Harri Närhi pohtii äärioikeistoa norsunsa Abu Simppelin kanssa

Elefanttini Abu Simppeli ilmoitti haluavansa olla natsi. Järkytyin tietysti moisesta. Olenhan aina pitänyt sitä tietyissä rajoissa ihan täysiälyisenä ja tunne-elämältään lähinnä neutraalina. Ja joissain asioissa, kuten juomapaikkojen löytämisessä ja mölyapinoiden juhlimistapojen tuntijana, se on jopa varsin viisas.

Siis huolimatta siitä, että sen pää on täynnä sahajauhoja.

Kuinka niin? oli pakko kysyä. - Mitä sinä natsismista tiedät? Sehän on poliittinen asenne. Tuskin teillä siellä savannilla ja ihan eläinten porukassa mitään politiikkaa tai muuta yhteiskunnallista ajattelua oli? Paitsi siis syö tai tule syödyksi tietysti.

Mutta norsu väitti vastaan.

Päinvastoin! Savannilla kaikkien on pakko hoitaa omat hommansa ja pysyä ruodussa kavereiden kanssa. Mitä siitä tulisi, jos vaikka jotkut keihäsantiloopit alkaisivat keihästellä gepardeja? Tai leijonat rupeaisivat laiduntamaan norsujen kanssa? Onhan siinä jokin järjestys oltava. Sen nimi on ekosysteemi ja onhan se vähintään sama kuin jokin yhteiskunta, eikö muka ole?

On pakko todeta, että jos alkaa tämän tästä jäädä väittelyissä toiseksi pehmolelulle, kannattaisi ehkä hakeutua jonnekin. Ellei uudelleen koulutukseen niin ainakin terapiaan.

Hyvä on, myönnetään, myöntelin. - Mutta ihmisten tavat minä ainakin tiedän. Me pyrimme jakamaan niin tasan kuin osaamme, eikä toisia sorreta. Ei varsinkaan sillä perusteella, että he kuuluvat johonkin ryhmään. Juuri se tekee meistä ihmisiä. Tätä natsit eivät tajua, tajuatko? Heille viha on empatiaa tärkeämpi. Ja rohkeuden sijalla on pelkkää raukkamaisuutta.

Kun Abu Simppeli miettii syvällisesti jotain sen silmäluomet menevät melkein kiinni ja kärsä alkaa roikkua. Toisinaan se silloin nukahtaa, eikä herättyään muista mitä oli miettimässä.

Tällä kertaa ei menty ihan niin pitkälle. Mut natsit saa aina määrätä. Ne ajelee vaan hienoissa avomersuissa ja kansa hurraa ja nätit tytöt heittelee kukkaseppeleitä. Ja sit niillä on ne hienot uniformut. Sellaset mustat. Ja sellaset koppalakit ja kiiltävät saappaat. Ja ne marssii niinkun norsut, kärsä toisen hännän alla ja...

Kaikkena muuna olin ehtinyt norsua pitää, mutten sentään naiivina. Siksi päätin puuttua sen manifestiin siinä vaiheessa, jottei kohta olisi liian myöhäistä.

Kuulehan, Abu, kaikki tuollainen on tarkoitettu pelkästään typeryksille. Tämähän on yhteinen maapallo ja yhteinen elämä kaikille. Ei ole kysymys siitä kuka saa määrätä, vaan siitä, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.

Taas norsu pohti. Joku kuvanveistäjä olisi saanut siitä oivan mallin. Veistoksen nimeksi olisi sopinut vaikka: "Mihin menet, ihmiskunta?".

Mutta entäs ne porot, isäntä? Entäs ne?

Yleensä kykenen kohtuudella seuraaman elefantin ajatusketjuja.
Nyt eksyin silti pahasti, vaikka mielestäni järjen rastit oli merkitty kausaliteetin karttaan.
Mitkä porot?

No ne, mitä oli siellä Muonion tiellä. Kun oltiin lomalla. Jotka ei yhtään väistäny meidän moottoripyörää ja oli vaan siinä tiellä. Jos me ois oltu natsit, niin me ois saatu koko se porukka laitettua jonnekin leirille tai sellaselle. Niistähän oli meille ihan selvää uhkaa ja jos niitä tulee tollasta vauhtia rajan yli, niin kohta ei voi teillä liikkua ollenkaan!

Hyvin tuntui norsu omaksuneen näitä äärioikeiston ajatuksia. Että jos toisesta olennosta on itselle vaikka vain kuviteltua haittaa, pitää sellainen olento jollain tavalla poistaa. Mieluiten rajan taakse. Mutta kun tämä oli ensimmäinen kerta kun Abu näki poroja, minä luulen, että se pelkäsi niitä. Ja pelostahan tuollainen asenne aina johtuu.

En minä usko, että sinun kannattaa porojen takia natsiksi ruveta, Abu hyvä. Ja jos uniformua kaipaat, ommellaan sinulle sellainen. Vaikka vaaleansininen niinkuin Göringillä. Tehdään mitaleja olutpullon korkeista. Ja saat marssiakin, eihän sitä mikään laki kiellä. Avomersua ei meidän tuloilla voi kylläkään ajatella, mutta jos lupaat puhua tästä eteenpäin sovusta ja rauhasta, niin kyllä ne tytöt sinulle kukkaseppeleitä heittelevät. Eikä niissä seppeleissä ole surunauhoja.

Abu Simppeli tuumi sitä. Ja kun se ei ole ihan toivottoman simppeli, se tuli oikeaan johtopäätökseen.

Lupaatko, isäntä, että heittelevät?

Lupaan tietenkin.

Eikä Abu Simppeli sen keskustelun jälkeen enää halunnut olla natsi. Sillä vaikka sen pää on täynnä sahajauhoja, ne ovat sentään ihan kuivia puruja.

Harri Närhi

Ykkösaamun kolumni 27.7.2011 / YLE Radio 1

Kommentoi Lähetä: