Sisilia muuttuu hitaasti eurooppalaiseksi

Palermon entinen kaupunginjohtaja ja meppi, nykyinen Italian parlamentin edustaja Leoluca Orlando haluaa Sisiliasta eurooppalaisemman, mutta kaipaa myös Euroopalle uusia visioita pankkiirien vallan tilalle.

Miten itsehallinnollinen Sisilia, Italian eteläisin saari, sopeutuu yhteiseloon Euroopan Unionissa?

Esitin tämän kysymyksen jo vuonna 1995 tavatessani mafian vastaisesta toiminnastaan kuuluisan Palermon kaupunginjohtajan Leoluca Orlandon.

Kun Italia ei vielä ollut Euroopan Unionin jäsen, niin silloin sisilialaiset pitivät itseään maailman napana, melkeinpä jumaliin verrattavina olentoina, kaupunginjohtaja Leoluca Orlando kärjistää.

Vaikka toisen maailmansodan jälkeen Sisiliaan yritettiin vetää mukaan muuhun Eurooppaan, niin se ei oikein onnistunut. Alue oli hyvin nurkkakuntaista.

Mutta vasta sen jälkeen, kun Italia ja Sisilia mukaan lukien, liittyi Euroopan Unionin jäseneksi alettiin ymmärtää ettei ollakaan maailman napa.

Tapaan Leoluca Orlandon Palermossa uudelleen huhtikuussa 2011 ja keskustelemme jälleen Sisilian haasteista nykyisenä globaalina EU – aikana.

Haastattelu käydään sujuvasti englanniksi, mitä tai muutakaan kieltä italian ohella, vain aniharva Palermossa vieläkään ymmärtää. Havaintojeni mukaan 16 vuodessa ei ole tapahtunut muutosta.

Orlandon poliittisessa elämässä sen sijaan on tapahtunut paljonkin. Hän ei ole enää Palermon kaupunginjohtaja, eikä myöskään Euroopan Parlamentin jäsen vaan Iltalian parlamentin alahuoneen yksi 630:sta edustajasta.

Kristillisdemokraateista muutaman poliittisen mutkan kautta Italia dei Valori – vapaasti suomennettuna Arvojen Italia – puolueen vaikuttajaksi siirtynyt 63-vuotias senioripoliitikko.

Leoluca Orlandon nykyinen poliittinen koti, piskuinen Italia dei Valori – puolue, on keskustalainen, populistinen, sekalainen ryhmittymä. Se vastustaa Italian laajalle levinnyttä korruptiota ja vaatii perustuslaillisuuden noudattamista politiikassa. Puolue pyrkii myös edistämään erilaisten mielipiteiden esilletuontia italialaisessa yhteiskunnassa. Siis toisin kuin pääministeri Silvio Berlusconi, joka on jatkuvasti puolueen hampaissa.

Tapaan professori – kansanedustaja Leoluca Orlandon hänen valtavassa, korkean rauta-aidan ympäröimässä talossaan Palermossa. Pihalla partioi turvamiesten auto, sillä Orlando muistetaan mafian vastaisesta toiminnastaan..

Mitkä nykyisin ovat itsehallinnollisen, runsaan viiden miljoonan asukkaan Sisilian suurimmat haasteet?

"Sisilian suurin haaste tänään on miten on mahdollista olla sisilialainen ja tulla maailmankansalaiseksi. Kuinka olla ylpeä omasta identiteetistämme ja samaan aikaan katsoa tulevaisuuteen. Ongelma on aina sama, Sisilian ongelma. Identiteetti, joka on muuttunut harhaiseksi yhteenkuuluvuuden tunteeksi.

Eräs kuuluisa sisilialainen arkkitehti sanoi: missä ajatella antiikkisesti, missä puhua nykyaikaisesti.

Me sisilialaiset emme useinkaan puhu antiikkisesti, me puhumme vain kuten ennenkin, emme toimi kuten tässä ajassa tulisi toimia."

Tässä vaiheessa keskeytän haastattelun ja muistutan vuodesta 1994, jolloin Leoluca Orlando pyrki ja pääsikin Euroopan parlamenttiin. Hänen vaalilauseensa oli ”enemmän Sisiliaa Eurooppaan, enemmän Eurooppaa Sisiliaan”.

"Se on juuri sitä mitä me tarvitsemme, joitakin tämän ajan arvoja, joitakin keskieurooppalaisia arvoja, koska niitä meiltä puuttuu. Arvoja, jotka ovat tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä.

Voit olla tyhmäkin ihminen, mutta jos sinulla on vahva tietämys mitä olet ja mihin kuulut, niin teet hienon uran.

Toisaalta voit olla hyvinkin älykäs, mutta jos siteesi ovat heikot, niin tuhoat mahdollisuutesi.

Nyt me sisilialaiset olemme Euroopassa, mutta samaan aikaan Euroopan ulkopuolella."

Huomautan, että monissa Euroopan Unionin jäsenmaissa on tapahtunut juuri tällaista itseensä käpertyvää kehitystä. Se ei ehkä ole yhtä voimakas kuin Sisiliassa, mutta kuitenkin.

"Olen aivan samaa mieltä. Euroopan Unioni on hieno visio. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa on organisaatio ilman enemmistöä. Euroopan vahvuus on siinä, että ei ole enemmistöä.

Saksa ei muodosta enemmistöä, eivät kristityt eivätkä muslimit. Tämä on vähemmistöjen unioni. Se on jotakin todella hienoa, mutta, mutta, mutta. Unioni toimii vain, jos sillä on rohkeutta eurooppalaisuuteen.

Kuinka on mahdollista elää tällaisen profetiaalisen, hienon tulevaisuudenkuvan mukaan, jos ainoat profeetat ja johtajat ovat pankkiireja? Se on nyt meidän ongelmamme. Olemme kadottaneet horisontissa olevat tärkeimmät eurooppalaiset tavoitteemme.

Entäpä Eurooppa historiallisesta näkökulmasta? Ei siellä tunnu olevan enää visiota. Entäpä Barcelonan prosessi? Muistatko vielä Barcelonan prosessin vuodelta 1995? Se on vain hävinnyt jonnekin.

Minä muistan kun sanottiin, että vuonna 2010 on historiallinen hetki ihmiskunnan historiassa. EU:n yhteistyön oli tarkoitus syventyä koko Välimeren alueella ja sinne piti muodostua vapaa markkina-alue.

Mitä tapahtui?

Tämän ajatuksen tuhosivat yksittäiset valtiot, liikemiehet ja eräiden Afrikan valtioiden diktaattorit. Ranska, Tunisia ja Italia Libyan kanssa yhteistyössä olivat romuttamassa historiallista suunnitelmaa. Näillä ei ollut eurooppalaista näkemystä Välimeren alueesta.

Mitä tapahtui viime vuonna, 2010? Euroopan Unioni ei enää ole vähemmistöjen unioni. Siitä tuli enemmistön ja vähemmistön organisaatio. Neuvotteluissa Saksasta, Ranskasta ja Englannista muodostui enemmistö EU:n sisällä.

Uudessa tilanteessa syntyi aivan uusi, profeetallinen näkemys muovata EU:sta normaali suuri valtio ilman valtioiden välistä yhteenkuuluvuutta."

EU-maihin tulvivat pakolaisvirrat ovat suuri ongelma erityisesti Italialle. Sisilian eteläpuolella olevalle, pienelle Lampedusan saarelle on tullut kymmeniä tuhansia pakolaisia levottomasta Pohjois – Afikasta. Pakolaistulvalle ei näy loppua.

Mitä tästä ajattelee Palermon entinen pormestari, nykyinen Italian parlamentin alahuoneen jäsen Leoluca Orlando? Hän edustaa pientä , oppositiossa olevaa keskusta – populistista Italia dei Valori – puoluetta.

"Puhumme maahantulosta Eurooppaan, tulosta Lampedusalle ja edelleen Sisilian ja Italian kautta muualle. Viimeiseen kolmeen kuukauteen en ole kuitenkaan kuullut EU:n ulkoministerin, lady Catherine Ashtonin puhuvan mitään tästä ongelmasta. Siinä ei ole mitään järkeä, että EU:n ulkopolitiikasta vastuullinen henkilö on hiljaa.

Hän ei puhu Barcelonan prosessista, eikä siitä kuinka lopettaa rikollisten maahantulo Afrikasta. EU:n tulisi osoittaa olevansa kansalaisliitto eikä päinvastoin.

Emme ole koskaan kuulleet Lampedusassa yhdestäkään rasismiin viittaavasta tapauksesta. Emme myöskään Sisiliassa, koska me olemme tänne tulijoiden maa, maa, joka toivottaa tulijat tervetulleiksi.

Mutta niin kauan kuin EU ei pysty ottamaan hoitaakseen mitä Sisiliassa tapahtuu, ja se on välttämätöntä, yksittäisten valtioiden on tehtävä jotakin. Jos kuitenkin olemme yhteinen Euroopan Unioni, niin sen on muotoiltava yhteinen maahanmuuttopolitiikka.
Jos tällaista ei ole, tulijat pyrkivät milloin minkin maan kautta Eurooppaan."

Enemmän tai vähemmän tummapintaisia maahanmuuttajia näkyi melko paljon Palermon kaduilla. He pääasiassa kaupittelivat erilaista pikkurihkamaa ja halpoja kulutustavaroita monilla katupöydillään, joita tuskin Suomessa olisi edes sallittu. En aistinut mitään vihamielisyyttä kaupustelijoita kohtaan.

Kun Sisiliassa ja Italiassa ollaan, niin kysymystä Mafiasta ei voi välttää. Varsinkin kun Leoluca Orlando on kirjoittanut kirjojakin mafian toiminnasta ja entisenä Palermon pormestarina taisteli mafiaa vastaan.

"Mafia muuttuu aikojen muutoksen mukaisesti. Entisaikojen mafiassa poliitikkoja tarvittiin toiminnassa, johon liittyi murhia. Nyt mafia on aivan tyytyväinen, jos maassa on hallitus – kuten Berlusconin hallitus – joka hyväksyy vaikkapa lain, jonka perusteella Iltaliasta laittomasti ulkomaille viety raha muuttuu lailliseksi, jos se palautetaan Italiaan.

Tästä rahasta maksetaan vain 5 prosenttia valtiolle ja tuojan henkilöllisyyttä ei paljasteta. Tämä on laillista rahanpesua. Eivät rikolliset muuta tarvitsekaan, siinä on heille aivan kylliksi."

Kulttuurillinen laittomuus on se sanoma, jota Italian pääministeri ja hänen hallituksensa nykyisin viestittää toimillaan.

"Niin kutsutulle uudelle mafialle eivät ole keskeisiä vanhat, perinteiset sisilialaiset arvot kuten kunnia, rehellisyys ja ystävyys. Tärkeitä ovat globaalit arvot kuten vapaus ilman sääntöjä, kilpailu, joka johtaa monopoliin ja rikkaus ilman kehitystä."

Mafia on soluttautunut laillisiin yrityksiin ja tarvitsee juristeja suojellakseen tällaista toimintaansa.

"Jos joku sanoisi mitä ajattelet Berlusconista, niin vastaan, että hänhän on juuri sitä mitä uusi mafia tarvitsee. Hän toimii mafian tarpeitten mukaan. En sano, että Berlusconi on rikosoikeudellisesti vastuullinen – vaikka ehkä saattaakin olla – mutta hän joka tapauksessa hyväksyy lakeja, joita mafia tarvitsee ja mafia sanoo kiitos vaan."

Toisaalta mafian vastainen taistelu on koventunut. Viime vuosina on pidätetty isoja mafiapomoja, satoja mafiosoja sekä takavarikoitu heidän omaisuuttaan satojen miljoonien eurojen arvosta.

Matti Laitinen

Kommentoi