Prostituutio Kiinassa

Länsimaisissa tiedotusvälineissä on hämmästyttävän vähän juttuja kiinalaisesta prostituutiosta. Etenkin siihen nähden, miten yleisiä maksulliset seksipalvelut Kiinassa ovat.

Eräiden arvioiden mukaan Kiina on maailman suurin bordelli. Virallisen kiinalaisen arvion mukaan maassa on noin 4 miljoonaa prostituoitua; Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan heitä olisi siinä 10 miljoonaa. Eräs kiinalainen taloustieteilijä on päätynyt tutkimuksissaan 20 miljoonaan prostituoituun, joka sekin on luultavasti hieman alakanttiin. Kiinassa työskentelee myös huomattava määrä venäläisiä, korealaisia ja vietnamilaisia prostituoituja. Prostituutio on Kiinassa siis huomattavaa liiketoimintaa. Ja asiakkaat ovat lähes pääasiassa kiinalaisia miehiä. Naisille on tarjolla enenevästi maksullisia miehiä, gigoloja.

Kiinalaissyntyinen kulttuuriantropologi Tiantian Zheng on vuonna 2009 kirjoittanut merkittävän kirjan nykykiinalaisesta prostituutiosta nimeltä Red Lights – The Lives of Sex Workers in Postsocialist China eli Punaiset lyhdyt – Seksityöläisten elämää jälkisosialistisessa Kiinassa. Mitään vastaavaa ei ole kirjoitettu aiheesta aiemmin. Klassisen Kiinan eroottisesta kulttuurista ja prostituoiduista sitä vastoin on kirjoitettu melko paljon ihan laadukkaitakin kirjoja. Tiantian Zheng toimii nykyisin Amerikassa New Yorkin osavaltion yliopistossa Cortladissa kulttuuriantropologian apulaisprofessorina. Hän on sukupuoleltaan nainen. Zheng luennoin nykyisin prostituutiosta myös Kiinan yliopistoissa ja toimii siellä neuvonantajana prostituutioon liittyvissä kysymyksissä.

Zheng teki osallistuvaan havainnointiin pohjautuvia kenttätöitä koilliskiinalaisen Dalianin kaupungin punaisten lyhtyjen alueen karaokebaareissa kolmen vuoden ajan, vuodesta 1999 vuoteen 2002. Karaokebaarit toimivat Kiinassa myös bordelleina.

”Karaokebaareja oli noina vuosina joka puolella kaupunkia. Eräs sikäläinen toimittaja kutsui Dalianin kaupunkia ’jättiläismäiseksi saunasalongiksi tai karaokebaariksi’. Vuonna 2001 kaupungin poliisipäällikön mukaan Dalianissä oli noin 4000 yökerhoa, saunasalonkia tai karaokebaaria.”

Dalianian asukasmäärä oli tuolloin hieman yli 3 miljoonaa. -- Noiden kolmen vuoden aikana Zheng oppi tuntemaan hyvin lukuisia prostituoituja, baarinpitäjiä ja bordellien vakioasiakkaita. Useammankin kerran hän oli tulla raiskatuksi karaokebaareissa työskennellessään.

Baarien omistajat olivat tietoisia siitä, että Zheng oli tekemässä akateemista tutkimusta kiinalaisesta prostituutiosta. Tiukan paikan tullen baarien rotevat ovimiehet tai muu miespuolinen henkilökunta pelastivat Zhengin seksinnälkäisten ja aggressiivisten asiakkaiden kynsistä. Väkivalta ei ole ollenkaan harvinaista bordelliympyröissä, Kiinassa jopa tapetaan prostituoituja. Tutkimustyö ei siis ollut ollenkaan vaaratonta. Vähitellen hän voitti puolelleen prostituoitujen ”kollegojensa” luottamuksen.

”Kiinassa raportoitiin julkisesti, että vuonna 1999 koilliskiinalaisessa Shenyangin miljoonakaupungissa tapettiin yli sata baarityttöä. Dalianissäkin, missä tein tutkimustani, baarityttöjen ruumiita on löydetty kaduilta, mutta poliisi ei ole kyennyt identifioimaan heitä.”

Valtaosa karaokebaarien tytöistä oli kotoisin Dalianin kaupunkia ympäröivältä maaseudulta. He olivat pääsääntöisesti lähtöisin köyhistä oloista. Useimmat heistä olivat tulleet kaupunkiin aluksi tehdastyöläisiksi, kauppojen myyjiksi, ravintoloiden tarjoilijoiksi tai kotiapulaisiksi. Kaikissa näissä töissä palkkataso oli todella alhainen: hyvä että sillä tuli toimeen.

Jo ennen kaupunkiin tuloaan tytöt olivat tavallisesti tietoisia siitä, että prostituoituna saattoi ansaita mukavasti. Toisin sanoen siitä, että yhdessä päivässä saattoi helposti ansaita normaalin kiinalaisen kuukausipalkan, tai paljon enemmänkin. Rahan tuoma houkutus ryhtyä prostituoiduksi oli valtava. Rahalla oli mahdollista hankkia oma asunto, auto, vaatteita ja koruja ja muuta hauskaa! Sama kuvio toistui kaikkialla Kiinassa. Tiantian Zheng pitääkin oman elintason selvää kohoamista pääsyynä prostituoiduksi ryhtymiseen. Raha ratkaisee.

Virallisesti prostituutio on Kiinassa kielletty, se on laitonta. Käytännössä ilmiötä katsotaan useimmiten läpi sormien, poliiseja voidellaan, ja prostituutio kukoistaa. Prostituutio on läsnä yhtä hyvin kiinalaisissa suurkaupungeissa kuin pienemmissä maalaiskylissäkin. Prostituoituja on monen tasoisia, ja he toimivat erilaisissa puitteissa:

Ylimmän tason prostituoidut tunnetaan nimellä ernai eli "kakkosvaimot". He ovat varakkaiden virkamiesten tai liikemiesten ylläpitämiä naisia. Miehet kustantavat naisten asumisen ja autot, ja antavat heille kuukausirahaa. Siis eräänlaista ”palkkaa”. Varakkaimmilla miehillä voi olla useampikin tällainen ylläpidetty nainen, tai sivuvaimo, käyttääksemme vanhaa kiinalaista termiä. Mitä useampi sivuvaimo, sitä enemmän se nostaa uroksen statusta muiden miesten silmissä. Olihan Ranskan entisellä presidentti Mitterandillakin kaksi perhettä, jotka eivät olleet tietoisia toisistaan!

Toinen ryhmä korkean tason prostituoituja ovat ns. ”vuokravaimot”, baopo. He ovat varakkaiden isäntiensä käytössä aina tarvittaessa, mutta yleensä vain rajatun ajan. Esimerkiksi illallisseurana tai mukana liikematkoilla, myös ulkomailla. Merkittävää korvausta vastaan, tietysti.

Nämä kaksi prostituution lajia liitetään kiinalaisessa keskustelussa usein virkamiesten korruptioon. Korruptiosta kiinni jääneet virkamiehet nimittäin käyttävät hulvattomasti kuumaa rahaa mm. naisiin ja uhkapeleihin. Kiinalaisten virkamiesten tiedetään pelanneet valtiolta kupattua rahaa esimerkiksi Macaon kasinoissa, kyse ei ole ollut pikkurahasta, vaan puhutaan miljoonista. Joka tapauksessa kiinalaiset naisjärjestöt ovat kiinnittäneet huomiota korruptoituneiden virkamiesten naisenhimoon. Heidän mielestään on kyse perinteisen monivaimoisuuden uudesta tulemisesta kiinalaisessa yhteiskunnassa. Klassisen ajan Kiinassa miehellä saattoi, varallisuudesta riippuen, olla useita vaimoja. Keisareilla sivuvaimoja oli yleensä satoja! Tämän päivän ”uudet vaimot” ovat kuitenkin salaisia, he eivät kuulu avoimesti ja virallisesti varsinaiseen pääperheeseen.

Tiantian Zheng kirjoittaa kuitenkin seuraavasti:

”Bordellien miesasiakkaiden avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat harvoin salaisuuksia heidän vaimoilleen. Liikesuhteita hoidetaan itse asiassa usein karaokebaareissa. Kun vaimot yrittävät ojentaa miehiään, nämä toteavat karaokebaarien olevan heidän työssään välttämättömyys. Miehet ovat myös hyvin tietoisia siitä, että heidän vaimonsa ovat heistä taloudellisesti riippuvaisia. Monien menestyvien miesten vaimot ovat kotirouvia. Lopultakin vaimojen kokema taloudellinen turvallisuus ja ylellinen materiaalinen elämä, jonka heidän miestensä taloudellinen menestys takaa, merkitsevät heille ehkä enemmän kuin miehen seksuaalinen uskottomuus.”

Kolmannen tason prostituoidut työskentelevät jo mainituissa karaokebaareissa, tanssipaikoissa, ravintoloissa tai teehuoneissa. Heitä kutsutaan nimellä santing eli ”kolme salia”. Nimi viittaa edellä mainittuihin työtiloihin. Karaoke-emännät saavat perusmaksun lisäksi tippiä asiakkailtaan, joita he syöttävät ja juottavat ja viihdyttävät. Yleensä palveluihin kuuluvat juttelu, juominen ja tanssiminen. Asiakkaat saavat näissä paikoissa julkisesti kopeloida naisia kaiken muun ohella. Ja suurin osa naisista on myös valmiita seksiin, tosin eri tiloissa, ja eri maksua vastaa. Monet prostituoidut saavat näin itselleen myös maksavia yksityisasiakkaita, joita he ottavat vastaan yleensä kotonaan. Tästä ei tietenkään kerrota karaokebaarien omistajille mitään. -- Tiantian Zheng oli töissä juuri tällaisissa bordelleissa, ja juuri ne olivat hänen ensisijaisen tutkimuksensa kohteena.

Neljännen tason prostituoidut ovat nimeltään dingdong xiaojie eli dingdong-neitejä. Dingdong viittaa ovikellon ääneen. He työskentelevät hotelleissa ja tarjoavat palveluksiaan joko soittamalla hotellihuoneeseen puhelimella tai koputtamalla suorasukaisesti hotellihuoneen ovea. Yleensä he tarjoavat alkajaisiksi erilaisia hierontapalveluja. Lähes jokainen Kiinassa matkaillut ulkomaalainen mies on saanut puhelinsoittoja hotellihuoneeseensa näiltä prostituoiduilta. Heillä on tavallisesti sopimus hotellin kanssa, ja he maksavat hotellille työstään provisiota. Ulkomaalaiset naiset saavat toisinaan soittoja kiinalaisilta mieshierojilta eli gigoloilta.

Viidennen tason prostituoidut ovat nimeltään falangmei eli ”hiussalongin siskot” ja he toimivat parturi-kampaamoissa tai kauneussalongeissa. Nämä bordellit toimivat useimmiten katutason liikehuoneistoissa, ja palveluksiaan tarjoavat naiset istuvat näytillä parturitilassa niin, että heitä voi katsella kadulta käsin. Parturipalveluiden lisäksi näissä liikeyrityksissä on siis tarjolla myös seksiä.

Prostituoitujen kaksi alinta tasoa ovat jienü eli katuprostituoidut, ja sitten naiset, jotka myyvät seksiä maalta kaupunkiin tulleille miespuolisille siirtotyöläisille heidän työpaikkojensa läheisyydessä. Näitä prostituoituja kuvataan nimellä xia gongpeng eli naiset, jotka tulevat miesten työpaikoille. On sanomattakin selvää, että näiden kahden naisryhmän taksat ovat kaikkein halvimpia.

Kaikkea tätä seksityötä tehdään siis vain rahasta. Tiantian Zhengin tutkimuksista käy ilmi, että naiset eivät laita omia tunteitaan peliin seksiakteissa, vaan he näyttelevät muka olevansa ihastuneita asiakkaisiinsa.

Prostituoidut parantelevat ulkonäköään plastiikkakirurgian keinoin. Silmät, nenä, hampaat ja rinnat pitää saattaa muodikkaan oloisiksi. Ihoakin voi vaalentaa! Ja ennen avioliiton solmimista myös immenkalvon voi uusia. Tämä on Kiinassa menestystuote! Kaikki tämä ei koske ainoastaan prostituoituja. Kiinassa naiset käyttävät plastiikkakirurgien palveluksia ehkä enemmän kuin missään muualla maapallolla. Yliopistoista valmistuvat naisetkin muokkauttavat kasvojaan ja paikkojaan paremman työpaikan toivossa. Sama ilmiö näkyy vahvasti myös Etelä-Koreassa ja Hongkongissa. Ja muuallakin maailmalla, kuten Suomessa. Myös kiinalaiset nuoret miehet ovat enenevästi plastiikkakirurgien asiakkaita, samoista syistä kuin naisetkin. Aiheellisesti voidaankin esittää kysymys: eikö ns. luomu enää ole mitään!?

Ja sitten vaatetus:

”Baaritytöt pukeutuvat päästä varpaisiin japanilaisiin ja erityisesti eteläkorealaisiin muotiluomuksiin. Hyvin puutteellinen lista näistä tuotteista voisi pitää sisällään mm. seuraavaa: erilaisia muovisia hiuskoristeita, keinotekoisia silmäluomia, tekoripsiä, kaikenlaista kosmetiikkaa, rannerenkaita, vaatteita ja kenkiä.”

Zhengin tutkimusten mukaan useimmat maalta tulleet ja vain peruskoulutuksen saaneet nuoret naiset ryhtyvät prostituoiduiksi ainoastaan rahasta. He aikovat tehdä töitä vain jokusen vuoden. Tienaamillaan rahoilla monet heistä aikovat perustaa erilaisia liikeyrityksiä, muotikauppoja, kemikalioita jne. Ja muuttaa ehkä jollekin toiselle paikkakunnalle Kiinassa, missä heitä ei tunneta.

Tyttöjen suurin toive olisi päästä hyviin naimisiin jonkun varakkaan miehen kanssa. Ja päästä irrottautumaan prostituutiosta ja sen luomasta stigmasta, häpeästä. Joillekin se tuntuu onnistuneen, mutta ei läheskään kaikille.

”Vaikka jotkut entiset baaritytöt jatkavat työtä bordellien emäntinä tai baarinomistajina, useimmat vetäytyvät baarikuvioista lopullisesti. Baarityttöjen ihanteena on avioliitto jonkun kaupunkilaismiehen kanssa, tai pääsy jonkun varakkaan liikemiehen tai virkamiehen kakkosvaimoksi, tai sitten itsenäiseksi liikenaiseksi, yrittäjäksi ryhtyminen.”

Vanhempien kunnioittaminen on Kiinassa tärkeä kungfutselainen hyve. Kaupunkiin prostituoiduiksi lähteneet maalaistytöt avustavat säännöllisesti vanhempiaan ja muita sukulaisiaan, jotka asuvat yhä maaseudulla. Monesti he ovat koko perheen pääelättäjiä.

Yhä useampi kiinalainen prostituoitu haluaa ansaita leipänsä ulkomailla. Lukemattomat kiinalaisnaiset ovat nykyisin seksityöläisiä mm. Hongkongissa, Macaossa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Thaimaassa ja Malesiassa, ja yhä enemmän ympäri maailmaa. Suurena houkutuksena tietysti paremmat tulot, raha.

Kiinassa prostituutio saatiin paljolti kitkettyä vuoden 1949 vallankumouksen jälkeen. Talousuudistusten myötä vuodesta 1978 lähtien myös prostituutio on astunut uudestaan kuvaan mukaan. Tiantian Zhengin kirjan yksi keskeinen huomio onkin, että talouden ja yhteiskunnan vapautuminen, yksityisyritteliäisyys, ovat luoneet puitteet myös prostituution kukoistaa. Köyhän maalaistytön lähes ainoa pääoma, jolla voi tehdä nopeasti rahaa, on hänen ruumiinsa. Tämä on kansainvälinen ilmiö. Pääasiassa köyhyys synnyttää prostituutiota. Toisin sanoen: köyhyyden syihin tulisi puuttua ja sitä kautta taata kaikille ihmisille ihmisarvoinen elämä.

Taannoin tehdyn kiinalaisen mielipidetiedustelun mukaan prostituoidut ovat Kiinassa kolmanneksi luotetuin ammattiryhmä talonpoikien ja uskonnollisten yhteisöjen henkilöstön jälkeen. Jossain kaukana listalla tulevat sitten vihdoin korruptoituneet kiinalaiset virkamiehet.

Pertti Seppälä

Kommentoi