Kestämätöntä keskustelua

Moni kuuntelija on kiitellyt kuluneella viikolla päättynyttä sarjaa Isä ja poika ja aivan aiheesta. Kyseessähän oli sarja, jossa Seppo ja Hermanni Seppälä muistelivat neljänkymmenen viikon aikana millaisessa Suomessa he ovat yhteisen elämänsä eläneet kuluneen neljänkymmenen vuoden ajan.

Näin kirjoittaa Timo Partio Espoosta:

"Kiitos Radio 1:lle hienosta Isä ja poika-ohjelmasarjasta! Tekijät kertoivat aidosti ja mielenkiintoisesti yhden perheen tarinaa, ja perhealbumista ei poimittu vain niitä aurinkoisen päivän kuvia, vaan koskettavasti käsiteltiin myös kipeitä asioita.

Täydellisiä perheitä ei ole, niin kuin ei ole täydellisiä ihmisiäkään. Kiitos Sepolle ja Hermannille ja hyvää jatkoa molemmille!"

Samalla asialla on Riitta Seinäjoelta. Hänen kirjoituksensa lopussa on mielestäni hieno ajatus. Näin Riitta:

"Ilahduttavinta tuossa isän ja pojan keskustelussa oli se, että se todella oli keskustelua eikä mitään inttämistä. Asioista ei selvästikään oltu aina oltu samaa mieltä – eikä ehkä vieläkään, mutta se ei estänyt asiasta puhumista. Nykyään moinen alkaa olla harvinaista herkkua"

Tuo on hyvä havainto. Liekö sitten internetin suoman nimettömän julkisuuden tuoma ilmiö vai mikä, mutta keskustelukulttuuri Suomessa ei ole ainakaan kehittynyt viime vuosina. Päinvastoin: sananvapauden nimissä jokainen katsoo oikeudekseen tölväistä mitä sattuu ja kenestä tahansa. Sananvapaus on hyvin tärkeä arvo, mutta se ei oikeuta loukkaamista, herjaamista ja toisen ihmisen arvojen perusteetonta kyseenalaistamista.

Tämä vallitseva nettikeskustelu ei osaa tai ainakaan pyri keskustelemaan argumentein vaan kovin usein käy suoraan kiinni henkilökohtaisuuksiin.

Tämän huomaa myös radio-ohjelmien palautteesta, jossa hyvin usein arvostellaan esimerkiksi Kirsi Virtasen, Markku Heikkisen tai Johanna Korhosen oletettuja henkilökohtaisia ominaisuuksia eikä itse asiaa. Sama koskee hartausohjelmia. Uskonnoista saa olla mitä mieltä tahansa, mutta mitä tarkoitusta palvelee uskovien ihmisten herjaaminen?

Kunnon keskustelu edellyttää toisen ihmisen kunnioittamista, vaikka mielipiteitä ei jakaisikaan. Keskustelu on tärkeää, vain se vie asioita eteenpäin. Joskus kuitenkin tuntuu, ettei kaikilla mielipiteillä edes pyritä rakentamiseen vaan ainoastaan oman pahan olonsa purkamiseen.

Sellainen muistuttaa enemmän kännikalojen nakkikioskinahistelua kuin sivistynyttä keskustelua.

Kaikesta huolimatta Yle radio 1 haluaa vastakin kuulijoiden palautetta, tästäkin ohjelmasta. Valtaosa lähettämästänne palautteesta on hyvää ja perusteltua. Palautteen ei tarvitse olla positiivista, ollakseen hyvää.

Lähettäkää siis rakentavaa kritiikkiä edelleen ja osoitteita tulee tässä:

Nettisivujen palautelomakkeen kautta; sähköposti yle.radio1.fi@yle.fi tai sitten maapostitse suoraan minulle osoitteeseen Kaj Färm, PL 6, 00024 Yleisradio.

Viettäkää rentouttava viikonvaihde.

Kommentoi