euroopassa, jossa kirkosta tuli nationalismin osa. Amerikassa kirkot kilpailevat keskenään, Euroopassa ne ovat usein laitostuneita valtion osia. Amerikkalaisessa Springfieldin kaupungissa on kirkko tuhatta asukasta kohti: 122 baptistikirkkoa, 36 metodistikappelia ,25 kristillistä kirkkoa 15 Jumalan kirkkoa. Kaikki ne kilpailevat sieluista kuin autokauppiaat tai pikaruokalat asiakkaistaan.”

Teoksen yhteenvedossa Kiinaan lännen haastajana palaava Ferguson kertoo vierailustaan, Shangaista etelään sijaitsevassa 8 miljoonan asukkaan Wenzhoun teollisuuskaupungissa, jossa vapaa markkinatalous toimii, jossa valtion osuus on vähäinen ja jossa työajat ovat pitempiä kuin jopa Yhdysvalloissa.

Harvardin yliopiston historian professorin mukaan kaupunki henkii samanaikaisesti sekä protestanttista työetiikkaa että protestantismia. Puhemies Maon vuonna 1958 uskonnoista vapaaksi julistamassa kaupungissa kristinusko ei ole enää oopiumia kiinalaisille, kun 15 prosenttia asukkaista kuuluu protestanttiseen kirkkoon.

Historiankirjoittaja Niall Ferguson kehottaa seuraamaan finanssikriisin kolhiinnuttamaa länttä jo lainoin tukenutta Kiinaa erityisen tarkkaan.

”Ming-dynastian nousukausi henkilöityi läntiselle valtamerelle ennen eurooppalaisia löytöretkeilijöitä kyntäneeseen amiraali Zhen He´hen. Sitten dynastian laskukaudesta aina ooppiumsotiin saakka Kiina pysyi 300 vuotta sulkeutuneena köyhänä maana unohtaen amiraalinsa. Tämän päivän markkinataloudelle avautuneessa Kiinassa amiraali on taas esikuva.

Entä ketkä ovat läntisen sivilisaatiomme esikuvia? Kiina tai islam tai kasvihuoneilmiö eivät ehkä olekaan pahimpia haasteitamme tai uhkiamme. Vaan meidän oma, omituinen uskonpuutteemme edeltäjiltämme perimämme sivilisaation erinomaisuuteen.”

Esa Aallas

Kommentoi Lähetä: