Norsu neuvoo talouden pidossa

Norsuni Abu Simppeli ei suhtaudu mihinkään asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Paitsi sahdin juontiin, johon se keskittyy suorastaan hartaasti.

Mutta se väittää, että siinä asiassa onkin kyse sakramentista.

Se on silti vain yksi puoli norsun luonteesta, joka on hankalampi kuin hallitusneuvottelut. Toisaalta se nimittäin haluaa myös perehtyä asioihin.

Viikolla Abu syventyi EU-alueen talouskriisiin. Valisti sitten minua kymmenien talouslehtien pinkan takaa.

"Sä et varmaan tajuu, isäntä, että Kreikassa on tosi paha talousvaje. Ja Portugalissa ja mitä kaikkia niitä on. Siis just niinku meillä. Viimeks eilen kun mä yritin käyttää sun Visaa nakkarilla ne sano että kate ei riitä. Eiks sellanen just ole talousvajetta jos mikä?"

En kiroile. Noin yleensä. Mutta siihen oli suorastaan pakko sanoa:

"Perkele! Abu, meidän talousvaje johtuu pelkästään sun vastuuttomasta tuhlaamisesta. Mähän olen sulle sadat kerrat sanonu, että säästetään ja pidetään kukkaron nyörit tiukalla. Ei kukaan voi ostaa mielihyvää ja muita mukavuuksia ajattelematta kuka ne lopulta maksaa. Tilata pizzataksia aina kun nälkä yllättää."

"Mut sä et ymmärrä, isäntä, että tässä taloushimmelissä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Kun kaikilla on sitä valtionvelkaa. Niiku, jos mä oisin sulle velkaa vaikka kympin ja sä oisit se saman mulle, ni mitä sitte? Mä en maksas sulle, eikä sun tarvis maksaa mulle. Oltas niiku nollat."

Alkoi tuntua, että toinen meistä on jo nolla. Ja se toinen koko ajan nollilla, kun unohtelee kukkaroaan kärsän ulottuville. Eikä Luottokunta ole ollenkaan yhtä joustava ja ymmärtäväinen taho kuin Euroopan Unioni taikka edes IMF.

"Yritä nyt norsuparka tajuta, että Irlannin, ja mitä kaikkia niitä nyt on, tukemiseen on annettava rahaa. Muuten ne menevät konkurssiin. Tai johonkin velkaselvitykseen. Ja kohta euroa alettaisiin pitää vain jonain leikkirahana."

Norsu pohti asiaa. Ja elefantin tapauksessa se on aina painavaa pohdintaa.

Mutta toisaalta se on pelannut Afrikan Tähteä ja Monopolia, joissa aina voittaa minut. Uskoo sen takia, että kaikki raha on leikkirahaa. Niinkuin pörssissä.

"Joo, isäntä, mut jos KAIKKI sanos, ettei tarvi maksaa? Kyllä ainakin Obama ja ne muut siellä olis ihan ilosia. Nehän on velkaa enemmän kaikille kuin kukaan kellekään? Ne vois taas alkaa tehdä kunnon länkkäreitä ja keksiä uudet Marilynit ja Elvikset. Ei tarvis riehua joka paikassa pyssyn kanssa velkomassa."

Sellaisen käsityksen maailmasta on saanut elefantti, jonka pää on täynnä sahajauhoa.

"Eiväthän he ketään velkomassa ole, Abu hyvä. Maailmanrauhastahan siinä on kyse. Demokratiasta. Eihän se nyt mitenkään rahaan liity."

Mutta Abu vain hymähti.

"Mä olen aina pitänyt sua aika lapsellisena miehenä, isäntä. Mutta jos sun iässä uskoo vielä hyvään haltiattareen, alkaa olla aika paljon lepakoita vintillä. Mut usko sä mitä uskot, mä olen varma, että ne ei vaan ole ajatellu asiaa tältä kannalta. Siks’ sä saat kirjottaa niille kaikille kirjeen, mä kerron mitä siihen laitetaan. Ei ole pitkä, mut lähtee kaikkiin maihin. Lupaan olla tilaamatta pizzataksia viikkoon, jos autat mua tässä. Samalla pelastuu koko maailman talous."

Tarjous oli hyvä, etenkin pizzojen osalta. Fantilta kun kuluu niihin viikossa enemmän euroja kuin on Suomen talousvaje vai mikä se nyt on. Otin siis kynän kauniiseen käteen ja Abu sanelee:

"Arvoisa pääministeri! Taikka kuningas tai kuningatar taikka mikä presidentti kullakin nyt sattuu olemaan. Sit vaan: Älä velo, niin mekään ei velota. Alotetaan alusta koko homma! Alle:
Abu Simppeli, elefantti, valuuttavaltuutettu, Suomi."

Kirjeistä on vielä toistasataa kirjoittamatta, mutta olen alkanut uskoa, että Abun simppeli suunnitelma voisi toimia. Ainakin paremmin kuin kaikki nämä kriisirahastot ja mitä niitä nyt on.

Täälläkin tosin kaivattaisiin sellaista rahastoa, kun nakkikioskista norsu ei luvannut mitään.

Harri Närhi

Ykkösaamun kolumni 1.6.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: