Manifesti: Työelämä tuhoaa juhlamielen!

Nykyinen työelämä vainoaa juhlia!
Työnantajien vanhanmallinen juhlakielteisyys on täysin hyväksyttävä piirre. On tehokkaan tulosajattelun vastaista sulkea lafka jouluna kolmeksi päiväksi, mutta maksaa työntekijöille täyttä palkkaa. Pomo, joka kiristelee tästä hampaitaan, osoittaa vain olevansa ylempiin johtotehtäviin pätevä; osaahan hän vaalia sijoittajien etua.

Mutta näiden juhlien rinnalla on aina kukoistanut työpaikkojen oma juhlaperinne: Pikkujoulut, kesäjuhlat, osaston juhlat, koulutuspäivän illanistujaiset, projektin loppukaronkat, eläkkeelle jäämiset, 25 vuotta palveluksessa olleiden palkitseminen, pomon syntymäpäivät, henkilöstöpäällikön syntymäpäivät, siivoojan syntymäpäivät ja niin edelleen.

Tämän hetkinen työelämä tekee kaikkensa, ettei kenenkään työ olisi enää juhlaa. Kaikki uudistukset ja innovaatiot tuhoavat suomalaisen työelämän kunniakasta juhlaperinnettä.
Miten johtaja voi nipistellä alaisiaan pikkujouluissa, kun johtaja on Espoon Keilaniemessä ja alaiset 15 kilometriä Mumbaista koilliseen? Entä kansainvälisen tietokonejätin yksinäinen ohjelmoitsija Piilaakson yössä? Voiko hänestä löytyä sellaista yhteisöllisyyttä, että hän samanaikaisesti korkkaa pullon ja klikkaa webbikameran pyörimään? Sitten hän jakaisi videon YouTubessa ja vain siksi että työkaverit Suomessa saisivat juoruta, että ”missä kunnossa se taas oli”.

Nykyinen työelämä suosii vuokratyöntekijöitä – kuka jaksaa onkia tietoonsa osuvatko heidän syntymäpäivänsä juuri meidän firman ajanjaksoon? Pätkätyöt varmistavat, että juhlanaiheitakaan ei oikein löydy – kuinka moni enää onnistuu pysymään samassa työpaikassa niin kauan, että saavuttaisi sen kultakellon tai edes Aalto-maljakon? Avotoimistot pitävät huolen lopusta. Kun istuu koko päivän hälyisessä toimistossa ja kuuntelee samoja ihmisiä , niin mitä juhlaa olisi istua vielä hälyisemmässä baarissa kuuntelemassa samoja ihmisiä?

Se, että arki olisi juhlaa, kiellettiin jo 2000-luvun puolivälissä. Muistattehan mistä Nokian alamäki alkoi? Yhtiö päätti säästää ja luopua työntekijöiden jälkiruoista. Ja siihen loppui makea elämä.
Me väitämme, että nykyinen työelämä on tuhonnut työpaikkojen juhlakulttuurin!

Hanna Seppänen ja Tilda Korkeela

Kommentoi Lähetä: