Manifesti: Kunnon väelle kunnon juhlia!

Eliitti takaisin!

Itsenäisyyspäivän lähestyessä sen huomaa kaikkein kipeimmin. Ennen maailmassa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla kävi kansakunnan kerma. Poliitikot, teollisuuspamput ja kulttuurivaikuttajat – se kaikille aika vieraaksi jäänyt kansanosa, joka piti maamme pyörimässä. He olivat niin vieraita ja kaukaisia, että heitä oli helppo katsoa ylöspäin. Tavallista kansaa sinne ei kutsuttu. Paitsi kerran Spede ja Vesku. Sen jälkeen katsottiinkin kevääseen asti sketsejä, joissa Pasanen ja Loiri jonottivat presidenttiä kättelemään. Nyt on toisin! Päättäjät eivät mahdu sekaan, kun presidentti kutsuu mukaan Idols-suosikkinsa ja muut tv-lempparinsa. Se Suomi on lopullisesti poissa, jossa vallasväki juhlii kartanon salissa ja muut väentuvassa.

Silmät kyyneltyvät kun kuuntelee menneiden vuosikymmenten uutisselostuksia: ”Kansamme sydämet paisuvat ylpeydestä, kun meidän oma Ester Toivosemme kruunattiin peräti Miss Euroopaksi. Tällaisia tyttöjä meillä kasvaa!” Tai ”ei suomalainen silmä voinut pysyä kuivana katsoessaan Paavo Nurmen juoksua”. Aivan kuin kansallamme olisi yksi yhteinen silmä, joka ilmaisee yhtä yhteistä tunnetta!

Nykyään antisankarit ovat ottaneet näiden sankareiden paikan. Jääkiekon MM-kisavoiton juhlinnan jälkeen palstatilat menivät kiekkosankareiden käytöksen selittämiseen. Kansakunnalla oli yksi yhteinen kysymys: Olisiko anteeksipyyntö tarpeen? Mutta siitäkin oli kahdenlaista mielipidettä. Sydämemme eivät suostuneet sykkimään samassa tahdissa.

Suomen itsenäisyyspäivän huipentuma on kun vajaat kaksi miljoonaa suomalaista linnoittautuu neljän seinän sisälle katsomaan kun toiset juhlivat. Voiko silloin sanoa että koko kansakunta kokoontuu yhteen juhlimaan? Presidentti, jota arvojohtajaksi tituleerataan, onkin jo tänä vuonna sanonut ”ei oo pakko tulla”. Tämä on jo aika lähellä vanhaa alle kouluikäisten klassikkoa: ”Mä en kutsu sua mun synttäreille!” Se siitä yhtenäisyydestä!

Me väitämme, että kansakunnan yhteiset juhlat ovat jääneet historiaan!

Hanna Seppänen ja Tilda Korkeela.

Kommentoi Lähetä: