Manifesti: Perhejuhlissa ei perhe juhli!

Perhejuhlista on tolkku poissa!

Entisajan maailmassa juhlia leimasi ainutkertaisuus. Häät, ristiäiset, hopeahäät, kultahäät seurasivat kauniisti toisiaan vuosien vieriessä. Tänä päivänä voi hyvinkin joutua kolme, neljä kertaa kummipojan häihin.

Juhlien piti toistua samanlaisina, noudattaa tiettyjä perinteitä ja vakiintuneita tapoja. Jämäkkä ”niin meillä päin on ollut tapana”- ajattelu vahvisti sekä perhettä että yhteisöä.

Hääpari kutsuu juhlimaan kaikki heille tärkeät, rakkaat ja läheiset ihmiset. Morsiamen perhe ja suku, sulhasen perhe ja suku sekä ystävät; sinun, minun ja meidän ystävät. Häiden kaavan mukaan hääpari ottaa vieraat vastaan yhdessä, istuu ruokapöydässä yhdessä, leikkaa kakun yhdessä, tanssii yhdessä jne. Hääpari onkin ainoa joka voi olla varma siitä, että juhlissa on tuttua seuraa. Jo morsiusparin vanhemmat sijoitetaan istumaan ristikkäin. Morsiamen isä istuu sulhasen äidin kanssa ja päinvastoin. Monet vieraat eivät tunne toisiaan, mutta tutun hääparin kanssakaan ei voi seremoniallisista syistä olla. Pöytäjärjestys sijoittaa ihmisiä periferisiin oloihin, ventovieraiden keskelle. Silloin voi tuntea olonsa niin ylimääräiseksi ja ulkopuoliseksi, että häävieraat etsivät pöytäliinan suojissa kutsun käsilaukusta varmistuakseen olevansa oikeissa juhlissa.

Eikä siinä vielä kaikki. Myös juhlien rima on noussut. Yhä useammat vuokraavat ulkopuolisia tiloja juhliinsa. Ennen ainoastaan sikarikerroksen herrat hankkivat juhlahuoneiston merkkipäiväkseen. Tämä tapa on levinnyt alaspäin kansankerroksissa. Jossakin lehdessä päiviteltiin, miten 30-vuotispäiviä varten vuokrataan nykyään baareja, lukussaunaosastoja jopa kokonaisia talvipuutarhoja. Mitä nyt kolmikymppisistä! Vaativampia kuluttajia löytyy vielä nuoremmasta polvesta. 3-vuotissynttäreitä vietetään tiloissa, jossa on pallomeri, polkuautoja, akvaariomaailma, hampurilaisia tarjoilevaa henkilökuntaa, taikuriohjelmaa ja rutkasti lahjoja vieraille. Voimme vain haaveilla millaisilla reiveillä tämä sukupuoli juhlii vajaan puolivuosisadan päästä 50-vuotispäiviään.

Kilpavarustelu juhlien suhteen valtaa alaa. Vaatimustaso on noussut. Ennen kaikkien juhlat noudattivat samaa kaavaa. Uutuuksia ei kaivattu. Nyt juhlilla on kyettävä ilmaisemaan omaa persoonallisuuttaan, luovuuttaan ja kekseliäisyyttään. Toisaalta samaan aikaan on kuitenkin oltava sosiaalisesti korrekti. Olisi helpompaa jos voisi juhlia yksinkertaisesti laittamalla merkkipäivänään pullapitkon pöytään ja kahvinkeittimen valmiuksiin vieraiden varalle. Vai olisikohan tässä retrosynttäriteemapalvelua myytäväksi 18- 44-vuotiaille naisille?

Me väitämme, että yksinkertaisia, lämminhenkisiä perhejuhlia ei ole enää olemassakaan!

Hanna Seppänen ja Tilda Korkeela

Kommentoi Lähetä: