Intialaisia lehtiä selaillessa

Intian pienimmässä osavaltiossa sijaitsevan hotellin aula avautuu sekä kadulle että sisäpihalle, josta uima-allas vie suurimman osan. Varhain aamuisin hotellin ohi kulkee norsu, ensimmäisen kerran jälkeen se muuttuu osaksi maisemaa eikä herätä kysymyksiä siitä, mistä se tulee ja minne se on menossa. Norsua odotellessa voi lukea lehtiä.

Joulualusviikon polttavin uutinen oli ehdottomasti sipulin hinta. Mitä hallitus aikoo tehdä, kun ihmisillä ei enää ole varaa ostaa sipuleita? Hallitus määräsi sipulin vientikieltoon ja hinta alkoi laskea. Kekseliäät kauppiaat alkoivat tarjota kytkyjä. Printterin värikasetin ostaja sai kaksi kiloa sipuleita.

Samoihin aikoihin intialaisissa lehdissä julkaistiin New York Timesilta ostettuja artikkeleita siitä, että suuryritykset ovat alkaneet hankkia viljelysmaata Afrikasta, useista eri Afrikan valtioista. Moni afrikkalainen viljelijä on joutunut havaitsemaan, että ei omista maata, jota on viljellyt lähes ikimuistoisesti. Sipulin hinta ja afrikkalaisen maanomistuksen siirtyminen monikansallisiin käsiin ovat merkittäviä uutisia, mutta ehdottomasti kiinnostavampi on juoruileva, vellova skandaali, jonka keskustassa esiintyy naisen nimi: Niira Radia.

Niira Radia on keski-ikäinen intialainen nainen, joka on tähän asti toiminut usean intialaisen suuryrityksen lobbaajana. Jo vuosia sitten Intian veroviranomaiset alkoivat salakuunnella Niira Radian puheluita ja nyt maan korkeimmalla oikeudella on hallussaan 5 800 puhelinkeskustelua Intian ehdottoman taloudellisen ja poliittisen eliitin kanssa. Intialainen uutisviikkolehti Outlook on julkaissut keskusteluja internetsivustoillaan.

Keskusteluista käy ilmi, että Radia on välittänyt korkeille poliitikoille tietoja suurteollisuuden haluamista ministerinsalkuista ja niiden tulevien haltijoiden nimiä. Kun Radialle sanottiin, että hänen ehdokkaansa ei ole kovin korkealla nimityspörssissä, Radia lupasi, että tämä tulee käyttäytymään hyvin.

Keskusteluja Radian kanssa ovat käyneet myös tunnetut poliittiset journalistit, jotka avoimesti kertovat nauhoilla haastatteluista, jotka ovat puhtaasti haastateltavien ehdoilla muokattuja mainoksia, usein maksettuja.

Nauhojen vuotajaa ei ollut paljastettu ainakaan niinä aamuina, jolloin norsu kulki harmaana keinuvana varjona hotellin ohi.

Viime vuoden viimeisenä päivänä India Today -lehden päätoimittaja Aroon Purie kirjoitti kolumnissaan, että viime vuodessa ei ollut hänen mielestään paljon hurraamista. Intian viime vuotta ovat leimanneet megaluokan petokset ja skandaalit, ja yksi sana ylitse muiden: korruptio. Olennaista kaikissa paljastetuissa korruptiotapauksissa oli se, että intialaisten demokraattisesti valitsemat henkilöt ovat syyllistyneet yhteisten varojen suurimittaiseen ryöstöön.

Intialaiset ovat menettäneet luottamuksen toimittajiin yleensä ja erityisesti niihin arvostettuihin journalisteihin, jotka ovat paljastuneet palkatuiksi lobbareiksi. Haastattelututkimuksen mukaan enää kolme prosenttia vastaajista luottaa journalisteihin, vielä vähemmän arvostettuja ammatteja olivat poliitikko, lakimies ja vihanneskauppias.

Kansainvälisellä korruptioasteikolla Intia on huonossa seurassa. Jopa Salvador ja Ruanda selviävät puhtaammin paperein. Huonommassa jamassa kuin Intia ovat Burkina Faso, Kazakstan ja Pakistan. Maakohtaiset korruptioselvitykset ovat mielenkiintoisia, mutta korruptio kulkee luultavimmin yli rajojen yhtä helposti kuin lintu tai virus. Miten Intian kanssa kauppaa tekevät voivat välttyä korruptiolta? Ehkä Patria on jäänyt kiinni siitä, mitä kaikki tekevät?

India Todayn päätoimittaja panee uskonsa paljastuksiin ja oikeuslaitokseen, jonka on uskallettava asettua poliittista valtaa vastaan, lakattava olemasta vallan kamarineito, sillä "valta ei ainoastaan korruptoi, se myös suojelee lahjottuja".

Julkisuuteen tulleet nauhat osoittavat miten Intiaa johdetaan, miten oikeuden päätöksistä sovitaan, miten poliitikot ovat yritysten kuuliaisia juoksupoikia, miten kansanedustajat lobbaavat teollisuuden etuja, ja kuinka loppujen lopuksi suuryritykset päättävät kaikesta, on epätodennäköistä että Intia kovin nopeasti muuttuu. Joku huokaisi, että todellisuus on kovin toisenlainen kuin mitä tiedotusvälineistä on voinut ymmärtää, mutta lähempänä sitä mitä on osannut aavistaa.

Korkeimman oikeuden tuomari sanoi puhuessaan lehtimiehille, että läpinäkyvyyttä on lisättävä, ja että kansalla, joka on korkein päättäjä, on oikeus tietää. Tuomari havaitsi, että nuoret journalistit hymyilivät hänen puheilleen.

Aamuisen norsuvahdin aikana tuli tutuksi intialaisen maalaislääkärin ja ihmisoikeusaktivistin nimi: Binayak Sen. Sen on kansainvälisesti tunnettu ja palkittu lääkäri, joka on ollut vangittuna kaksi vuotta. Hän pääsi hetkellisesti vapaaksi ja vangittiin juuri ennen joulua uudestaan.

Sen on vaimonsa kanssa omistanut elämänsä maaseutuväestön terveydenhoidolle. Tohtori Senin vapauttamisen puolesta on vedonnut 22 nobelistin ryhmä, arvostettu lääketieteellinen lehti Lancet, mutta toistaiseksi turhaan.

Seniä syytetään yhteistyöstä kielletyn kommunistisen ääriliikkeen kanssa, mutta kansainvälinen yhteisö pitää syytöksiä perusteettomina. Todellinen syy on Lancetin mukaan tohtori Senin työ Intian kaikkein köyhimpien ihmisoikeuksien puolesta.

Jertta Blomstedt / Ykkösaamun Ulkomaanlehtikatsaus 5.1.2011 / YLE Radio 1

Lähteitä:
www.indiatimes.com
www.hindustantimes.com
www.expressindia.com
www.outlookindia.com

Kommentoi Lähetä: