Kaksikielinen Viro

Viktoria Korpan työskentelee virolaisen, Postimees, päivälehden venäjänkielisen toimituksen vastaavana päätoimittajana. Lehteä julkaistaan siis kahdella kielellä. Viktoria Korpanin ukrainalaiset vanhemmat tapasivat toisensa Tallinnassa. Ukrainalaisista vanhemmista huolimatta venäjästä tuli Viktorian todellinen äidinkieli. Tapasin Viktoria Korpanin Tallinnassa ja keskustelimme niin menneistä kuin nykyhetkestäkin.

Viktoria Korpan kuinka kauan olet asunut Tallinnassa?

"Olen asunut Tallinnassa käytännöllisesti katsoen koko ikäni, kun luluun ei oteta muutamia syntymäni jälkeisiä kuukausia."

Tätä ei tietenkään pitäisi kysyä, mutta milloin synnyit?

"Olen 34-vuotias ja synnyin vuonna 1976 eli neuvostoaikana."

Neuvostoliitto oli olemassa silloin kun olit lapsi. Millaiset olivat viroa puhuvien ja venäjää puhuvien väliset suhteet lapsuudessasi?

"Lapsuudessani asuin alueella, jota pidettiin venäläisenä alueena. Sillä alueella asui enemmän venäjän kuin vironkielisiä ihmisiä.
Meidän kerrostalossamme oli kuusikymmentä asuntoa, joista vain kahdessa asui vironkielinen perhe. En siis voinut lapsuudessani leikkiä vironkielisten lasten kanssa. Kävin venäläistä koulua ja kaikki minun lapsuudenystäväni puhuivat venäjää. Kaikki lapset eivät tietenkään olleet venäläisiä, vaan joukossa oli juutalaisia, ukrainalaisia, mutta minulla ei ollut lainkaan virolaisia lapsuudenystäviä. Sain virolaisia ystäviä vasta silloin kun aloitin opiskelun yliopistossa."

Puhuitko lapsena yhtään viroa?

"Me tietenkin luimme koulussa myös viroa, mutta viron kielen opetuksen taso oli todella heikko. Silloin oli todella vaikeaa löytää kunnollisia vironkielen opettajia. Sittemmin opiskelin yliopistossa tullakseni sellaiseksi viron kielen opettajaksi, joka opettaa viroa niille, joilla on joku muu äidinkieli.

Vanhempani olivat kuitenkin hyvin virolaismielisiä. He kannattivat kovasti Viron itsenäistymispyrkimyksiä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. He äänestivät myös itsenäistymisen puolesta. Kumpikaan vanhemmistani ei ole vironkielinen. Isäni on merimies, joka on viettänyt puolet elämästään merillä. Jotta jonkun kielen voisi oppia sitä tulisi käyttää käytännössä. Isäni on ollut vuodesta noin yhdeksän kuukautta laivoilla ja hän ei juuri puhu viroa. Äitini puhuu sitä jotenkin, ei kuitenkaan läheskään täydellisesti. Molemmat vanhempani tukivat kuitenkin voimakkaasti minun ja veljeni vironkielen opintoja. Kouluaikana he maksoivat varsin paljon siitä, että sain vironkielessä yksityisopetusta. Se auttoi minua valmistautumaan yliopisto-opiskeluihin. Vanhemmillani oli ainakin puolittainen osuus siihen, että päätin lähteä opiskelemaan viroa. Heidän mielestään se oli hyvä ajatus ja se todella oli sitä. Itse olin ensin ajatellut lukevani matematiikan opettajaksi. sain yliopistossa opiskellessani vähitellen virolaisia ystäviä, jotka auttoivat minua paljon viron kielen opinnoissani. Noilla opinnoilla on ollut suuri vaikutus elämääni."

Palataan vielä hieman taaksepäin ajassa. Kun Viron kamppailu itsenäisyyden palauttamiseksi alkoi olit hyvin nuori. Itse seurasin vastaavaa kamppailua Latviassa. Muistan, että siellä monet venäläiset tai venäjänkieliset puhuivat jopa latvialaisen fasismin paluusta.

"Niin, mutta minut kasvatettiin toisella tavoin. Molemmat vanhempani olivat merillä. He olivat nähneet ulkomaita. Äitini oli sittemmin jäänyt kotiin lasten kanssa. Mutta vanhempani kuuntelivat myös kiellettyjä ulkomaisia radioasemia. He myös kertoivat minulle siitä miten ihmiset elivät muissa maissa. He sanoivat myös että ihmiset eivät elä Neuvostoliitossa vapaasti. Olin siis jo varhain tietoinen miten asiat olivat. Vanhempani eivät koskaan ollet kommunisteja. Päinvastoin he pitivät kommunismia pahana järjestelmänä. Isäni isoisä oli joutunut vankilaan niin sanottuna kulakkina, koska hänellä oli ollut peräti kaksi hevosta. Hän kuitenkin palasi hengissä takaisin. Minä olin siis jo hyvin varhain tietoinen siitä mistä oikein oli kysymys. Kuten jo aiemmin sanoin vanhempani toivoivat, että Virosta tulisi vapaa maa. Me siis olimme iloisia kun niin tapahtui."

Miten yleistä tuollainen ajattelutapa oli Viron venäjänkielisten keskuudessa?

"En keskustellut asiasta ystävieni kanssa. Neuvostoaikana en tietenkään esimerkiksi kertonut koulutovereilleni sitä, että vanhempani kuuntelivat ulkomaisia radioasemia. Mutta minusta tuntuu, ettei samanlainen ajattelutapa kuin meidän kotona ollut niin kovin yleinen venäjänkielisten keskuudessa. Monille Viron itsenäisyys oli järkytys. Monet luokkatovereideni perheet muuttivat Venäjälle tai muualle entisen Neuvostoliiton alueelle. He lähtivät siksi, etteivät he osanneet ajatella Viroa kotimaanaan. Se oli heille vain paikka missä he asuivat ja tekivät työtä, ei muuta. Minun vanhempani muuttivat tänne ja he olivat onnellisia täällä. Minä ja veljeni kasvoimme täällä. Me emme koskaan edes miettineet muualle muuttamista. Silloin kun Neuvostoliitto oli olemassa me tosin puhuimme siitä, että voisimme ehkä jollain tavoin muuttaa pois Neuvostoliitosta. Minulle oli hyvin tärkeää, että vanhempani ja etenkin isäni keskustelivat kanssani tuollaisista asioista."

Oliko opiskeluaikanasi yliopistossa jännitteitä venäjänkielisten ja vironkielisten opiskelijoiden välillä?

"Ei, ei ollut. Mikäli haluat jonkun negatiivisen esimerkin voin kertoa eräästä tapauksesta, joka sattui silloin kun olin noin kymmenenvuotias. Olin kaupassa ostamassa maitoa ja leipää. Eräs vanhempi nainen kysyi minulta jotakin. En oikein kuullut mitä hän kysyi. Olisin ehkä saattanut jopa ymmärtää sen. Kysyin häneltä mitä hän kysyi, jolloin hän kehotti minua menemään takaisin Moskovaan. Olin hyvin hämmästynyt, olinhan vain lapsi, enkä ollut tottunut sellaiseen kiukkuun. Vanhemmillani oli silloinkin paljon virolaisia ystäviä, jotka olivat erittäin ystävällisiä. Me vietimme yhteisiä juhlia heidän kanssaan. Äidillenikin sattui vastaavanlainen tapaus. Ehkä kyse oli siitä katkeruudesta, jota venäjänkielen kuuleminen aiheutti. Ihmiset ehkä samaistivat puhujan niihin ihmisiin, jotka olivat vieneet isovanhempien talon tai niihin jotka olivat kyydittäneet heitä Siperiaan. Noiden ihmisten sisällä oli varmasti paljon patoutunutta vihaa, joka oli turvallista kohdistaa vaikkapa lapseen. Se on surullista ja traagista, koska viha ei johda mihinkään rakentavaan ratkaisuun."

Havaitsitko sen, että myös venäläisten joukossa oli tai on haluttomuutta vironkielen opiskeluun?

"Meidän on erotettava kaksi asiaa toisistaan. Esimerkiksi itävirolaisessa Narvan kaupungissa vain viisi prosenttia asukkaista on virolaisia. Sielläkin ihmiset opiskelevat viroa, mutta heidän on hyvin vaikeaa saada käytännön harjoitusta viron kielessä. Kielen oppimiseksi on oltava myös siihen otollinen ympäristö. Kielen oikein puhumisen ja ääntämisen kannalta ympärillä on oltava niitä ihmisiä jotka puhuvat kieltä omana äidinkielenään.
Mutta olen tavannut myös niitä ihmisiä, jotka ajattelevat ettei heidän tarvitse osata viroa. Heidän mielestään riittää, että he osaavat venäjää. Se on heidän valintansa. Viro on vapaa maa. Jos et halua kansalaisuutta, tai jos et halua löytää parempaa työtä, sekin on valintakysymys. Sellainen asenne kaventaa horisonttia. Olen siis tavannut noita ihmisiä. Useimmiten he ovat vihaisia. He ovat vihaisia Viron hallitukselle, koska aina on helpompi syyttä jotakuta muuta kuin itseään. On aina paljon helpompaa tietää, että joku toinen on syypää kaikkiin ongelmiisi.

Onneksi lähipiirissäni ei ole tuon tyyppisiä ihmisiä… Ehkä jotkut noista ihmisistä kokevat syvempää yhteenkuuluvuutta Venäjään. Olen tavannut ihmisiä, jotka sanovat olevansa venäläisiä patriootteja ja jotka samalla ovat kertoneet vihaavansa ja inhoavansa Viroa, sen kieltä ja virolaisia. Eräät ystävieni ystävätkin ovat tuollaisia. He puhuivat vain Venäjästä ja siitä millaisia venäläisiä patriootteja he ovat. Kysyin heiltä onko nimenomaan Venäjä se maa jonka kaikinpuolista menestystä he haluaisivat edesauttaa. He vastasivat myöntävästi. Silloin kysyin heiltä mikseivät he sitten muuta Venäjälle, mikäli he ovat niin kiivaita venäläisiä patriootteja. Eikö siis olisi luonnollinen asia muuttaa Venäjälle, jonnekin vähemmän menestyneelle alueelle ja luoda sinne jotain uutta ja auttaa siten sitä maata, jota niin syvästi rakastaa. Lienee turha mainita, että kysymykseni raivostutti heitä."

Varsin usein kuulee puhuttavan myös venäläisten diskriminoinnista Virossa. Mitä ajattelet siitä?

"Täällä on ollut joitakin todella ikäviä tapauksia. Esimerkiksi itä-Virosta eli niin sanotulta venäläisalueelta kerrottiin seuraava tapaus. Lääkäri oli heittänyt nuoren potilaansa passin roskakoriin, koska poika ei ollut puhunut viroa. Eivät nuo tapaukset kuitenkaan ole niin yleisiä. Tuokin tapaus kertoo enemmän kyseisen lääkärin mielenterveydestä. Olen myös kuullut, että jotkut ihmiset valittavat sitä, että heidän on vaikea saada kunnollisia töitä, koska heillä on venäläinen sukunimi. Viime kesänähän käyttöön tuli uusi sukunimilaki, joka helpottaa sukunimen muuttamisen virolaiseksi, mikäli niin haluaa tehdä…

Minulla ei ole virolaista nimeä, eikä se ole minua mitenkään häirinnyt. Tunnen myös monia muita joilla on ei-virolaiset nimet, eivätkä hekään ole kohdanneet ongelmia nimiensä tähden. He ovat kuitenkin halunneet opetella viron kielen ja he ovat pärjänneet nimistään huolimatta mainiosti.

Ei täällä mitään apartheidia ole. Viro on itsenäinen maa ja viro on sen virallinen kieli. On hölynpölyä sanoa, että täällä olisi vallalla jonkinlainen apartheid-järjestelmä.

Minusta iäkkäämpien ihmisten Viron kansalaisuuden saantia tulisi kuitenkin helpottaa. Puhun nyt niistä ihmisistä, jotka ovat nyt kuusi-seitsemänkymmenvuotiaita. Heistä monien on kokolailla mahdotonta oppia enää viron kieltä ja samaa koskee perustuslakiin liittyvää koetta. Täällähän on suritettava kaksi koetta. Oliko se heidän vika etteivät he opetelleet viroa silloin kun he olivat nuoria?

Ehkä heidän olisi pitänyt nähdä enemmän vaivaa kielen oppimisen suhteen, mutta esimerkiksi Itä-Virossa heillä ei ollut siihen edellytyksiä, koska ympärillä oli vain venäläisiä. Minusta kansalaisuuslakia voitaisiin lieventää tuollaisten ihmisten osalta. Kyse ei ole kuitenkaan mistään apartheidista."

Mitä ajattelet Viron tulevaisuudesta?

"Minusta se näyttää valoisalta. On uskottava parempaan. Minä todellakin uskon, että meidän tulevaisuudennäkymämme ovat melko hyvät. Me selvisimme talouskriisistä, joka tuli niin monille yllätyksenä ja kovana iskuna. Virossa ei ole paljon asukkaita, mutta monet heistä ovat älykkäitä ja teräviä ihmisiä. Ihmisethän luovat maasta sen mikä se on. On ilo että niin monet lahjakkaat nuoret ihmiset täällä välittävät Viron tulevaisuudesta. On totta, että monet ovat lähteneet täältä paremman elintason perässä ulkomaille, esimerkiksi Suomeen on mennyt lääkäreitä, bussi-ja taksikuskeja ja niin edespäin. Heitä on yritetty houkutella kampanjalla takaisin. Ideana tuollainen kampanja on tietysti hyvä, mutta ihmisillä on tietenkin vapaus lähteä.

Uskon myös, että seuraavilla sukupolvilla on paljon vähemmän kansallisuuteen perustuvia jänniteitä. Lapsemme kasvavat jo kaksikielisessä ympäristössä. Jo nyt on se tilanne, että venäläistä alkuperää olevat nuoret saattavat saada helpommin töitä monipuolisemman kielitaitonsa vuoksi. Nuoret virolaisethan eivät puhu venäjää, koska sen opiskelusta tuli hyvin epäsuosittua Viron itsenäistyttyä. Nyt olen kuitenkin havainnut, että monet virolaisetkin nuoret haluavat opiskella myös venäjää. Jokainen opittu kielihän tekee ihmisestä rikkaamman. Haluan myös uskoa, että me vielä saavutamme Suomen vakaudessa, hyvinvoinnissa ja sosiaalisessa turvallisuudessa."

Martti Puukko

Kommentoi Lähetä: