Puhetta puheesta

Pari viimeistä viikkoa tällä palstalla on puhuttu paljon musiikista, mutta vähemmän puheesta. Keskitytään nyt siis puheeseen.

Reijo kirjoittaa näin:

”Olen asiallisten keskusteluohjelmien ystävä ja mielelläni olisin myös suurkuluttaja, kunhan vain tarjontaa olisi enemmän. Olen vieläkin pahoillani siitä, että päästitte Tuomas Enbusken kanavalta vuodenvaihteessa, vaikka ymmärränkin, että rahan perässähän mies taisi lähteä. Joka tapauksessa kaipaisin Ykkösaamun lisäksi Radio yhteen ohjelmaa, jossa haastettaisiin Suomen talousvaikuttajia sekä ykköstason poliitikkoja selkein sanoin kertomaan, missä oikein mennään. Tarvitaan siis hyvä toimittaja – mies tai nainen, joka panee eliitin puhumaan ymmärrettävää kieltä todellisista asioista.”

Näin kirjoittaa Reijo, enkä juuri voisi olla enempää samaa mieltä. Juuri tuollaisia ohjelmia tarvitaan myös tänne Yle Radio 1:n. Toisaalta on sanottava, että Reijon kuvaamia tekijöitä ei ole ihan helppoa löytää. Sellaisiksi ei synnytä eikä lahjakaskaan ihminen pysty siihen suoraan koulun penkillä, vaan se vaatii vuosikausien perehtymistä, opettelua ja muuta kokemusta. Sekä tietenkin myös luontaista lahjakkuutta.

Haku on päällä koko ajan monellakin taholla ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olkaamme toiveikkaita.

Irmeli Isomäellä on hieman toisenlaisia huolia:

”Tätä kirjoittaessa kuuntelen parhaillaan netistä Antti Nylénin haastattelua. Hän totesi joitakin hetkiä sitten, että nykymaailma vaatii koko ajan jotain huomiota, jotain piippausta ym. häiritsevää kuuluu joka puolelta. Rauhaa pitää etsiä.Tämä ohjelma oli paradoksaalinen äänimaailman suhteen. Joku on keksinyt vinguttaa tässäkin ohjelmassa huuliharpun tapaista ääntä, joka katkoo mukavaa rauhallista puheohjelmaa aivan tarpeettomasti. Uskoisin, että 20 minuuttia sentään jaksetaan kuunnella keskeytyksettä. Ohjelma loppui jo. Musiikkinäytteitä oli kaksi ja sitten tuota vingutusta ja haastattelijan ääntä. Voisi ainakin valita taustaäänet hieman tarkemmin. Nylén ja huuliharppu eivät tulisi ensimmäisenä mieleen yhdistää, jos tyyliä haetaan.Kun kerran aloin kirjoittaa niin tulkoon nyt julki sekin ihmetykseni, että radioon kelpaa mitä hirveimpiä ääniä juontajiksi, uutisten lukijoiksi ym. Puhetekniikkaa voi opiskellakin.Televisiota minulla ei ole, mutta kyläpaikassa kauhistuin a-studion uutta ilmettä. Vipinää ja menoa pitää kaiken sisältää, ei siis oleteta että katsojalle riittäisi keskustelun kuunteleminen ja katsominen. Onko joku hälyvaje, jonka Yle on ottanut asiakseen täyttää?Voimala on myös esimerkki studioiden sisustuksen uskomattomasta mauttomuudesta ja sekavuudesta, mutta hyvät juontajat pelastavat kaiken.Närkästykseni oli tarpeen tulla julki. Mutta minä pidän Radio Yle 1:n radio-ohjelmista. Nyt alkoi Välskärin kertomukset, joiden kieli on niin kaunista että uskomattomia sisältöjä kestää hyvin kuunnella. Ennen pidin myös Yle Puheesta, mutta en ole sitä uskaltanut kuunnella sen jälkeen kun kanavalle kerrottiin tungettavan myös urheilua.Ystävällisin terveisin Irmeli Isomäki”

Siinä tuli paljon terveisiä niin radioon kuin televisioonkin. Kiitos siitä.

Useampikin kuuntelija on tiedustellut, minne on kadonnut kuuluttajamme Marketta Sonninen? Joku jopa epäili, että olemme päästäneet hänetkin eläkkeelle kuten Hellevi Härkösen.

Ei huolta. Marketta Sonninen on kylläkin alkuvuoden virkavapaalla, mutta palaa taas töihin kesän loputtua.

Kiitoksia kaikesta palautteesta, sitä toivotaan myös lisää. Palautetta voi jättää näiden nettisivujen kautta tai postia lähettämällä: sähköpostitse yle.radio1.fi@yle.fi ja perinteinen paperipostiosoite on Kaj Färm, PL 6, 00024 Yleisradio.

Rauhallista viikonloppua teille.

Kaj Färm

Kommentoi