Oman onnensa sepät

Sauli Niinistö haluaa olla Suomen historian ensimmäinen oikeistolainen työväen presidentti. Hän pyrkii arvojohtajana korjaamaan kansansa henkistä kurjuutta kampanjalla, jonka nimi on Ihan tavallisia asioita. Pyrkimys on estää syrjäytymistä opeilla, jotka tulevat suoraan kirkkohistoriasta. On oltava reipas ja raitis ja totuttava säännölliseen elämänrytmiin. Kuri ja luterilainen työmoraali muodostavat ne taivaan tähdet, joita seuraamalla vältämme ojat ja allikot.

On aivan käsittämätöntä, että nykyinen huippusivistyksemme elättää rinnallaan patronisoivaa holhoamispuhetta. Työnteosta on tullut ainoa keinomme saavuttaa elämänsisältöä, ja nyt sillä yritetään hoitaa myös mielenterveyttä. Se, että Niinistö kuvittelee henkiset ongelmamme näin kapea-alaisiksi, kertoo kulttuurimme umpikujasta.

Turvattomuudesta on tullut suomalaisen kansankulttuurin perustunne. Me olemme yksin ja ihmisarvolla on nykyään hintalappu. Sitä ostetaan palveluina. Työpaikat on kilpailutettu, ja sama tehostaminen on meneillään julkisen sektorin rippeiden äärellä päiväkodeista vanhainkoteihin. Kuka hyvänsä voi saada potkut milloin tahansa.

Hyvinvointiyhteiskunta kuoli, koska haluttiin tehokkuutta. Laiskat ja tyhmät ovat nyt työttöminä kotonaan ja kasvua tapahtuu vain suurimpien kaupunkien akateemisilla aloilla. Valtion ajamien kuntaliitosten tarkoitus on jatkaa tehostamisen politiikkaa, mikä lopulta päättyy kaiken yksityistämiseen. Kaikki on kaupan. Me olemme kaupan.

Elämme keskellä maailmanhistorian merkittävintä korkeakulttuuria. Köyhinkin suomalainen on ruhtinaan asemassa muuhun ihmiskuntaan verrattuna. Jokainen perustarpeemme on tyydytetty. Jopa sairautemme johtuvat yltäkylläisyydestä. Samalla syrjäytyminen nakertaa yhteiskuntaamme sisältäpäin. Se on valtava epäonnistuminen 2000-luvun Suomelle.

Aiemmat korkeakulttuurit tunnetaan niiden henkisistä saavutuksista. Antiikin Kreikan taide ja filosofia ovat nykyisen läntisen kulttuurin pohja. Antiikin Kiinan paperi ja ruuti olivat perusta koko maailman kehittymiselle. Keskiaika päättyi renessanssin taiteeseen ja ihmiskuvan murrokseen.

Nykyinen sivistyksemme synnyttää kulttuuria, josta puuttuvat ihanteet. Hengellinen sivistys on vaipunut lähes kokonaan unohdukseen. Samalla kun meistä useimmilla on lukuisia tutkintoja, kun useimmat meistä ovat lukeneet elämänsä aikana tuhansia kirjoja, meitä kehotetaan presidentin suulla kuin lapsia pitämään kossupulloa halkopinossa piilossa ja kampaamaan tukkamme.

Yhteiskuntamme on kyvytön huolehtimaan valtavaksi kasvaneesta syrjäytyneiden joukosta. Nuorisoikäluokat ovatkin jo vuosia nähneet mihin tämä kehitys johtaa, ja siksi monien ponnistukset ovat suuntautuneet muualle kuin riistävään palkkatyöhön. Kulttuurialan kaksinkertaistuminen kymmenessä vuodessa kertoo siitä, että ihmisillä on halu ja tarve asettaa rahan sijaan myös henkisiä tavoitteita.

Tosin taiteenkin ongelmat kumpuavat monessa suhteessa uudesta talousajattelusta. Taiteen tekeminen nähdään nykyään elinkeinona, jonka julkista rahoitusta perustellaan yhteishyvällä. Taiteen merkitys on yhä selvemmin yhteiskunnan tukeminen. Kun yhteiskuntamme perustuu kestämättömiin lähtökohtiin ja kurjuutta lisäävään kehitykseen, ei siihen nojaava taidekaan pysty tarjoamaan uusia näkökulmia.

Syksyn kunnallisvaalien ainoa kulttuuriteema on taiteen julkinen rahoitus. Kuntaliitosten ja yksityistämisen Suomessa taide on viimeinen koskematon alue, ja sen määrärahoja tulisi kroonisesti nostaa. Taiteen työpaikkoja ei voi kilpailuttaa, sillä taiteilijat kilpailevat keskenään vapaaehtoisesti. He käyttävät päivänsä hakemuksia tehden ja työnsä hyödyllisyyttä pohtien, he haluavat kaikki taiteellisella työllään tukea talouskasvua.

Taiteen julkisesta tukemisesta hyötyvät eniten taiteen byrokratiaa hoitavat tahot, kuten museonjohtajat, opettajat tai tuottajat. Satumaisen rikkaan ja sivistyneen korkeakulttuurimme merkittävin saavutus ovatkin taiteen puitteet, eli kulttuurivirastot, -instituutit ja -opistot. Niihin palkatut tuhannet ihmiset eivät etsi elämän tarkoitusta tai kauneutta tai taiteenlajinsa merkityksiä. Niiden sijaan he etsivät rahoitusta seuraavaan projektiinsa.

Egyptin korkeakulttuuri synnytti yhä pystyssä seisovat pyramidit, Kreikan korkeakulttuurin veistotaide on yhä esillä. Suomalaisen korkeakulttuurin historialliseksi monumentiksi tulee jäämään kulttuurilaitosten vuosikertomukset.

Hoi Sauli, henkinen isähahmosi Martti Luther poisti kalenterista 57 pyhäpäivää. Hän myös aloitti aamunsa syömällä lusikallisen omaa ulostettaan. Meistä kasvoi hänen opeillaan läntisen vaurauden ja hyvinvoinnin kruunu. Olet maailman lukutaitoisimman ja sivistyneimmän kulttuurin presidentti, yritä käyttäytyä sen mukaisesti.

Hoi taiteilijat, teillä ei ole varaa ylpeyteen, sillä kulttuurista on tullut aikamme liukuhihnatyö. Taide on se, mitä ei tehdä rahasta. Se tulisi kaikkien tietää. Suuri haaste onkin keksiä muita kulttuuritavoitteita kuin julkisen rahoituksen lisääminen.

Aleksis Salusjärvi

Ykkösaamun kolumni 13.9.2012 / Yle Radio 1

Kommentoi