Abu Simppeli presidentiksi!

Kielloistani, pyynnöistäni ja kaikesta polvillaan rukoilemisesta huolimatta norsuni Abu Simppeli aikoo asettua ehdolle seuraavissa presidentin vaaleissa.

Mutta elefantti hyvä, yritin eilen vängätä. - Ethän sinä ole edes minkään puolueen jäsen! Ei siihen kisaan voi ilmoittautua kuin Big Brotheriin, jonne ei ole mitään kriteerejä.
Norsu huomasi kätketyn ivani, etenkin kun se ei ollut kovinkaan hyvin kätketty.

Kyllä mä tiedän isäntä hei. Paremmin nää vaalijutut on mulla hallussa kun sulla noi eurot ja markat. Ei siihen tarvita kun 20-tuhatta Suomen kansalaista, jotka asettaa mut ehdokkaaks.

Hohotin, vaikka tiesin, että se kuulosti vähän hysteeriseltä. Oli samanlaista naurua kuin silloin, kun availen lopullista veropäätöstä.

Se on kuule aika paljon porukkaa, Abu! Mistä sinä enää tässä vaiheessa sellaisen joukon saisit koottua? Ei siihen riitä, että kopioit nimiä puhelinluettelosta tai keksit omasta päästäsi!

Mutta norsusta tuollaiset järjen vaatimukset kimpoavat kuin veitsi voista vai miten se nyt menikään. Se kun on varsin paksunahkainen.

Mulla on, isäntä, sen verran jo pelkkiä Feisbuuk -kavereita. Ja lisäksi tulee kaikki Helsingin lähiökapakoitten kanta-asiakkaat. Siellä mä olen jo tehny jo paljon vaalityötä. Sun Visalla siis.

Aloin huolestua Simppelin vaalityön vaikutuksista luottokelpoisuuteeni. Mutta aivan aluksi halusin saada tämän ajatuksen valtion päämieheksi ryhtymisestä pois siitä norsunluisesta nupista.

Mutta pitäisihän sinulla olla edes jotain ominaisuuksia, höperö fanttini, joiden takia sinut valittaisiin. Siis ansioluettelossa muutakin kuin kyky juoda seitsemän tynnyriä sahtia henkeä vetämättä.

Jos joskus olette yrittänyt tehdä halkoja visakoivusta tylsällä kirveellä, saatte aavistuksen siitä millaiseen toimeen olin ryhtynyt. Kun hiki tulee ja hampaat kiristyvät, mutta kohteessa ei näy oikeastaan mitään muutosta.

Paitsi ilkkuminen, kun kyllä koivupölkkykin osaa ilkkua. Kokeilkaa vaikka.

Ominaisuuksia, isäntä, hei? Funtsis näitä muita ehdokkaita. Sauli on vaan palloliiton puheenjohtaja, mut mä olen sentään norsufudiksen maailmanmestari yheksänviis.
Okei, sillä on siisti ulsteri, mutta ei mun talvirotsi sille yhtään häviä. Ja mun balsa on tyylikäs norsunharmaa, kun Saulilla on vaan laihan kamelin värinen. Ainakin oli tossa Me Naiset-lehden kuvassa toissa vuonna.

Norsu oli tehnyt taustatyötä, jonka kriteereihin olisin puuttunut jos olisin saanut suunvuoron.

Sit on nää Paavot. Yhden karisma on vaan isoa kokoa, mutta mitä se nyt elefanttiin verrattuna on? Niinku puudeli leijonan rinnalla. Ja toinen taas luottaa siihen, että vilahtaa riman alta ilman että kukaan huomaa. Mutta mä olen ambomaan limbomestari, joten ei siitäkään mulle mitään uhkaa ole. Eikä Timoa uskalla kukaan äänestää, kun jos se valittais meidät erotettas koko Ee Uusta niinku kohta varmaan Kreikka, jossa sentään paistaa aurinko ja on rusinaa ja retsinaa ja...

Abu, hoi! Keskeytin sen vaalipuheen. - Eiväthän tuollaiset ulkoiset ja ennakkoluuloiset tekijät mitää valintaperusteita ole! Ihan pelkkää populismia!

Se vain tuhahti. Ja norsun tuhahdus saa asunnon verhot heilumaan ja ikkunat helisemään.

Pyhän jääkaappisi kautta, isäntä! Näähän on kansanvaalit! Ja kansahan ON populus, joten kaikki kansallinen politiikka on populismia. Pekka tuntuis muuten ihan hyvältä, mutta se kuuluu vihreisiin ja silti sillä on ajokortti, joten se on epäuskottava. Kolmas Paavo taas ei ennätä fudiksen parista minnekään. Kun oishan se noloo jos vaikka Barack Obama tulisi kylään ja ois pakko sanoo, että meidän pressa ei nyt ehtiny sua vastaan, kun Valkeakoskella on jokin paperitehtaitten välinen puulaakimatsi. Ja Eva taas on ihan liian nuori ja nätti tommoseen duuniin.

Näin se populus nää jutut funtsii, isäntä. Mulla on siis loistavat senssit! Ja sä pääset mun adjutantiks, vaikka ootkin vaan viestimies.

Elefantti näytti tuumineen asiaa, joten mikäpä minä olen sen ehdokkuutta kieltämään.

Ja olisihan sen valinnalla aivan valtava merkitys Suomi-brändin kannalta.

Ajatelkaa nyt: Ensimmäinen valtio, jossa on eläin presidenttinä.

Olisihan se tasa-arvoa vailla vertaa.

Ja adjutantilla on varmaan aika hyvä palkka...

Harri Närhi

Ykkösaamun kolumni 24.8.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: