Saksan ylijäämät kiihdyttävät velkakriisiä

Rikkaat vientimaat ovat osaltaan aiheuttaneet eurokriisin. Saksan jatkuva vientiylijäämän kasvu ja erinomainen kilpailukyky kasvattavat alijäämämaiden velkaantumista. Euroopan velkakriisi ei voi pysyvästi ratketa, elleivät myös ylijäämämaat muuta talouspolitiikkaansa kohti vaihtotaseen tasapainoa. Näin arvioi Saksan suurimman taloustutkimuslaitoksen DIW:n tutkimusjohtaja Dorothea Schäfer.

Suomen eurooppaministeri Alexander Stubin puheita darwinistisesta eurovaluutasta professori Schäfer pitää harhaanjohtavina.

Euroopan velkakriisi ei näytä osoittavan vähäisimpiäkään laantumisen merkkejä. Päinvastoin.

Kuukausimääriä ovat miljoonat huolestuneet eurooppalaiset toistuvasti saaneet kuulla, miten suuressa vaarassa koko valuutta-alueemme on. Miten koko europrojekti uhkaa kaatua. Miten ylivelkaantuminen uhkaa Kreikan lisäksi pudottaa jo uusia maita holhottavaksi. Ja kuinka lähellä pian myös yksityisten pankkien romahtaminen voikaan olla. Tuleeko tälle kurjuudelle koskaan loppua?

Ehkä asiaan saadaan selvyyttä suurimman euromaan suurimmassa taloustutkimuslaitoksessa. Tutkimusjohtaja, professori Dorothea Schäfer, Deutsches Institut für Wirtschaftforschung eli Saksan taloustutkimuksen instituutti.

”Olen alusta lähtien ollut euron suuri ystävä ja tervehdin sen käyttöönottoa suurella ilolla. Mutta en millään muotoa olisi silloin, kymmenkunta vuotta sitten, uskonut että eurosta kehkeytyisi tällainen kriisi. Uskoin, että kasvu- ja vakaussopimuksella olisi niin paljon vaikutusta ja että valtiot todella pitävät kiinni siitä kolmen prosentin alijäämän rajasta. Silloinhan Saksa oli ensimmäisten joukossa rikkomassa tätä sopimusta. Mutta että vakaussopimusta rikottaisiin näin laajasti, sitä en olisi koskaan uskonut.”

Mikä meni pieleen?

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, missä kaikkialla maailmassa seurataan pelolla, miten Euroopan velkamaat Kreikka etunenässä uhkaavat suistaa maailmantalouden takaisin vuoden 2008 kaltaiseen finanssikriisiin - ja ehkä vielä syvemmälle.
Mikä eurooppalaisessa yhteisvaluutassa sitten meni pieleen?

”Meni sillä tavalla pieleen, että EU:lla oli liian vähän kontrollia. Ja sitten tietoisuus siitä miten vahvasti euromaat kuitenkin ovat riippuvaisia yksityisistä finanssimarkkinoista, tämä käsitettiin liian myöhään. Eli vasta siinä vaiheessa kun kreikka ei enää saanut rahaa finanssimarkkinoilta.Ja silloin oltiin jo tilanteessa, missä muutkin maat joutuivat maksamaan lainoistaan selkeästi kohonneita korkoja. EU-maat siis selvästi aliarvioivat riippuvuutensa markkinoista ja sen, että markkinareaktiot olisivat näin voimakkaita."

Samanaikaisuuksien summa

Poliitikkojen sinisilmäisyys on professori Schäferin mielestä tavallaan ymmärrettävää. Olihan pitkään vallinnut tilanne, missä korot enimmäkseen liikkuivat alasuuntaan.

”Ja euron käyttöönoton myötä, korot laskivat monissa maissa rajustikin. Ei silloin osattu kuvitellakaan, että tämä kehitys yhtäkkiä kääntyy täysin päinvastaiseen suuntaan.”

Euron syvä kriisiytyminen on myös osaltaan onnettomien samanaikaisuuksien summaa. Taustalla oli juuri koettu erittäin jyrkkä, Yhdysvalloista alkunsa saanut maailmantalouden finanssikriisi. Sen seurauksena oli kaikkialla koottu valtavien mittasuhteiden pelastuspaketteja ja myös eurooppalaisten valtioiden velkaantuminen alkoi nousta aivan uusiin mittasuhteisiin. Itse asiassa Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen aktiivinen unohtaminen alkoi jo tuolloin.

”Jos valtiot eivät olisi jo ennalta päästäneet velkaantumistaan niin helposti ja niin korkealle, olisivat ne voimakkaammin voineet varustautua akuuttia tilannetta varten, missä kaikki yrittivät pelastaa oman pankkijärjestelmänsä. Silloin nyt nähtävät seuraukset – eli että koko Eurooppa pelkää sitä, että markkinat epäävät yhdeltä maalta rahoituksen, nämä seuraukset eivät olisi niin karkeat kuin mitä joudumme nyt todistamaan.”

Eurobondit väärä yllyke

Velkakriisin ratkaisuksi on tarjottu – viimeksi komission puheenjohtajan José Manuel Barroso taholta – euromaiden yhteisiä velkakirjoja, niin sanottuja eurobondeja.

”Taloustieteelliseltä kannalta yhteiset valtionlainat tarkoittavat sitä, että sellaiset piittaamattomat maat, jotka eivät ole ottaneet valtiotalouden vakautta huomioon, ja ovat pahasti velkaantuneet, niin nämä maat hyötyvät muiden paremmasta taloudenpidosta ja menestyksestä. Ilman että ylivelkaantuneita maita millään tavalla vastaista varten rangaistaan moisesta epäluotettavasta käytöksestä. Ja tämä on sellainen yllyke-efekti, mitä ei välttämättä haluta antaa.”

”Kyllä on ihan ymmärrettävää, että markkinoiden taholta päästään sanomaan näille ylivelkaantumiseen johtanutta talouspolitiikkaa toteuttaneilla maille, että tuo nyt oli vähän epävakaata ja huonoa talouden pitoa. Ja että teidän täytyy palata noudattamaan tasapainoista ja vakavaraista talouspolitiikkaan. Ja kun olette näin tehneet, niin saatte meiltä jälleen matalammat korot.”

”Yhteiset valtiolainat tarkoittavat että tämä sanktiomekanismi katoaa. Jos joka tapauksessa yhteisiä valtiolainoja, eurobondeja, halutaan ottaa käyttöön niin silloin pitää virittää käyttöön jokin muu sanktiomekanismi. Ja se voisi olla ainoastaan eurooppalainen kontrollihallinto eräänlainen eurooppalainen finanssiministeriö. Siis eurooppalainen kontrolli-instanssi, joka todella erittäin tarkasti vartioi, että kasvu- ja vakaussäännöistä pidetään kiinni. ”

”Tämän myötä ne valtiot, jotka kasvattavat velkojaan muiden kustannuksella ja joutuvat nousevien korkojen velkakierteeseen, jos ne haluavat säilyttää itsenäisyytensä, niin näitä varten täytyy olla eurooppalainen kontrollihallinto joka pääsee käsiksi kyseisen valtion taloudenpitoon ja estää velkoja kasvattavan toiminnan.”

Euron uusi aikakausi alussa

Nyt mennään jo niin lähelle kansallisvaltioiden itsenäisyyttä, että on pakko epäillä josko näin pitkälle itsenäisen maan ytimiin ulottuva ulkopuolinen sekaantuminen on poliittisesti mahdollista?

”Nyt meneillään olevassa kriisissä on itse asiassa jo tämänkaltaisia aineksia. Esimerkiksi Kreikan taloutta valvova troikka sekaantuu ja osallistuu velkaantuneen valtion taloushallintoon. Kreikkalaisethan eivät voi yksinkertaisesti enää tehdä mitä itse haluavat.
Jo he yrittäisivät tehdä jotain omin päin, niin edessä on Damokleen miekka: kreikkalaiset eivät saa enää seuraavaa apupakettia.
Eli nehän ovat jo nyt pakotettuja, Euroopan Unionin tai euroalueen taholta, mukautumaan vakaaseen talouspolitiikkaan.”

Eli tässä katsannossa nyt meneillään oleva euron kriisi ei kulje ohi, tullen ja mennen kuin mikä hyvänsä suhdannevaihtelu. Ainakin DIW:n tutkimusjohtaja Schäferin silmissä on kokonaan toinen aikakausi euron historiassa.

”Minusta tässä ei ole muuta mahdollisuutta. Olen tästäkin huolimatta vakuuttunut, että euro kestää ja säilyy kriisin yli.
Mutta entisenlaisenaan eurojärjestelmä ei voi jatkaa. On oltava vahvempi kontrollijärjestelmä, joka valvoo yksittäisten valtioiden talouspolitiikkaa. Tämä on väistämätöntä. Ja minun nähdäkseni, kun jokin on väistämätöntä, niin aina se jotenkin toteutetaan myös poliittisesti.”

Saksan talousmalli pahentaa toisten alijäämiä

Euroopan kriisiä seuratessa on huomio kiinnittynyt jakoon vuohiin ja lampaisiin. Vaikutelma on ehkä syntynyt vahingossa, mutta kuitenkin – koko ajan keskustelu koskee niitä toisia, jotka ovat tuhmia ja velkaantuneet. Niissä holtittomissa maissa ei säästetä, eletään velaksi, ei osata tuottaa tehokkaasti eikä varsinkaan kasvateta kansantuloa aina kannattavalla viennillä.

Mutta onko tässä kriisissä mitään opittavaa myös laajemmin – miten vähän velkaantuneissa maissa pitäisi reagoida – muuten kuin opettavaisesti osoittaa sormella ja kertoa tuhmille, että ei pidä olla tuhma.

Suomi on euroryhmän neljänneksi vähiten velkaantunut maa. Saksa on velkaantumisen keskikastia, mutta ulkomaankaupan ylijäämä lyö vuosi vuodelta uusia ennätyksiä. Voivatko kaikki olla samanlaisia kuin Saksa tai Suomi? Vai ovatko Saksan ylijäämät ja velkamaiden alijäämät kenties vain saman asian kaksi eri puolta?

”Saksan talousmalli on voimakkaasti ja yksiselitteisesti suuntautunut vientiin. Mehän olemme aina kovin innoissamme siitä, että vuosittain ilmoitamme kauppataseen uusista ennätyksellisistä ylijäämistä. Tämähän johtaa siihen, että tarvitsemme niitä toisia maita, jotka ostavat vientituotteitamme.

Ja niidenhän täytyy nuo tuotteet jollakin tavalla maksaa.
Ja jos niiden maiden oman talouden tuottavuus ei riitä tuonnin maksamiseen, niin ne joutuvat velkaantumaan. Meidän vientivetoinen talousmallimme generoi siis jossakin toisaalla omaa vastakohtaansa. Eli jossain syntyy viennin –, eli kauppataseen vajausta. ”

”Tämä tarkoittaa siis, että me Saksassa synnytämme talouden epätasapainoa. Ja se mitä me voisimme tehdä tämän velkaantumisongelman purkamiseksi, on että yksinkertaisesti katsomme miten meidän talousmallimme olisi tasapainotettavissa.
Meidän ei Saksassa pitäisi niin kovasti painottaa niitä kaikkein voimakkaimmin vientiorientoituneita toimialoja. Valtiona meidän täytyy enemmän huolehtia siitä, että pyrimme kohti vaihtotaseen tasapainoa, jolloin Saksa toisi yhtä lailla kuin mitä se muualle vie.”

”Nyt vallitseva Saksan viennin jatkuva ylijäämä ja sen jatkuva kasvu aiheuttaa epätasapainoa ja sitä, että aina tulee olemaan joku jonka velka kasvaa. Ja jonain päivänä tämä velallinen ei voikaan enää maksaa, jos me vuodesta toiseen vain haluamme ylittää viennin ennätyksiä ja korottaa vientiylijäämää. Ja tässä on meidän tehtävämme, muuttaa tämä talousmalli.”

Suomi ja euron darwinismi

Suomen eurooppaministeri Alexander Stubbin puheet siitä, että euro on darwinistinen valuutta ja että euroon pätee idea vahvimman selviytymisestä, ovat saaneet jonkin verran huomiota saksalaisessa lehdistössä.

Stubbin puhetta Brüggen yliopistossa siteerasi mm. laajalevikkinen Süddeutsche Zeitung. Lehti tiesi kertoa otsikolla ”Provokaatioita Helsingistä” myös, että Suomen pääministeri Jyrki Katainen oli TV-haastattelussa lausunut, että hyvän talouden maiden tulisi tiivistää yhteistoimintaansa. Suomalaisajatukset eivät oikein innosta saksalaista taloustutkijaa.

”Ilmaus darvinistinen valuutta on minun silmissäni harhaanjohtavaa, koska se kuulostaa siltä kuin haluttaisiin valikoida pois sellaisia maita, jotka eivät juuri nyt pysy muiden tahdissa mukana.

Tätähän ei toki haluta vaan euroalue tahdotaan pitää sellaisenaan kuin se juuri nyt on. Ja minun ymmärtääkseni näin pitääkin menetellä. Ja tulevaisuudessa täytyy huolehtia, että velkamaiden on pakko noudattaa tasapainoisempaa finanssipolitiikkaa.”

”Ja nythän nämä kolmen A:n luottoluokitusryhmään kuuluvat maat antavat rahaa. Niinpä niillä täytyy myös olla oikeus sanoa niille, jotka rahat ottavat vastaan, että tämä ei ole tasapainoista ja solidia finanssipolitiikkaa, tämä teidän täytyy muuttaa.
Mutta tämä ei voi olla yksisuuntainen tie.

Kaikkien näiden sääntöjen täytyy koskea kaikkina aikoina ja yhtä lailla kaikkia euromaita. Nehän voivat ja ovat olleet eri aikoina erilaisissa talouden suhdanne- ja kehitysvaiheissa.
Ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun nyt talousvahva Saksa sai lempinimen Euroopan sairas mies. Ja jonain päivänä nyt vahvat maat voivat tarvita taloudellista apua. Ja tällä hetkellä heikot ovatkin auttajan asemassa. Siksi saman politiikan täytyy aina päteä kaikille euromaille.”

Kreikka erikoistapaus

Kerta toisensa jälkeen solmituista apupaketeista ja satojen miljardien vakausrahastoista huolimatta uutiset Euroopan velkakriisistä ovat päivittäin joko huonoja - tai vieläkin huonompia.
Berliinin keskustasta euron vaiheita seuraava Saksan taloustutkimusinstituutin tutkimusjohtaja Dorothea Schäfer muistuttaa, että Kreikka on kutenkin erikoistapaus.
Seuraavat alijäämämaat joutuvat etsimään rahoituksensa itse.

”Juuri nyt näyttää kyllä siltä, että kriisi laajenee edelleen. Kreikkahan on otettu kokonaan pois markkinoilta. Ja koko Kreikan valtion rahoitus on muiden maiden käsissä. Tällaistahan ei voisi esimerkiksi Italian tai Espanjan tapauksessa tehdä. Se on vain mahdotonta. Nyt nämä kaksi maata vaan joutuvat maksamaan korkeampia korkoja.”

”Italian ja Espanjan on vaan pakko kestää. Ei nimittäin ole ketään, joka näin suurien maiden tapauksessa tulisi ja sanoisi, että nyt me vaan otamme ja huolehdimme teidän rahoituksestanne vaikkapa seuraavan kahden vuoden ajan. Ja sitä kautta te pääsette sitten aikanaan nauttimaan alhaisemmista koroista.
Näissä maissa täytyy olla ihan selvää, ettei tällainen tule onnistumaan, että joku tulee antamaan niille tarvittavan rahoituksen alhaisempien korkojen eteen.
Niiden täytyy vain pärjätä tällä korkotasolla ja niiden vaan täytyy tasapainottaa talouspolitiikkansa markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi.”

Tulevaisuuden Eurooppa

Entä millainen on berliiniläisen taloustutkijan visio – kun kaikki nämä kriisit on käyty läpi ja keksitty miten uusilta vältytään – millainen Eurooppa meillä, tai lapsillamme silloin on?
”Tämä on minun tärkein visioni: yksinkertaisesti, 50 vuoden kuluttua maksamme edelleen euroilla ja olemme kulkeneet kohti Eurooppaa, jossa on federaalisia-, liittovaltion kaltaisia rakenteita Yhdysvaltojen tapaan. Eli me olisimme eräänlainen Euroopan yhdysvallat. Ja 50 vuoden kuluttua tämä merkitsisi, että on perustettu eurooppalainen keskushallitus.

Jorma Mattila

Kommentoi