Piilaaksosta Egyptin vallankumoukseen: Apua vai utopiaa?

Tammikuussa alkanut tapahtumaketju johti Egyptin presidentin Hosni Mubarakin eroamiseen tehtävästään. Puhuttiin Twitter- ja Facebook-vallankumouksesta. Mikä merkitys oli Kalifornian Piilaakson aktivisteilla?

“Egypti pystyy rakentamaan paremman yhteiskunnan, vain jos egyptiläiset itse ajattelevat olevansa osa systeemiä, ja jos he saavat äänensä kuuluviin poliittisissa prosesseissa”, sanoo Ben Rowswell.

Hän on yksi Stanfordin yliopiston tutkijoista, jotka viime keväänä, Egyptin kansannousun aikaan kiinnostuivat siitä, kuinka uusi teknologia ja kansalaisten osallistuminen verkossa voisivat auttaa demokratian rakentamisessa Egyptissä. Voisiko internet ja egyptilästen vaikuttaminen verkossa nopeuttaa ja helpottaa terveen yhteiskunnan rakentamista?

Internetin ja sosiaalisen median käyttö Egyptin kansannousun aikaan herätti paljon huomiota. Tahririn aukiolle Egyptin pääkaupunkiin Kairoon kerääntyneet joukot tviittasivat tapahtumista reaaliaikaisesti, lähettivät kännykkäkameroillaan kuvattua videota videonjakopalveluun YouTubeen ja päivittivät tapahtumia miljoonien seuraamille Facebook-sivuille.

Tammikuussa alkanut tapahtumaketju johti Egyptin presidentin Hosni Mubarakin eroamiseen tehtävästään. Puhuttiin Twitter- ja Facebook-vallankumouksesta.

Ennen Egyptin tilanteen kärjistymistä kanadalainen diplomaatti Rowswell oli nähnyt kansannousuja eri puolilla maailmaa. Hän, samoin kuin joukko muita tutkijoita uumoili, että käsillä on aika, jolloin internet voisi auttaa Egyptiä järjestäytymään moderniksi demokratiaksi.

Tutkijat kuulivat egyptiläisiltä aktivisteilta, millaisia työkaluja nämä haluaisivat käyttää internettoiminnassaan. Sitten he järjestivät Stanfordin yliopiston kampuksella Piilaaksossa kokoontumisia, joissa koodaajat, suunnittelijat ja muut Egyptin tilanteesta kiinnostuneet rakensivat internetpalveluita egyptiläisten käyttöön. Tällaisia tapahtumia kutsutaan hackathoneiksi: niissä koodaajat ja muut osaajat lahjoittavat aikaansa hyvään tarkoitukseen ja rakentavat parissa päivässä ratkaisun, joka voidaan ottaa mahdollisimman nopeasti käyttöön.

Näissä hackathoneissa syntyi esimerkiksi vaalien valvontapalvelu, joka auttaa valvomaan vaalivilppiä ja väkivaltaisuuksia Egyptin vaaleissa. Viime vuonna Egyptissä järjestetyt vaalit eivät olleet vapaat, ja myös tämän vuoden marraskuussa pidettävissä vaaleissa uumoillaan olevan ongelmia.

Stanfordissa koodaajat rakensivat egyptiläisten yhteistyökumppaneiden kanssa verkkopalvelun, johon äänestäjät voivat lähettää tietoa vaaleihin liittyvistä väkivaltaisuuksista ja vilpistä. Tieto kootaan sitten verkkoon kartalle kaikkien nähtäväksi. Samaan palveluun on koottu koulutusvideoita, joiden avulla egyptiläiset voivat opiskella epävirallisiksi vaalitarkkalijoiksi. Tällaisia tarvitaan, koska maahan ei päästetä ulkomaisia vaalitarkkailijoita.

Sivustolla on myös tietoa vaaleista, ja siitä, millaiset ovat oikeudenmukaiset vaalit. Sivustoa Egyptissä rakentanut Michael Ayoub Kairon Amerikkalaisesta yliopistosta sanoo:

“Meillä on nyt uusi Egypti, ja voimme vapaasti levittää tietoa. Voimme olla kuin yksi iso perhe tässä maassa, ja jakaa tietoa oikeudenmukaisissa prosesseissa, jotka ovat avoimia kaikille”, Ayoub sanoo Kairossa.

Stanfordin hackathoneissa syntyi myös sivusto, jonka avulla egyptiläiset voivat keskustella uudesta perustuslaistaan verkossa. Tavoite on kirjoittaa perustuslaki, jossa ihmisoikeudet on turvattu aiempaa paremmin. Sivusto toimii niin, että kuka tahansa voi ehdottaa asiaa tai aihetta, joka pitää uudessa perustuslaissa ottaa huomioon. Sen jälkeen muut käyttäjät voivat äänestää näitä ehdotuksia. Näin kansan ääni pääsee internetin kautta kuuluviin, ja perustuslaista tulee aiempaa parempi, Rowswell ja muut alustan rakentajat uskovat.

“Mitä tiiviimmin ihmiset osallistuvat perustuslain kirjoittamiseen, sitä enemmän he sitoutuvat lopputulokseen ja sitä paremmin he hyväksyvät sen. He kokevat, että järjestelmä todellakin edustaa myös heitä, eikä se vain puolusta vanhaa eliittiiä ja sotilashallintoa”, Rowswell sanoo.

Tällaista yleisön osallistumista kutsutaan crowdsourcingiksi eli suomeksi joukkoistamiseksi: kuka tahansa voi osallistua verkossa avoinna olevaan tehtävään.

Rowswell kumppaneineen uskoo näihin uusiin keinoihin demokratian rakentamisessa: he näkevät teknologian vapauttavan voiman. Mutta voivatko nämä perin teknokraattiset ja utopistisetkin ajatukset toimia käytännössä? Kuinka moni yli 80 miljoonasta egyptiläisestä haluaa keskustella verkossa perustuslaista ja osallistuu siellä äänestyksiin? Kuinka moni heistä edes pääsee internetiin?

Internet-aktivismin asiantuntija, amerikkalainen Mary Joyce epäilee internetin voimaa poliittisten prosessien eteenpäin viemisessä. Joyce johtaa digitaaliseen vaikuttamiseen keskittyvää meta-aktivismi-hanketta ja ajatushautomoa.

“En ole nähnyt juurikaan esimerkkejä siitä, että joukkoistamista voisi käyttää onnistuneesti perustuslain kirjoittamisen kaltaisessa prosessissa”, Joyce sanoo.

Hän luettelee syitä, miksi verkko-osallistuminen ei välttämättä ole hyvä ajatus perustuslain kirjoittamisessa. Ensinnäkin, verkossa keskusteluun osallistuu vain pieni osa kansasta. Heidän mielipiteensä ei ole edustava otos koko kansan mielipiteestä. Arviolta vain kolmasosalla egyptiläisistä on pääsy internetiin.

He, jotka verkkoon pääsevät, todennäköisesti kuuluvat ylempään yhteiskuntaluokkaan, eivätkä heidän ajatuksensa siten edusta suurta osaa kansasta.

Toisekseen, äänestyksen tulokset internetissä ovat manipuloitavissa. Mary Joyce kertoo esimerkin vuodelta 2008, kun Barack Obama oli juuri valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Obama julkaisi työkalun, jonka avulla amerikkalaiset pystyivät kertomaan verkossa presidentille, mitä asioita hänen pitäisi kaudellaan työstää. Kuka tahansa saattoi ehdottaa aiheita, ja toiset käyttäjät äänestivät ehdotuksia.

Kävi niin, että marijuanan laillistamisen puolesta kampanjoivat valtasivat verkkosivun. Muut kysymykset jäivät paitsioon.

Mutta eikö ole hyvä, että kansalaiset keskustelevat perustuslaista - vaikka vain pieni osakin kansasta? Esimerkiksi Marokossa perustuslakikeskustelu otti verkossa nopeasti tulta. Kuningas Mohamed VI asetti Marokossa suljetun komitean
uudistamaan maan perustuslakia. Kaksi nörttiä suivaantui tilanteesta ja rakensi sivuston avointa keskustelua varten. Kuukaudessa yli 150 000 marokkalaista
osallistui keskusteluun.

“Onhan tuo malli parempi kuin se vanha malli, jossa 20 vanhaa miestä kirjoitti perustuslain jossakin suljetussa huoneessa. He eivät kysyneet keltään mitään. Nykyisin, kun keskusteluihin voi osallistua kuka tahansa verkossa, osallistujakunta on paljon laajempi kuin se on koskaan ollut tällaisissa yhteyksissä Egyptissä”, sanoo apulaisprofessori, Lähi-idän politiikan asiantuntija David Faris Rooseveltin yliopistosta Yhdysvalloista.

Verkossa keskusteluun osallistuu edelleenkin eliitti, mutta se on uudenlainen eliitti - se on aiempaa laajempi joukko.
“Jos oletamme, että teknologia kääntyy automaattisesti poliittisiksi ratkaisuiksi, tulemme pettymään pahasti. Mutta teknologia voi mahdollistaa keskusteluja ja auttaa uusien yhteyksien rakentamisessa. Voimme ajatella näitä onnistuneina aloitteina, jotka tuovat enemmän ääniä keskusteluun”, Faris sanoo.

Joukkoistamisen voima piileekin juuri siinä, että kaikki halukkaat saavat ideansa kuuluviin. Ja koska kaikkien ideat pääsevät päivänvaloon, ne myös altistuvat kritiikille. Tämä voi johtaa parempiin lopputuloksiin.

Vaikka perustuslain kirjoittaminen verkossa voi kohdata Egyptissä vaikeuksia, internetin tärkeää roolia Egyptin vallankumousliikkeessä ei voi kiistää. Sosiaalinen media auttoi Egyptin kansannousujen järjestämisessä: Suuria joukkoja voidaan tavoittaa nopeasti ja halvalla.

Mutta onko kansalaisten osallistumisella todella väliä - kuuntelevatko päättäjät? Kuinka saada Egyptiä nyt itsevaltaisin ottein hallitseva sotilashallitus ottamaan huomioon kansalaisten mielipide?

Aktivistit painostavat hallitusta internetin työkalujen avulla. He julkaisevat kuvanjakopalvelu Flickrissä kuvia sotilaista, poliiseista ja virkamiehistä, joiden väitetään syyllistyneen ihmisoikeusrikoksiin. Kuvagalleriaa kutsutaan Piggipediaksi, sikagalleriaksi. Kansalaiset myös lähettävät tietoa kidutustapauksista verkossa olevalle kartalle, johon ne päätyvät suurina punaisina palloina osoittamaan, missä päin maata on eniten tällaisia ongelmia. Samaan tapaan kansalaiset lähettäävät korruptiosta ilmoituksia Korruptiokartta-nimiseen internetpalveluun.

“Uskomme, että jo sillä on vaikutusta, kun ihmiset jakavat kokemuksiaan kaikkien nähtäväksi verkkoon. Silloin kaikki näkevät, kuinka laajalle levinnyt ongelma on”, sanoo Kamal Nabil, useita sivustoja ylläpitävä egyptiläinen aktivisti sanoo.

Epäkohtien näkyväksi tekemisen voima on tuottanut tulosta Egyptissä ennenkin. Digitaalinen aktivismi otti tulta maassa 2000-luvun alkupuolella, kun tyrannihallitukseen tyytymättömön nuori sivistyneistö alkoi käyttää blogeja aseinaan. He nostivat esiin hallitukselle kiusallisia asioita kuten siviileiden kidutuksen. Ihmiset alkoivat jakaa verkossa kokemuksiaan kidutuksesta ja he huomasivat, kuinka laajalle levinnyt ongelma onkaan.

Tyytymättömyys hallitukseen kasvoi, ja aktivistit perustivat Facebook-ryhmän kidutuksen uhrina kuolleelle Khaleed Saidille, egyptiläiselle nuorelle miehelle. Tästä tuli tärkeä käännekohta koko maan historiassa. Arabiankielinen sivusto on kerännyt yli 1,6 miljoonaa seuraajaa, ja sivustosta tuli muutosliikkeen ydin: siellä levisivät karmaisevat videot ja kuvat kidutuksesta. Viime kevään kansannousuja organisoitiin siellä. Nykyisin sivusto on ottanut tietotoimiston roolin: kun sen seinälle postaa jotakin, viesti leviää viraalisti verkossa.

Tämä sivusto on vallankumousliikkeen ytimessä, ja siksi hallitus vangitsi sen ylläpitäjän, internetyhtiö Googlen palveluksessa Dubaissa työskentelevän Wael Ghonimin kevään mielenosoitusten alkaessa.

Hän katosi Kairon protestimarsseista jäljettömiin yli viikoksi. Kun hänet vapautettiin yli kuulustelujen jälkeen, hän marssi suoraan vankilasta televisiolähetykseen. Tämä televisiolähetys syöpyi egyptiläisten verkkokalvoille. Ghonim kertoi sydäntäsärkevästi tarinansa ja ilmaisi palavan halunsa auttaa kotimaataan työntämällä hallituksen pois vallasta. Seuraavien päivien vallankumouksissa väki vain lisääntyi: Ghoenimin viesti sai ihmiset kaduille.

“Tälläiset visuaaliset ja tunteelliset viestit ovat olleet Egyptin tapahtumissa tärkeitä”, saksalainen mediatutkija Maria Roeder sanoo.

Televisiossa, Youtubessa ja Facebookissa levinnyt Ghoenimin haastattelu yhdisti kansan Mubarakia vastaan. Pelkkä teknologia tai Facebook ei kuitenkaan tee vallankumousta. Tarvitaan sekä online- että offline-toimintaa, että ihmiset osallistuisivat.

“Jos yhteydenpito on vain virtuaalista, suhteet jäävät yleensä hyvin heikoiksi”, digitaalisen aktivismin asiantuntija Mary Joyce sanoo.

Siksi Egyptissäkin aktivisitit järjestivät kevään mielenosoitusten aikaan kokouksia, ja kaduilla jaettiin lentolehtisiä. Stanfordin kehittämään perustuslain keskustelualustaan ja vaalientarkkailupalveluun aiotaan liittää kokouksia, että ihmiset aktivoituisivat.

Egyptin entinen presidentti Hosni Mubarak hallituksineen joutui kokemaan offline-toiminnan voiman. Egyptin hallitus sulki internetin ja teleliikenneyhteydet lähes koko maasta useaksi päiväksi kansannousujen aikana. He toivoivat lamauttavansa aktivistit ja sammuttavansa vallankumouksen liekit.

Toisin kuitenkin kävi. Kun internet oli kiinni, ihmisiä tulvi kaduille. Egyptiläiset hylkäsivät tietokoneruudut ja lähtivät mielenosoituksiin mukaan. Internetin sulkeminen edisti vallankumouksen leviämistä Egyptissä, todettiin Yalen yliopistossa vastikään julkaistussa tutkimuksessa.

Vaikka Mubarak on syrjäytetty, vallankumous ei ole Egyptissä valmis. Yhden itsevaltiaan sijaan maa on nyt armeijan hallinnassa. Armeija käyttäytyy mielivaltaisesti ja jatkaa Mubarakin ajan julmuuksia. Siksi digitaaliset aktivistit jatkavat työtään herkeämättä. Verkossa he tavoittavat yhä enemmän ihmisiä: esimerkiksi Facebookin käyttäjien määrä Egyptissä kaksinkertaistui vallankumouksen aikana.

Mutta sotilashallinto kiristää otettaan aktivisteista. Vankilassa viruu nälkälakossa bloggaaja-aktivisti Maikel Nabil, joka sai tuomion armeijan kritisoimisesta. Ihmisoikeusjärjestöt ovat vedonneet hänen vapauttamisensa puolesta.

Aktivistien ja länsimaiden painostus sai hallituksen vapauttamaan toisen bloggaaja-aktivistin, Asmaa Mahfouzin, samankaltaisista armeijan loukkaamissyytteistä. Häen puolestaan kampanjoitiin Twitterissä ja Facebookissa.

“Kampanjoimme Twitteriss’ ja Facebookissa paremman hallituksen puolesta. Me saamme muutoksen aikaan. Se on vain ajan kysymys.”, sanoo Salma el Daly, Egyptin tunnetuin videobloggaaja Kairossa.

Hän, samoin kuin muut kairolaiset aktivistit toivottavat Stanfordista tulevat teknologiset ratkaisut tervetulleiksi. Niiden toimivuus punnitaan syksyn aikana.

Hän jatkaa: “Teknologia auttaa meitä tavoitteemme saavuttamisessa. Mutta ihmiset vallankumouksen tekevät, ei internet.”

Tanja Aitamurto

Kommentoi Lähetä: