EU:n velat jäävät, maksajat vaihtuvat

On merkillistä, että EU:ssa ei olla tekemässä mitään puolueetonta ja riippumatonta tutkimusta nykyisestä systeemin kriisistä ja sen syyllisistä. Kun Islannissa tutkittiin, sen tuloksena 200 kriisisyyllisepäiltyä joutuu oikeuteen.

Se ei ole vielä ohi. Kriisi ei ole vielä ohi.

EU:ssa poliitikot ja pankinjohtajat selittävät tekosensa parhain päin, ja korjaavat itse mätää systeemiä samoilla virheillä, joilla he tuottivat kriisin.

Mitä pankkikriisiin yleisesti tulee, se on amerikantauti, jonka kasvualustana oli löysän ja halvan rahan politiikka. Ennen sanottiin: kun USA yskii, pian flunssa tarttuu Eurooppaankin. Kuluvalla vuosituhannella USA on ollut enemmän kuin flunssainen, ja on sillä ollut vähintäänkin keuhkoputkentulehdus. Se on maailman velkaisin valtio, eikä se pysty maksamaan velkojaan. Se hoitaa vanhoja velkoja uudella velalla – ja setelirahoituksella, painamalla lisää rahaa.

USA on siinä edullisessa asemassa, että se on velkaantunut oman maansa rahassa, omissa dollareissaan. Sen ansiosta USA:n valtion ylisuurta velkaa voidaan hoitaa toisin kuin sitä voivat tehdä EU:n rahaliitossa EMU:ssa ja yhteisvaluutta eurossa mukana olevat Kreikka, Irlanti ja Portugali. USA:ssa voidaan painaa lisää katteetonta rahaa, ja niin siellä tehdäänkin: keskuspankki lainaa valtiolle oikean rahan veroista virtuaalirahaa, neitseellisesti synnytettyä. Sellaista kutsuttiin entiseen aikaan setelirahoitukseksi, vaikka tänään tämä tyhjästä tehty raha onkin vain bittejä tietokoneiden muisteissa. Niillä katteettomilla biteillä, joita kutsutaan USA:n dollareiksi, USA inflatoi talouttaan. Ja kun USA yskii, bittiflunssavirus leviää Eurooppaan ja koko maailmantalouteen.

Entiseen aikaan sotakulut rahoitettiin tavalla, jolla USA toimii tänään.

Suomikin rahoitti osallistumisensa – Hitlerin puolella – toiseen maailmansotaan painamalla seteleitä. Seteleiden määrän kasvusta seurasi rahan arvon aleneminen eli inflaatio. Kun rahalla ei enää saanut (mutta hevosella taisi kyllä vielä silloin päästä), pantiin toimeen seteleiden leikkaus: paperisetelin arvosta otettiin saksilla toinen puoli pois. Kun puhutaan Kreikan velkasaneerauksesta, se on vähän kuin seteleiden leikkaus: velan arvosta otetaan ehkä puolet pois. Häviäjä on se, kenen hallussa oli se pois otettu puoli, ja tämä koko EU:n tukipakettihärdelli on taistelua nimenomaan siitä. Luotonantajan eli rahan lainaksi antajan vastuu on sitä, että lainanantajat joutuisivat lunastamaan korkoa vastaan ottamansa riskin maksukyvyttömän velallisen luotottamisesta.

On nähtävä markkinavoimien jo myyvän pois markkinoilla ongelmamaiden velkapapereita puoleen hintaan. Sillä tavalla markkinoilla jo ennakoidaan velkasaneerausta. On parempi tehdä se heti eikä myöhemmin, sillä pankit käyttävät odotteluaikaa julkisen vallan takausten hankkimiseen meiltä heidän ongelmaluotoilleen. EU:n toimilla ei helpoteta eikä auteta kreikkalaisia, irlantilaisia, portugalilaisia ihmisiä vaan Ranskan ja Saksan pankkeja.

Kun USA hoitaa velkaa setelirahoituksella eli bittirahalla, maan johtajilla ei liene mitään sitä vastaan, että siitä seuraa enemmän inflaatiota. Kun velkojen nimellisarvo säilyy muuttumattomana mutta rahan arvo pehmenee inflaation johdosta (tai sen ansiosta), velkaa voidaan hoitaa luotonantajien kustannuksella ja asuntomarkkinoillekin syntyy uutta elämää. USA:n tapauksessa suurin häviäjä on sen suurin velkoja Kiina.

USA:sta inflaatioflunssavirus leviää koko maailmantalouteen.

Epävarmuuden ajasta kertova kullan hinta on kaikkien aikojen ennätyslukemissa. Viljojen hinnat ovat nousseet nopeasti, metallien ja muiden raaka-aineiden hinnat ovat ennätyskorkealla, raakaöljyn ja energian hinnat ovat jatkuvassa nousukiidossa. Tällaista toimeentulonsa heikentymiseen vaikuttavaa kehitystä eivät palkansaajat ja eläkeläiset voi toimettomina seurata. Palkkojen ja eläkkeiden korotuspaineet ovat myös inflaatiopaineita.

Inflaatio tulee, oletko sinä valmis?

On yksi taho, joka taistelee kaikin käytettävissään olevin laillisin – ja myös laittomin – keinoin inflaatiota vastaan: Euroopan Keskuspankki. Sillä ei ole muuta tavoitetta kuin pitää EMU-maiden keskimääräinen inflaatio alle 2 prosentissa. Sen tavoitteen toteuttamisessa Euroopan Keskuspankki ei kysy hintaa, jonka se on ollut valmis maksamaan pankkijärjestelmän nykyisten mätien rakenteiden säilyttämisestä ja kriisisyyllisten hyysäämisestä lainaamalla yksityisille pankeille yhden prosentin ja vartin hinnalla rahaa lainattavaksi edelleen viiden prosentin ja sitä korkeammilla koroilla EU:n kriisimaille. Vakuudeksi se ottaa pankeilta niiden ongelmaluottoja. Euroopan Keskuspankki myös rikkoo EU:n perustuslain artiklaa 123 ostamalla ongelmamailta niiden valtionvelkaa, eikä se kerro meille maksajille, kuinka paljon sen taseisiin on kasautunut tätä kriisimaiden velkaa. Euroopan Keskuspankki tekee rahapolitiikallaan – eli häviöön päättyvällä inflaation vastaisella taistelulla – mahdottomaksi ylivelkaantumisongelman kestävämmän ratkaisun kuin millaista lumiukkoa pystytettiin eilen Brysselissä.

Palauttaakseen taloudellisen kilpailukykynsä sekä velanhoitokykynsä Kreikka, Irlanti ja Portugali tarvitsisivat tänään rahansa ulkoisen arvon muutoksen eli devalvaation. Se ei kuitenkaan ole yhteisvaluutan oloissa mahdollinen: niillä ei ole omaa valuuttaa, vaan euron arvo on sama kaikille, eikä se devalvoidu yksittäisten maiden tarpeisiin. Kovan euron EMU:ssa ainoa vaihtoehto on silloin ns. sisäinen devalvaatio: palkkojen, eläkkeiden, sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen leikkaukset ja työttömyys. Se on tänään EU:n erikoistarjous Portugalille, jossa on jo 13 prosentin ennätystyöttömyys, ja maalta vaadittavat rakennemuutokset kasvattavat sitä lisää.

Nyt käsillä olevilla EU:n toimilla ei synny ratkaisua velkaongelmaan. Nyt vain helpotetaan velan hoitoa uudella velalla. Velat jäävät, vain niiden maksajat vaihtuvat kriisisyyllisistä kriisisyyttömiin, muista meiksi.

Kriisi ei ole vielä ohi.

Esko Seppänen

Ykkösaamun kolumni 17.5.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: