Vuokralaiset unohdettua kansaa

Vuokralla asuvat ovat Suomessa iso unohdettu vähemmistö. Heitä on reilusti yli miljoona, mutta poliittisessa päätännässä heistä ei ole isommin välitelty. Suomessa omistusasunnossa asumista on aina pidetty ”sinä ainoana oikeana asumistapana”.

Omistusasunnoissa asuu valtaosa päättäjistäkin. Se näkyy myös siinä, että omistusasunnon hankkija saa tehdä korkovähennyksen, mutta vuokraa maksavalle vuokravähennystä ei ole suotu.

Penituloisten vuokralla asuvien asema on käynyt entistäkin tukalammaksi sen jälkeen kun uusliberalistiseen menoon liittyen vuokrasäännöstely purettiin 1990-luvun alussa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuokrat ovat nousseet peräti 21 %.

Ollaan tultu tilanteeseen, jossa työttömien perusturva ja muut perusturvaetuudet, kuten kansaneläke ja takuueläke, eivät riitä asumiskustannusten peittämiseen. Yksin asuvalla syntyykin lähes aina oikeus asumistukeen.

Asumistukijärjestelmä on erittäin sotkuinen. Yleisessä asumistuessa on kaksinkertainen normitus, jolloin ensinnäkin asunnon pinta-ala vaikuttaa hyväksyttävään vuokraan asumistukea laskettaessa.

Yksin asuvalla Kelan normi on 37 neliömetriä. Jos asunto on suurempi eli esimerkiksi 40 tai 50 neliötä, suuri osa vuokrasta jää jo tämän vuoksi asumistuen ulkopuolelle.

Asumistuen korvatessa vain osan vuokrasta pienellä palkalla kituuttavat ja muut pienituloiset joutuvat yhä useammin turvautumaan myös toimeentulotukeen. Kunnan luukullakin edessä on kuitenkin tenkkapoo. Toimeentulotuessakaan kun ei automaattisesti hyväksytä todellisia vuokramenoja, vaan kunta harkitsee joka kerta erikseen onko vuokra ”kohtuullinen”.

Lopputulema on se, että Kelan asumistukitilaston mukaan yleistä asumistukea saavista ruokakunnista noin puolet ylittää pinta-alanormit ja puolet neliövuokranormin. Kaikkiaan siis vain neljännes asumistuen saajista mahtuu kategoriaan ”normaalilla” eli tukien osalta hyväksyttävällä vuokralla asuviin.

Yleisen asumistuen lisäksi on olemassa eläkkeensaajien asumistuki ja opiskelijoiden asumislisä. Myös opiskelijoiden kohdalla tukeen hyväksyttävän vuokran raja on aivan muuta kuin mitä ovat todelliset vuokrat, eli vain noin 250 euroa kuussa.

Vuokrien korkeuteen esitetään ratkaisuksi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisärakentamista. Totta kai vuokra-asuntoja tuleekin rakentaa lisää sinne, missä niiden tarvetta on. Kuten on Helsingissä, jossa vuokrat ovat kovan muuttoliikkeen seurauksena nousseet pilviin.

Vuokralaiset ovat kuitenkin korkeiden vuokriensa kanssa lirissä monilla muillakin paikkakunnilla. Rovaniemellä kiistellään parhaillaan siitä, saako Rovaniemen kaupungin ja lukuisten muiden kuntien omistama Kunta-asunnot Oy purkaa useita vuokrataloja samaan aikaan kun niitä rakennetaan samaan kaupunkiin kovaa kyytiä lisää.

Kunta-asuntojen kriisiin syy Rovaniemellä on se, että pienituloiset hakeutuvat korkeiden vuokrien vuoksi pois kaksioista ja siirtyvät yksiöihin.

Tyhjien kaksioiden ja kolmioiden tuottaman kriisin ratkaisukeinoksi Rovaniemellä on esitetty yhdeksi keinoksi niiden muuttamista yksiöiksi. Ara ei kuitenkaan ole suostunut tällaisia remontteja rahoittamaan vaan esittää vuokrakerrostalojen purkamista, sekin.

Pienituloisten hätä vuokrienkorotusmylläkässä kasvaa. Sitä voidaan haluttaessa lieventää heti korottamalla asumistukia ja korjaamalla byrokraattista asumistukisysteemiä muutoinkin.

Mainintoja sen suuntaisissa toimista on kirjattu myös Kataisen hallituksen ohjelmaan. Niihin ollaan kuitenkin ryhtymässä vasta vuonna 2015. Se osoittaa kuinka kaukaisia vuokralaisten ongelmat ja tarpeet ovat myös nykypäättäjille.

Esko-Juhani Tennilä

Ykkösaamun kolumni 11.9.2012 / Yle Radio 1

Kommentoi