Maahanmuuttajanorsun kotiinpaluu

Elefanttini Abu Simppeli on kotoisin Tansaniasta. Tai siis siellä se syntyi, mutta kuljeskeli sitten lauman mukana Sambiassa ja Kongossa ynnä monessa muussakin maassa. Niinpä on helpointa sanoa, että se on kotoisin Afrikasta.

Omien juttujensa mukaan sillä meni siellä ihan mukavasti siihen päivään saakka, kun se erehtyi yksien poikamiesrymistelyjen yhteydessä hajottamaan erään bantu-poppamiehen savimajan. Siitä noitamies hermostui niin pahasti, että taikoi Abun jäniksen kokoiseksi.

Kun niin pienellä norsulla ei ole savannilla juuri mitään mahdollisuuksia selvitä hengissä, se päätti hakea poliittisena pakolaisena Skandinaviaan. Aluksi se pääsi Unicefin avulla Ruotsiin, mutta sieltä se karkotettiin. Maahanmuuttoviranomaiset kun tulivat siihen tulokseen, että se on liian omituinen otus jopa sinne. Joka on kummallinen päätös, kun muistaa millainen kuningas niillä siellä on.

Niinpä elefantti hiipi illan pimeydessä Tukholmassa Suomen laivaan ja kiipesi leluosaston hyllylle muiden pehmolelujen joukkoon. Sieltä minä sen sitten ostin ja siitä saakka se on asunut kotonani. Se sai työtä täältä Yleisradiosta ja kotoutui muutenkin ihan hyvin. Näki valtakunnan asiat maahanmuuttajan vinkkelistä ja ihmisten kummat touhut eläimen kannalta.

Oli puheissaan kohtelias, juopotteli kohtuudella ja piti minua aika tyhmänä miehenä. Siksi luulin sen viihtyvän ja ällistyin, kun se ilmoitti palaavansa kotiin Tansaniaan.

"Mitä varten, Abu? Entäs ne gepardit ja muut paviaanit? Ja krokotiilit ja hyeenat?"

"Niinkun mä olen aina sanonut, isäntä, sä et tajuu. Sä et nää kokonaiskuvaa. Ei täällä kuule ole maahanmuuttajalla helppoa. Ei riitä, että tekee töitä ja maksaa verot, eikä rähjää kadulla. Nyt ollaan vaatimassa, että pitäis' mennä sinne mistä tulikin. Mut palaako nää suomalaiset jonnekin Uralin mutkaan, häh? Tai Afrikkaan, mistä kaikki ihmiset on tullu?"

Aika kaukaa evoluution eilispäivästä Abu Simppeli esimerkkinsä haki, mutta oli tietysti ihan oikeassa. Mihin se raja pitää laittaa, mistä taaksepäin olet tulokas ja mistä eteenpäin jonkin kansan jäsen. Olivathan lappalaiset täällä jo ennen meitä ja sitten vasarakirveellä vallattiin heiltä tämä alue ja alettiin omana pitämään. Vaikka olemme oikeastaan vain miehittäjiä.

Pitkään oltiin osa Ruotsia ja Venäjää. Itsenäisiä vasta ihan vähän aikaa - siis noin maailmanhistorian näkökulmasta. Onhan vieläkin elossa heitä, jotka kyselevät, että kukas se nyt on Suomen tsaarina.

Kuten minun äitini. Joka tosin kyselee sitäkin, että tuleeko keskiviikon jälkeen seitsemän.

En silti ymmärtänyt, miksi norsun pitäisi palata savannille.

"Eikös sinulla, Abu, ole kuitenkin ihan hyvä olla täällä? Juurihan ostin sulle satatuumaisen telkkarin ja iPhonen ja iPadin ja mitä ikinä olet keksinyt pyytää. Lumikelkan ja marsun ja mopon ja pipon."

Norsu katsoi minua lasiset silmät sääliä täynnä.

"Tossa on just' se syy isäntä. Te täällä Suomessa luulette, että se riittää, kun on paljon vekottimia. Että puhelimessa pitää olla ohessa video ja internetti ja piano ja tupakansytytin. Istutte sitten himassa ja nakuttelette kännyköitä ja tuijotatte telkkaria silmät kipeiksi. Ette pääse ylös sohvalta, vaikka euro romahtaisi, Jeesus palaisi maan päälle tai talo syttyisi palamaan. Pidätte tätä presidentin vaaliakin vaan jonain BB-talon viihteenä. Kiusaatte loputtomiin niitä ehdokkaita kummilla kysymyksillä, vaikka on ihan sama, kuka siihen hommaan valitaan. Kyllä mä ihan jo sen takia otan paljon mieluummin Afrikan yön ja siellä karjuvat leijonat, kun tällasen suklaavellin, missä ainoo mikä merkitsee on se, että missä on mun kaukosäädin!"

Se oli yllättävän hapan purkaus kutisteltulta elefantilta.

Johtui kai siitä, että se oli aikoinaan ollut kotimaassaan osaava ammattilainen, mutta päätynyt Euroopassa pelkäksi leikkikaluksi. Oli tosin saanut täällä - siis ainakin paperilla - yhtäläiset oikeudet. Ja kotiovikin oli töhritty vain pari kertaa sanoilla "Nosu kou houm", joissa kielivirhe kuului asiaan.

En silti mahtanut mitään sen päätökselle. Jos sen mielestä öisellä savannilla tuntui turvallisemmalta ja oli enemmän järkeä kuin meillä täällä, kai se oli elefantin oma asia. Etenkin, kun alkaa tuntua, että sellainen asenne on helppo allekirjoittaa. Ovathan päättäjät ja pankkiirit näinä aikoina jo paljon pahempia kuin leijonat ja korppikotkat.

Niinpä sitten päädyin vilkuttamaan Abu Simppelille Eteläsataman laiturille. Siellä se seisoi laivan lähtiessä peräkannen reelingillä, punainen kaulaliina tuulessa liehuen.

Arvasin, ettei se tulisi takaisin ja poskellani oli jotain kuumaa.

Mutta norsu nosti näkyviin ison kyltin, jossa luki:

"Isäntä! Sä et tajuu!"

Mutta siinä kohdassa, sen ainoan kerran, luulen että tajusin.

Harri Närhi

Ykkösaamun kolumni 14.12.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: