Omistamisen hekuma

Ennen omistaminen oli tärkeätä. Ainakin asunto oli hyvä omistaa, jottei julma vuokraisäntä heittänyt halutessaan kadulle.

Mukava oli omistaa myös muutamia astioita, kalusteita ja jokin viihdevekotin. Pitkään riitti paistinpannu, puurokuppi, heteka ja radio.

Asuntoa varten sitten säästettiin ja kun pankki maksoi talletuskorkoa, se onnistui. Pankki oli nimeltään säästöpankki. Luotettava kumppani tulevaisuuden suunnittelussa.

Tuosta ymmärrettävästä ja hyväksyttävästä tilanteesta on nyt siirrytty kapitalismiin. Etten sanoisi kiihkokapitalismiin.

Omistamisesta on tullut harrastus, ellei suorastaan arvo. Joka tietysti johtuu siitä, että muut arvot ovat käyneet kovin vanhanaikaisiksi. Ne ovat enää vain retroa ja ihan lääst siison.

Nyt on tärkeintä hamuaminen ja unelmien kohteena pelkkä rikastuminen. Eikä siinä kysellä lähimmäisenrakkauden perään. Toisista välittäminen kun ei tuota, niin mitä väliä sillä on?

Kuka muka laittaisi rahansa johonkin kolmansien maiden poliorokotuksiin siinä tilanteessa, kun pitää saada keittiöön uudet teräsoviset kylmäkaapit?

Ketä jaksaa kiinnostaa jokin otsonikerros, jos sen takia pitää lähteä bussilla töihin? Siis kamoon? Sinne hieltä haisevan rahvaan sekaan? Jonkun maahanmuuttaja kuskin kyytiin?

Tämän lapsellisen itsekkään maailmankäsityksen propagandaa, siis mainoksia, tuli ennen ainoastaan postiluukusta. Siis niitä lentolehtisiä, jotka julisitivat, että vekottimet, vaateet ja meikki ovat tärkeitä. Että oletko ajatellut vaihtaa vihkisormuksesi rahaksi? Nyt kun jäit leskeksi luulisi muittenkin korujen olevan jo ihan turhaa tavaraa.

Uusi postiluukku on nyt netti. Sieltä tunkeva hämäävä horina saa valtaansa helposti sellaisen, joka on kotona kaiket päivät, ja on hieman ikääntynyt. Tai on muista syistä alkanut kadottaa kosketustaan todellisuuteen, niinkuin elefanttini Abu Simppeli.

Se kun oli tässä yhtenä päivänä jo eteisessä vastassa, kun tulin työstäni kaatopaikalta, ja tanssahteli yhtä hurmioituneen riemastuksen balettia.

"Nyt, isäntä, loppuu köyhäily! Ei enää tartte miettiä mitä Israel tekee Iranin kanssa ja tuleeko maailmanloppu tai kestääkö liira! Meillä on kohta niin paljon rahaa, että ei tunnu missään!"

Elefantti virnisteli niinkuin ainoastaan kahden torahampaan yläikenillä voi.

"Katso, isäntä, tästä sun tietokoneen näytöltä tätä!"

Kuvaputkella oli saapunut viesti feisbuukille, jota Abu käyttää minun nimissäni.

"Hei, herra Harri. Löysime sinut kasvokirjasta ja lähettää nyt sinä tämä tärkeä tiedotus. Meillä täälä Nigeriassa on yksi alkuasukasheimo, jonka monet sukupolvet on tienneet missä on nämä maailmakuulusat kuninkas Salomon kaivokset. Ne on hyvin hankala paikka. Kun ei ole ollut resurssia, ei sinne ole voinu rekikunnat lähettää. Siis kaikki nämä kolmetuhatta vuotta. Mutta nyt on tämä internetti ja sitä kautta voi rahoitus hakea. Jos osallistut 25 tuhatta sinun euro, saat aarteesta kymmenen prosnettia. Siellä on samassa kuilussa kullat, timantit, öljyt ja Nokian osakkeet. Siitä sinä arvaa mikä summa kysymys. Tämä teidän asiantuntija Jyrki arveli, että ihan paljon se on ja se valkoinen nainen Jutta sanoi, että kyllä nämä riittävät vakuudet on. Kun siis satatuhatta biljoonaa euroa vasta varova arvio on. Lähetä siis äkkiä sinun rahasumma allaoleva tili. Heti, kun se näkyy tilillä, me lähettää sinulle osaomistus kirjapaperi ja Afrikan Tähti -peli, mitä odotellessa pelata voit. Onnittelevaisin terveisin, Mortimer Mogamba, Nigerian Salomokaivos Osakeyhtö".

"Kai sulla, isäntä, ton verran rahaa on? Tässä sun irtaimistossa ainakin, häh? Nää huonekalut ja muut? Mä jo pakkasin kirjat. Ja sun vaatteet, vaikka edes Pelastusarmeijalta niistä tuskin montaa euroo saa. Mut nyt kannattaa laittaa kaikki peliin!"

Miten selität sahajauhopäiselle elefantille, että kaikki on turhaa mitä rahalla saa. Eikä mitään helppoa tapaa saada sitä rahaa ole olemassakaan. Paitsi tietysti euroalueen katastrofirahasto.

Ainahan sateenkaaren päässä voi olla ruukullinen kultaa, mutta kyllä se ruukku sittenkin se tärkeämpi on. Jos nyt vaikka Kreikka menee konkurssiin, on siellä silti jatkossakin aurinkoa, lammaspaistia, kulttuuria, ja fetaa. Välimeri kimmeltää edelleen niinkuin ennen tätä Monopoli- peliä ja uimarannalle voi ottaa mukaansa retsinaa ja radion.

Pitäisihän sen riittää?

Enkä halunnut piinata Abu Simppeliä näin simppelin asian kanssa sen enempää. Aloin vain purkaa kirjoja paketeista ja vaatteitani pahvilaatikoista.

Sain sen tajuamaan, että jos joku halusi sijoittaa kaikki elämänsä säästöt Afrikan Tähden lautapeliin, mitä se meille kuului? Sehän on vain lapsille ja lapsenmielisille.

Niinkuin EU.

Ja ainahan saattaa löytyä iso timantti nimeltään Omistamisen Hekuma.

Rosvot taas luulisi jokaisen vanhuuden höperön pelaajankin tunnistavan. Tai heidän omaistensa ainakin.

Elleivät sitten ole itsekin niitä.

Harri Närhi

Ykkösaamun kolumni 9.11.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: