Dokumenttitunti torstaisin klo 22.05 - 23.05, uusinta sunnuntaina klo 16.05

Ville Vallgrenin ilo

Havis Amanda -patsas. Kuva: Heli Sorjonen / Yle

Porvoossa syntynyt Ville Vallgren (1855 -1940) oli suomalainen kuvanveistäjä, joka eli Ranskassa 36 vuotta. Ville oli paitsi taiteilija, myös elämää rakastanut seuramies ja hyvän ruoan ja juoman ystävä. Suomessa Ville tunnetaan parhaiten Helsingin vappujuhlan keskipisteestä, Kauppatorin Havis Amandasta, joka paljastettiin syksyllä 1908.

On sanottu, että Villen rakkaus elämään oli elämänihastusta, joka sisälsi ilon lisäksi surun. Radiodokumentti Ville Vallgrenin ilo etsii Villen elämänihastuksen juuria. Ohjelmassa kuunnellaan Kaikua ja liikutaan Villen vaiheiden mukana luonnossa, ateljeissa, kaupungeissa ja ajassa. Mukana on myös Ruotsin radion vuonna 1940 taltioima aito Ville Vallgrenin ääni.

Pariisissa Ville liikkui toisen Porvoon pojan, lapsuudenystävänsä Albert Edelfeltin ja muiden pohjoismaalaisten taiteilijoiden, mm. August Strindbergin, Carl Larssonin ja Ernst Josephsonin sekä kansallisrunoilijan pojan, kuvanveistäjä Walter Runebergin seurassa. Elämään kuului paljon työtä, mutta myös ilonpitoa. Taiteessaan Ville Vallgren toteutti ranskalaista muotokulttuuria ja hienostunutta, mutta elämäniloista ilmaisua, jota ei Suomessa aina ymmärretty.

Ville palasi Suomeen vuonna 1913. Kolmas avioliitto toisen taiteilijan Viivi Paarmion kanssa oli työntäyteinen ja onnellinen. Taiteilija kuvasi itse aikaa pariskunnan Leppävaaran-kodissa Villen tasavallaksi. Kotieläiminä olivat possut, jotka kulkivat kaupparetkille mukaan. Vanhoilla päivillään Ville Vallgren kirjoitti onnellisen elämän oppaita ja muistelmia, joissa lapsuuden Porvoon hilpeät herrat ja Pariisin ystävät piirtyvät elävinä hahmoina. Villellä ei ollut lapsia, mutta hän säilytti myönteisen lapsenmielisyytensä elämänsä loppuun saakka.

Ohjelmassa lukijoina ovat Ossi Ahlapuro, Erja Manto ja Milla Väisänen. Toteutus: Aune Waronen, Pentti Männikkö ja Hannu Karisto.

To 3.5.2012 klo 22.15, uusinta la 5.5. klo 13.10

Todellisia tarinoita on vuodesta 1990 ollut Yleisradion radiodokumenttien päänäyttämö. Pitkä radiodokumentti (nykyään 50, aikaisemmin 55 minuuttia) on dokumenttigenren vaativin muoto.

Useat sadat radiodokumentit ovat käsitelleet ihmiselämän kaikkia alueita, pieniä ja isoja aiheita. Kotimaiset aiheet ovat olleet painotuksena.

Dokumentin määritelmä: Se on tekijänsä persoonallinen ja perusteltu, radion keinoja hyväksikäyttävä, materiaalinsa tästä todellisuudesta hakeva, dramaturgisesti viimeistelty, muotonsa aiheesta hakeva tulkinta jostakin todellisuuden osasta.