Manifesti: Nykyinen juhlakalenteri on vain kauppojen ylläpitämä!

Juhlia on niin paljon että arki ei mahdu sekaan!

Ensin oli talonpojan kalenteri. Jokaisen talonpojan piti tietää milloin mikäkin työ oli tehtävä: milloin laitetaan jotain maahan ja milloin otetaan jotain ylös. Sitten tuli kirkko. Kevätkyntöjen juhliminen muuttui pääsiäiseksi ja vuoden kohokohta siirtyi syystöiden loppumisriemuista jouluun. Sitten tuli perhe. Kaikki äidit saivat oman juhlapäivänsä kalenterissa ja kun yhteiskunta tasa-arvoistui, se suotiin myös iseille. Sitten tuli markkinatalous. Tätä uusinta juhlakerrostumaa edustavat Hullut päivät, Hintahulinat ja Lidl.

Helsingin yliopiston kalenteri- tiimi toimittaa suomalaisia almanakkoja yksinoikeudella. Viime aikoina akateeminen maailma on tehnyt reippaita pelinavauksia kaupallisen yhteistyön suuntaan. On vain ajankysymys milloin 3+1-päivät saadaan virallisiksi liputuspäiviksi. Juhannuksena liputetaan vuorokauden ympäri. Tämäkin maratonliputus kalpenee 3 +1-päiväisen liputusjuhlan rinnalla.

Juhlakalenteri on muotoutunut siten, että uudet juhlat ja pyhät ovat sijoittuneet vanhojen pyhäpäivien yhteyteen. Historiaa kunnioittaen markkinatalous on onnistunut tässä yli odotusten. Oli sitten kyseessä pääsiäinen, vappu, juhannus, joulu tai uusivuosi, niin kaikkeen löytyy omaa juhlatavaraa.
Kaupat ovat onnistuneet kehittämään myös omia juhlahetkiä kuten vaikkapa kesäloman alku, kouluun paluu ja ”muista hemmotella itseäsi pimenevinä syysiltoina”. Kaupat rohmuavat uusia ulkomailta tarjoutuvia juhlia kuten Ystävänpäivä tai Halloween. Perinneintoisimmat herättelevät jopa sellaisia unohdukseen vaipuneita juhlia kuin kekri. Tai saavat meidät haluamaan parempiin piireihin esittämällä rapujuhlat ainoana oikeana tapana reagoida kesän loppumiseen.

Perinteentutkimuksen asiantuntijat yrittävät perinnepoliiseina pitää jonkinlaista kuria juhlien välillä: ”Pääsiäisnoidat tulevat lännestä, virpominen idästä. Virpojien pitäisi olla omissa vaatteissaan, noidiksi pukeutuneiden ei pitäisi virpoa ja muutenkin virpojat hakevat palkkansa vasta myöhemmin. Ja suomalaisia pääsiäismunia ei pidä sekoittaa amerikkalaiseen ’karkki vai kepponen’ -perinteeseen. Siinä kitsaan naapurin postilaatikkoon voidaan rikkoa kananmunia, mutta ne eivät ole iloisin värin koristeltuja suomalaiseen tapaan.”
Me väitämme, että juhlaperinteet ovat vain pinnallista ostojuhlaa vailla historiaa!

Hanna Seppänen ja Tilda Korkeela

Kommentoi