Murhaava heinäkuu

Hyvää kesälauantaita kaikille. Säästä ei puhuta yhtään mitään. Luetaanpa heti alkuun otteita saamastamme kirjeestä. Sen on lähettänyt nimimerkki ”Radion ystävä”.

”Radion pitkäaikaisena kuuntelijana joskus muistin kätköistä pompahtaa mieleen muutamia radio-ohjelmia, joita on aikain varrella kuullut. Muistaako kukaan Jukka Lehesvirran Puheluita? Se oli hauska ohjelma, jossa Lehesvirta puheli puhelimessa, kuitenkin niin, ettei soittajan ääntä kuulunut. Siis vain studiossa olleen Lehesvirran jutusteleminen kuului radiossa. Tällaista haluaisin lisää. Toinen mieleni syvyyksistä nouseva ohjelma on M.A.Nummisen ja Juha Siltasen Yömyöhä. Asiantynkää, huumoria, improvisaatiota, outoa musiikkia ja puhetta. Joten pyytäisittekö herroja Numminen ja Siltanen pistäytymään radiossa? Näitä toivoisin kuulevani. Aina aika ajoin on syytä katsahtaa taakseen, vaikka pääsiallisen suunnan on tietenkin oltava eteenpäin, niin kuin Ylellä tapahtuukin. Ystävällisin kesäterveisin, Radion ystävä.”

Kiitoksia kovasti terveisistä ja ideoista. Itsekin olin tuolloin kultaisella kahdeksankymmentäluvulla M.A. Nummisen ja Juha Siltasen ohjelmien kiitollinen kuuntelija. Täytyypä miettiä, mitä tuolla saralla olisi tehtävissä.

Huomenna on muuten heinäkuun ensimmäinen päivä. Tiedättekin varmaan, että vuodesta 2005 lähtien on Yle Radio 1:ssä vietetty teemaheinäkuita. Ensimmäisenä teema oli ”Punainen heinäkuu” ja sitä on seurannut ruotsalainen, jumalainen, isänmaiden, haastava, karjalainen ja turkulainen heinäkuu. Tämän heinäkuun teemana on ”Murhaava heinäkuu”.

”Onpa kepeä teema”, kommentoi eräs tuttavani ilman ironian häivääkään. Ja tottahan se on: useimmille sanasta murha tulee ennemmin mieleen salapoliisiromaanit kuin julma ja raaka hengenriisto.

Yle Radio 1 ei suinkaan väheksy dekkareita. Ne kuuluvat kesään yhtä itseoikeutetusti kuin kärpäset, grillimakkara ja kinastelevat lapset auton takapenkillä. Kanavan luonteen mukaisesti tätäkin aihetta tullaan kuitenkin käsittelemään laajasti, ennakkoluulottomasti ja moniulotteisesti.

Siihen tämä teema antaakin hyvät mahdollisuudet. Historia tuntee kohtuuttoman paljon erityyppisiä murhia. Poliittiset murhat Julius Caesarista Kennedyihin ja Olof Palmeen, meikäläisiä Bobrikovin ja Heikki Ritavuoren murhia unohtamatta, ovat ehtymättömiä tutkimusten kohteita.

Järkyttäviä murhia tapahtuu maailmalla ja valitettavasti myös Suomessa aivan liian usein. Siksi ilmiötä on syytä tutkia myös psykologisena ja sosiologisena ilmiönä.

Murhan psykologiaa on käsitelty paljon myös kirjallisuudessa – muissakin kuin salapoliisiromaaneissa. Esimerkkeinä vaikka Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus ja Albert Camus’n Sivullinen.

Elokuvat ja näytelmät ovat pullollaan murhia ja murhaajia ja mitä olisikaan ooppera ilman murhaa?

Mitä sitten on luvassa Yle Radio 1:ssä?

Heti huomenna päästään dekkarien maailmaan, kun Radioteatteri esittää norjalaisen Karin Fossumin kirjaan perustuvan kuunnelman ”Piru valoa kantaa” ensimmäisen osan. Fossumin suosion syy on nimenomaan hänen taitonsa käsitellä psykologisia teemoja. Siis huomenna sunnuntaina kello 15.00 Piru valoa kantaa.

Tunnelmointia voi jatkaa heti kello 16.35, kun Liisa Vihmanen selvittelee keitä ja minkälaisia olivat keskiajan pyövelit. ”Pää poikki ja pinoon” on tuon ohjelman lupaava nimi.

Eiköhän noilla päästä leppoisasti heinäkuun alkuun.

Mutta lähettäkää toki kommentteja ja toiveitanne heinähelteistä huolimatta. Tämän nettisivun kautta; sähköpostitse yle.radio1.fi@yle.fi tai sitten maapostitse suoraan minulle osoitteeseen Kaj Färm, PL 6, 00024 Yleisradio.

Kaunista kesää kaikille.

Kaj Färm

Kommentoi