Puolalaiset osaavat erottaa Venäjän politiikan ja venäläiset toisistaan

Vuonna 1960 syntynyt Andrzej Nowak työskentelee krakovalaisen Jagellonian yliopiston historian professorina. Hän on tutkinut erityisesti Puolan ja Venäjän välistä historiaa ja maiden suhteita. Tapasin Andrzej Nowakin Krakovassa.

Puola sai takaisin itsenäisyytensä ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Pian tuon sodan jälkeen käytiin kuitenkin sota puolalaisten ja venäläisten bolsevikkien välillä. Andrzej Nowak mikä vaikutus tuolla sodalla oli puolalais-venäläisiin suhteisiin?

"Tuosta on hyvä muistuttaa. Usein puolalaiset eivät muistele juurikaan tuota asiaa. Kansainvälisessä historiankirjoituksessa tuosta sodasta kerrotaan usein valheellisia tietoja. Kirjoitetaan, että sota alkoi 20 huhtikuuta vuonna 1920 eli marsalkka Joszef Pilsudskin hyökkäyksestä Kieviin, Ukrainaan. Mutta itse asiassa tuo sota alkoi käytännössä jo vuonna 1918 ja varmasti viimeistään tammikuussa 1919, jolloin puna-armeijan hyökkäys suuntautui länteen. Saksalaiset, jotka olivat hävinneet sodan vetäytyivät ja puna-armeija eteni saksalaisten luovuttamille alueille. Kyse oli alueesta, jota myös Puola halusi itselleen, koska alue oli kuulunut aiemmin Puolalle. Puna-armeija miehitti Vilnan vuoden 1919 tammikuussa ja silloin taistelut alkoivat. Puolan johtajan Joszef Pilsudskin johdolla puna-armeijan hyökkäys pysäytettiin jo vuoden 1919 helmikuussa. On muistettava, että bolsevikkien hyökkäysen kohteena ei suinkaan ollut Puola vaan he halusivat ottaa Berliinin haltuunsa. Pääsy Saksaan ja Berliinin oli Leninin suuri unelma ja tavoite. Hän halusi sillä tavalla vahvistaa vallankumousta, koska hän ei uskonut, että vallankumous voittaa vain jos se on toteuttu vain Venäjällä. Hän oli sitä mieltä, että vallankumouksen säilymisen kannalta on välttämätöntä saada Saksa mukaan siihen, jotta vallankumous voittaisi koko Euroopassa. Puola oli suurin este vallankumouksen tiellä. Lenin ei siis halunnut Puolaa. Hän vain halusi poistaa esteen vallankumouksen tieltä. Stalin kiteytti asian vuoden 1918 marraskuussa kirjoittamassaan artikkelissa. Hän kirjoitti, että Puola on ohut seinä, jonka läpi on mentävä, jotta päästäisiin Berliiniin. Mutta Puola osoittautuikin vahvemmaksi kuin bolsevikit olivat ajatelleet ja Puola taisteli vastaan. Mutta se sota ei päättynyt kummankaan osapuolen voittoon vaan molemmat osapuolet hävisivät. Venäjä hävisi koska se ei päässyt Berliiniin, koska se kärsi sotilaallisen tappion vuoden 1920 elokuussa. Mutta Puolakaan ei kyennyt pysäyttämään Venäjän imperiuminrakennusmahdollisuuksia, koska itsenäistä Ukrainaa ei syntynyt, kuten Pilsudski oli halunnut. Pilsudski uskoi, että vain itsenäinen Ukraina pystyisi pysäyttämään venäläisen imperialismin."

Puolan ja Venäjän suhteet eivät olleet hyvät maailmansotien välisenä aikana. Neuvosto-Venäjällä asui paljon puolalaisia, heidän joukossaan myös puolalaisia kommunisteja. Paljon puolalaisia tapettiin Neuvostoliitossa maailmansotien välisenä aikana?

"Ylipäänsä Neuvostoliitossa asui sotien välisenä aikana noin 750 000 puolalaisperäistä asukasta eli puolalaista. Heistä kommunisteja oli ehkä noin vajaan prosentin verran eli kyse oli varsin pienestä ryhmästä. Mutta niin hekin kuin muutkin puolalaiset joutuivat äärettömän brutaaleiden vainojen kohteeksi. Vuosina 1934 - 38 lähes neljännes Neuvostoliitossa asuvista puolalaisista murhattiin. Murhattuja oli noin 150 000. Kyse on valtvasta määrästä. Käytännössä joka toinen täysikasvuinen mies tapettiin, vain siitä syystä, että hän oli puolalainen. Sillä oliko kyseessä kommunisti tai ei-kommunisti ei ollut Neuvostoliiton vallanpitäjille mitään merkitystä. Miksi? Stalin valmistautui sotaan ja hän järkeili, että siinä sodassa Puolasta tulee vihollismaa. On muistettava, että samanaikaisesti Stalin tapatti myös niitä suomalaisia ja saksalaisia, jotka asuivat Neuvostoliitossa. Kaikkein eniten Stalin tapatti kuitenkin puolalaisia. Voidaan sanoa, että kyse oli etnisestä puhdistuksesta. Stalinin puolalaisiin kohdistuneita terroritoimia voidaan verrata Saksan juutalaisiin kohdistamiin murhiin.
Toistan vielä joka toinen Neuvostoliitossa asunut täysi-ikäinen mies murhattiin vain siksi, että hän oli puolalainen. Kyse on suuresta, mutta unohdetusta rikoksesta."

Andrzej Nowak viime aikoina on puhuttu paljon Katynin metsän joukkomurhista, jotka Neuvostoliitto toteutti vuoden 1940 kevällä. Mutta millä tavoin Neuvostoliitto auttoi heti sodan alussa Puolaan hyökänneitä saksalaisia.

"Yhteistyö ilmeni eri tavoin. Ensinnäkin Minskissä, eli Neuvostoliiton alueella sijainnut radioasema ohjasi saksalaisia lentokoneita Puolan itäosissa olleisiin kohteisiin eli radioasema teki yhteistyötä Saksan ilmavoimien kanssa. Neuvostoliiton satamat tekivät yhteistyötä Saksan merivoimien eli saksalaisten sukellusveneiden kanssa. Ne satamat olivat valmiita toimimaan varasatamina, joissa korjaustöitä voitiin suorittaa. Mutta keskeisintä oli, että Ribbentrop-Molotov sopimuksessa Saksa ja Neuvostoliitto olivat sopineet, että Neuvostoliitto iskee Puolan itäosiin kaksi viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Stalin siirsi aikaa kolmella päivällä, selittäen, että hänellä on yhä ongelmia mobilisaation suhteen. Tosiasiassa Stalin odotti ryhtyvätkö länsimaat sotaan Puolan vuoksi. Kävi ilmi, etteivät ne tehneet sitä käytännössä. Vaikka ne julistivat sodan Saksalle, ne eivät avanneet toista rintamaa ja silloin Stalin päätti, että hetki on otollinen ja hän tunkeutui yli 1,5 miljoonan miehen vahvuisella armeijalla Puolan alueelle."

Niin, Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan syksyllä 1939.
Nyt tulemme paljon puhuttuun Katyniin. Neuvostoliitto murhasi kylmäverisesti noin 22 000 puolalaista upseeria ja älymystön jäsentä keväällä 1940. Mutta ennen kuin joukkomurhat tapahtuivat saksalaiset ja venäläiset olivat tehneet asian suhteen jo yhteistyötä.

"Saksan salaisella poliisilla Gestapolla ja Neuvostoliiton NKVD:llä oli neljä yhteistä konferenssia vuoden 1939 lokakuun ja vuoden 1940 huhtikuun välisenä aikana. Niitä konferensseja, joihin Gestapon ja NKVD:n erikoismiehet osallistuivat pidettiin muun muassa Zakopanessa. Konferensseissa oli vain yksi aihe eli se miten puolalaisten vastarinta ja puolalaiset eliitit likvidoidaan. Saksalaiset aloittivat suuren niin sanotun AB aktion ja he teloittivat puolalaista älymystöä useissa eri teloituksissa. Suurin noista teloituksista tapahtui Palmirassa, jossa teloitettiin yli tuhat yhteiskunnan eturivin henkilöä. En usko, että olemassa on mitään kirjallista todistetta, että saksalaiset ja venäläiset olisivat sopineet murhista, mutta Neuvostoliitto toimi täysin samalla tavalla murhatessaan puolalaisia reservinupseereita eli älymystöä. Pelkästään Katynissa murhattiin useita satoja lääkäreitä, lakimiehiä, opettajia ja niin edespäin."

Kun Saksa hyökkäsi entisen liittolaisensa Neuvostoliiton kimppuun kesäkuun 22 päivänä vuonna 1941 Puolasta ja Neuvostoliitosta tuli yllättäen liittolaisia. Puolan Lontoossa toimivan pakolaishallituksen ja Neuvostoliiton suhteet olivat kuitenkin hyvin hankalat. Vuonna 1943 pakolaishallituksen johtaja Wladyslaw Sikorski pyysi Stalinilta selvitystä mitä tuhansille puolalaisupseereille oli tapahtunut. Stalinin ja Neuvostoliiton reaktio asiaan oli kiivas ja kielteinen.

"Ongelma syntyi laajemmassa mittakaavassa, silloin kun saksalaiset sattumalta kaivoivat joukkohautoja vuoden 1943 huhtikuussa. Kun sota Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyi Puolasta tuli jonkinlainen Neuvostoliiton liittolainen tai pikemminkin Neuvostoliitosta tuli Puolan ja Ison-Britanian liittolainen eli niiden maiden liittolainen, jotka alusta lähtien olivat taisteleet saksalaisia vastaan. Silloin puolan pääministeri Sikorski todellakin vaati jonkinlaista selitystä. Hän ei kuitenkaan tiennyt Katynista, vaan hän yritti etsiä selitystä mitä puolalaisille upseereille oli tapahtunut. Sitten vuoden 1943 huhtikuussa saksalaiset ilmoittivat löytäneensä puolalaisupseereiden joukkohautoja. Puolan pakolaishallitus joutui erittäin vaikeaan tilanteeseen. Oli selvää, että Neuvostoliitto oli murhannut puolalaisupseereita, mutta eihän Puola tietenkään voinut julistaa sotaa Neuvostoliitolle. Niinpä pääministeri Sikorski pyysi kansainvälisen Punaisen Ristin komissiota selvittämään asiaa eli asiaa ei haluttu antaa sen enempää Puolan kuin Neuvostoliiton, vaan kansainvälisen Punaisen Ristin selvitettäväksi. Silloin Stalin katsoi poikkeuksellisen kyynisesti, että Neuvostoliiton on katkaistava suhteet Puolaan."

Niin Puola joutui toisen maailmansodan seurauksena vastoin tahtoaan Neuvostoliiton vasalliksi. Voisimme puhua paljonkin tuosta ajasta, mutta nyt emme sitä tee. Puola oli Neuvostoliiton anturan alla noin 45 sodanjälkeistä vuotta. Sitten kommunismi Euroopassa luhistui. Nyt Puola on sekä EU:n, että Naton jäsenmaa. Ennen tänä vuonna 10.4 Katynin lähistöllä, Venäjällä tapahtunutta lentoturmaa, jossa Puolan presidentti ja osa Puolan valtiollista eliittiä kuoli, puhuttiin usein, että Puolan ja Venäjän suhteet ovat poikkeuksellisen huonot. Andrzej Nowak miten arvioisitte Puolan ja Venäjän suhteita traagisen lentoturman jälkeen?

"Minusta jotain on muuttunut yhdellä alueella. Venäjän johto ikään kuin salli laajan puolalaisiin kohdistuneen myötätunnon aallon Venäjällä. Tässä suhteessa päätös siitä, että Andrzej Wajdan Katynista kertova elokuva esitettiin kahdesti yleisellä televisiokanavalla oli tärkeä. Tavallisilta venäläisiltä tuli valtava määrä solidaarisuuden osoituksia. He ymmärsivät, että puolalaisia oli kohdannut hirvittävä tragedia. Sen kummemmin tavalliset venäläiset kuin tavalliset puolalaisetkaan eivät tunne toisiaan kohtaan antipatiaa. Meidän välillämme on jonkinlainen slaavilainen läheisyydentunne. Puolalaiset ja venäläiset keskustelevat miellyttävässä hengessä keskenään. Ei meillä siinä suhteessa ole mitään ennakkoluuloja. Mutta mitä tulee Katynin joukkomurhan selvittämiseen Venäjän johto ei ole käytännössä ottanut minkäänlaista askelta eteenpäin. Miksi? Siksi, että kaikkein tärkeimmässä asiassa eli oikeudellisessa mielessä ja vastuun ottamisessa Venäjän hallitus muotoili maaliskuussa lausunnon, jossa se kieltäytyi ottamasta minkäänlaista vastuuta asiasta. Venäjän hallituksen vastaus yksityisten Puolan kansalaisten Strasbourgiin tekemään kanteeseen oli suorastaan ennenkuulumaton. Miksi? Koska Venäjän lausunnossa sanottiin, ettei voida tietää olivatko ammutut henkilöt syyllisiä johonkin. Ja tuo on yhä Venäjän kanta asiaan eli heidän mukaansa nuo 23 000 puolaista teloitettiin kenties aivan hyvästä syystä… Miksi Venäjä sitten toimii siten kuin se toimii. On selvää, etteivät sellaiset seikat kuten Venäjän pääministerin Vladimir Putinin ja Puolan pääministerin Donald Tuskin yhteisesiintymiset Katynin uhrien muistomerkillä maksa Venäjälle yhtään mitään oikeudellisessa ja poliittisessa mielessä. Jos Venäjä myöntäisi Neuvostoliiton perilisenä laillisen vastuunsa Katynista, se johtaisi siihen, että Stalinin hallintoa voitaisiin arvioida oikeudellisessa mielessä. En nyt puhu Venäjästä tai venäläisistä vaan oikeudellisessa mielessä täysin rikollisesta stalinistisesta järjestelmästä.

Puolan ja Venäjän suhteiden kannalta paljon historiallisia tapahtumia tärkeimpiä ovat kuitenkin Puolan ja Venäjän tämänherkiset suhteet. Niissä ei ole tapahtunut muutosta huhtikuun 10 päivän jälkeen. Venäjä toteuttaa yhä Puolan etujen kannalta vahingollista politiikkaa. Tuo politiikkaa ilmenee Nord Stream kaasuputken rakentamisessa. Kaasuputki ikään kuin piirittää Puolan. Nykyinen ulkoministerimme Radek Sikorski kutsui kaasuputkisopimusta uudeksi Ribbentrop-Molotov sopimukseksi. Tuo vertaus oli tienkin paikkansapitämätön ja liiotteleva, mutta yhtäkaikki kaasuputkihanke on Puolan kannalta kaikkea muuta kuin edullinen. Samana päivänä kun Putin ja Tusk tapasivat Katynissa kaasuputken rakentamisen aloittamista juhlittiin näyttävästi Venäjällä. Aiemmin Puola protestoi aina kaikissa yhteyksissä kaasuputkea vastaan. Miksi nyt ei tapahtunut niin? Siksi, että juuri samaan aikaan Putin ja Tusk tapasivat Katynissa… Venäjä ei kuitenkaan ole muuttunut, vaan se toteuttaa yhä uusimperialistista politiikkaansa."

Lähetä: